Hanoi

Tuli tälle matkalle kokemus, jota en oli ikinä ennen matkoillani kokenut. Eilen olin juuri saanut lopetettua blogin kirjoittaminen ja sulkenut tietokoneen, kun minulle tuli vastustamaton tarve mennä vessaan. Jouduin käymään seitsemän erillistä kertaa oksentamassa ennen kuin pahoinvointi talttui. Olo ei onneksi ollut muuten paha, sillä oksentaminen oli jo aivan riittävän ikävää. Olon tasaannuttua sain nukuttua melko normaalisti puoli yhdeksään saakka ja olin muuten ihan kunnossa, mutta olo oli aika uupunut. Ikinä ennen en ole matkoillani saanut ruokamyrkytystä. Luulen, että se tuli lentokoneen sämpylästä, sillä kaikkia muita ruokia maistoimme molemmat eikä Seijalla ollut mitään oireita. Hyvä puoli oli, että pahoinvointi tuli hotellissa eikä esimerkiksi lentokoneessa tai bussissa.

Yhdeksän jälkeen nousimme 12. kerrokseen aamiaiselle. Olo oli ihan hyvä, joskin yölliset muistot tekivät minusta varovaisen aamiaisen syöjän. Ruoka maistui ihan hyvin eikä pahoinvoinnin merkkiäkään ollut. Lepäsimme pienen hetken huoneessamme ennen kuin levitimme aurinkorasvaa paljaisiin paikkoihin ja lähdimme katselemaan Hanoita. Yhdessä aamun ennustuksessa mainittiin, että tänään voi lämpötila nousta 37 asteeseen ja tuntua 46 asteelta, mutta aivan sellaisia lukemia ei tullut. Kuumaa kuitenkin oli ja varmaan mittari 35 asteen lähelle nousi.

Kävelimme hiljalleen vilkkaita katuja reunustavilla jalkakäytävillä. Välillä siellä oli hankala edetä, kun edessä oli jos vaikka minkälaista estettä. Siitä huolimatta katujen ylitykset olivat vielä paljon hankalampia, sillä sunnuntainakin liikenne oli hyvin vilkasta. Monet kaupat näyttivät olevan auki ja vartijat vartioivat hallinnon rakennuksia, mutta en tiedä olivatko virkamiehet töissä. Me kävelimme yrittäen löytää varjoa, mutta se ei aina onnistunut. Kävelimme Hoan Kiem -järvelle, joka on kaupungin viihtyisimpiä paikkoja. Sunnuntain vuoksi koko järven ympäristö oli suljettu autoilta, mikä teki alueen oikein rauhalliseksi. Kuumuutta autottomuus ei vienyt ja hyvin kuumaa oli varjoissakin, joita yritimme etsiä. Tuuli oli melko voimakasta, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta lämpötilan kokemiseen. Järven ympärillä oli melko paljon ihmisiä, mutta ei kuitenkaan niin paljon kuin olisi voinut kahdeksan miljoonan asukkaan kaupungissa sunnuntain viettäjiä olettaa olevan. Varmaan tämä kuumuus vaikutti myös paikallisten halukkuuteen lähteä ulos.

 Menimme järven pohjoispäässä olevan Hanoi Squaren reunalla olevan ravintolan toisen kerroksen terassille istumaan ja juomaan veden ja oluen. Sieltä oli jälleen kiva ihmetellä liikennettä ja sen kurittomuutta. Uskomattoman hyvin liikenne kuitenkin toimi, vaikka mopot kulkivat ihan mihin suuntaan vain yksisuuntaisellakin kadulla. Autoja on pienemmillä kaduilla vähemmän ja niiden on pakko ajaa hitaasti, jotta tällainen meno on edes mahdollista. Juomien loputtua lähdimme kävelemään takaisin hotellille päin kiertäen eri reittiä. Meidän oli pakko tulla viilentymään hotellille, sillä olimme alusvaatteita myöten aivan märkiä. Onneksi muuten oli kuitenkin hyvä olo.

 

Lounaan päätimme syödä hotellilla, joka vaikutti turvalliselta ja helpolta ratkaisulta. Tila oli sama kuin missä aamiainen tarjoiltiin. Nyt siellä oli kuitenkin verhot poistettu ikkunoiden edestä, sillä aurinko oli siirtynyt paistamaan niin ylhäältä, että se ei enää kuumentanut eikä häikäissyt tilaa kuten olisi tehnyt aamulla. Mukavia maisemia katsellen jaoimme ensin kevätrullia, jotka olivat hieman kummallisia, sillä ne oli kääritty läpinäkyvään taikinaan. Jaoimme myös tilaamamme curryn, joka ei ollut liian voimakkaan makuista. Lounas ei ollut kovin ihmeellinen, mutta olin kuitenkin tyytyväinen, että sain syötyä ongelmitta.

Pidimme pitkähkön tauon ennen kuin lähdimme kävelemään uudestaan. Nyt suuntasimme hieman etelämmäksi, mutta kovin paljon muutosta ei tapahtunut. Liikenne oli kaikkialla ihan yhtä vilkasta, ympäristö jotakuinkin yhtä epäsiistiä ja ahdasta sekä kuumuus kuritti meitä kuten tietenkin muitakin. Kävelimme kahden järven luokse ja niiden rannalla oli hyvin vilkasta. Lukuisilla poluilla tuli vastaan juoksijoita, pallonpelaajia, lapsiperheitä ja hyvin montaa muutakin menijää. Kuumuudesta huolimatta meno oli vilkasta. Hiljalleen lähdimme kiertämään takaisin ja jokainen kadunylitys vaati huolellisuutta ja välillä paljon aikaakin.

 

Hotellilla nousimme vielä kerran katolle ja nautimme juomat auringon painuessa horisontin taakse, mutta kaupungin jatkaessa menoaan. Huoneessamme käytimme kovin paljon aikaa tulevien kohdemaiden asiakirjojen hankkimiseen. Niitä ei voi hankkia kovin aikaisin ennen maahantuloa, joten en niitä kotona hakenut valmiiksi. Homma ei toiminut ja osa dokumenteista jäi vielä saamatta.