torstai 19. lokakuuta 2023

Madrid

Yllätyksiä huominen toi, mutta ei kovin hyviä.

Aamu Leónissa sujui kuten tyypillinen hotelliaamu yleensä sujuu. Heräsimme ennen kellon soittoa ja rauhallisten aamutoimien jälkeen laskeuduimme kerrosta alemmaksi aamiaiselle. Nyt sekä ruoka että kahvi olivat hyviä. Tarjolla oli mukavan runsaasti erilaista syötävää ja puitteetkin olivat hyvän aamun mukaiset.

Yhdeksän jälkeen kävelimme muutaman sata metriä parkkihallille. Nyt poistuminen hallista oli hyvin helppoa eikä autoa tarvinnut sompailla ahtaissa paikoissa. Leónista ajaminen sujui helposti eikä yksi harhaan ajo aiheuttanut kuin ehkä minuutin ajan menetyksen. Olimme pian poissa hienosta kaupungista ja ajoimme etelään päin melkein tyhjällä moottoritiellä. Meillä oli reilun kolmen tunnin ajomatka Madridiin ja se taitettiin pääsääntöisesti AP-6:ta pitkin. Maisemat olivat taas hyvin tasaisia eikä niissä ollut kovin paljon ihmeteltävää. Liikennettä oli ensimmäiset vajaa 200 kilometriä hyvin vähän. Vasta tultuamme lähemmäksi Madridia alkoi meillä olla enemmän seuraa.

Vesisade alkoi noin puolitoista tuntia lähdön jälkeen. Aluksi se oli melko maltillista eikä huonojen pyyhkimien kanssa ollut mitään ongelmia. Hiljalleen sade voimistui yhdessä autojen määrän kanssa.  Meillä oli tarkoitus pysähtyä ennen Madridia El Escorialissa katsomassa komeata palatsia, mutta siinä vaiheessa vettä satoi niin paljon, että päätimme jättää sen väliin ja palauttaa auto saman tien lentokentälle. Vesisade yltyi lähelle monsuunia ja autojen määrä kasvoi niin, että tiesimme suurkaupungin olevan lähellä. Yleensä nautin aina ajamisesta, mutta nyt se ei ollut enää hauskaa. Näkyvyys oli hyvin rajattua eivätkä huonot lasinpyyhkijät auttaneet asiaa ollenkaan. Onneksi kartanluku oli Seijan vastuulla, jolloin minä pystyin keskittymään pelkästään ajamiseen. Seija kertoi minulle puhelimen neuvot tulevista liittymistä, joten pystyin ottamaan oikean kaistan riittävän aikaisin. Lentokentälle oli hämmentävän pitkä matka, mutta lopulta sinne päästiin eikä Golfissa ollut yhtään uutta kolhua. Me emme lähteneet enää etsimään huoltoasemaa, missä olisimme tankanneet auton vaan maksoimme erotuksen.

Meillä oli hotelli Madridin keskustassa, minne ajoimme metrolla. Jouduimme vaihtamaan junaa kahdesti ennen kuin saavuimme Antón Martin -asemalle. Kävelyä Evoke Madrid -hotellille oli muutama sata metriä ja onnistuimme pysymään melko kuivina kulkien rakennusten vierellä ja Seija sateenvarjon alla. Huoneemme on kovin pieni, mutta Madridin hinnoissa huokea. Se on suurin piirtein saman hintainen kuin matkan muutkin huoneet ovat olleet, mutta palvelut, kuten aamiainen, puuttuvat kokonaan. Sijainti oli meille tärkein kriteeri hotellin valinnassa.

Heti majoittumisen jälkeen lähdimme syömään. Vettä satoi aivan hulvattomasti ja vaikka valitsimme ravintolan heti korttelin kierrettyämme, olivat jalat jo aivan märät. Poutasäällä emme olisi tätä ravintolaa valinneet, mutta nyt jouduimme tyytymään siihen. Otimme salaatin ja bocadillon, jotka täyttivät tehtävänsä, mutteivat ansaitse kehuja. Paras uutinen oli, että ulkona sade hiipui pieneksi tihkuksi. Heti maksettuamme lähdimme kävelemään ja katselemaan kaupunkia. Komealle Plaza Mayorille ehdimme vielä tihkusateen aikana, mutta pian sen jälkeen vettä alkoi jälleen tulla taivaalta hyvin voimakkaasti. Pakenimme tylsään baariin, missä otimme kahvin ja oluen, jotka nautimme ilman kiirettä. Hetken näytti jo paremmalta, mutta se oli vain pieni kiusa, jonka pilvet meille tekivät. Poistuessamme baarista vettä satoi jälleen hyvin runsaasti ja alas päin viettävä katu lainehti vettä. Seisoimme vähän aikaa katoksen alla toivoen ihmettä, mutta sitä ei tullut. Huomasin kulman takana toisen baarin, mihin menimme juomaan uudet juomat. Ehkä ihme tapahtuisi ginger alen ja oluen aikana ja pilvet karkaisivat pois ja aurinko paistasi, kuten Espanjassa on tapana. Ei tapahtunut! Vettä tuli niin, että Esterikin oli kateellinen. Kadut lainehtivat vedestä ja uutta tuli suurin pisaroin. Ja ettei meillä olisi ollut liian persikkaista puhalsi tuuli sateen enemmän vaakasuoraan. No peli oli menetetty, joten päätimme palata hotellille. Matkaa ei ollut paljon kilometriä enempää, mutta perillä olimme märkiä kalsareita myöten. Sade jatkui koko illan ja vaikka se olisi loppunut, niin meillä ei olisi ollut kuivia vaatteita laittaa päälle. Niin ilta meni pienessä huoneessa huomista odotellen.


En anna viimeisen Espanjapäivän haitata muuten oikein mukavaa matkaa. Tällä kertaa sää ei ollut meidän puolellamme, mutta eihän niin voi joka kerta olla. Pääsimme käymään monissa oikein hienoissa kaupungeissa ja näimme paljon kivoja paikkoja. Sain listoilleni seitsemän uutta Unescon maailmanperintökohdetta. Aamulla aikaisin ajamme metrolla lentokentälle ja lennämme takaisin kotimaahan.

keskiviikko 18. lokakuuta 2023

León

Espanja ei voinut tarjota turisteille kahta sateista päivää peräkkäin. Aamupäivän aikana vielä satoi, mutta vain muodon vuoksi ja lopun päivää olikin sitten poutaista ja melkein lämmintäkin. Tämä kelpasi meille, vaikka mielellään olisimme lämpimämpääkin vastaanottaneet.

Aamu alkoi aamiaisella, joka on aikaisempia suppeampi, mutta nyt kahvi oli hyvää. Pakkaaminen oli nopea, kuten aiemminkin ja olimme autossa mukavasti ennen yhdeksää. Päivän ainoa haaste oli saada auto pois kellarista ja sen jälkeen ajaminen olikin vain laskettelua eteenpäin. Ajo epäonnistui aluksi, sillä lähdin väärään suuntaan ennen kuin puhelin alkoi kertomaan reittiä ja meiltä meni Santiago de Compostelan aamuruuhkassa jonkin aikaa ennen kuin Golfin keula osoitti oikeaan suuntaan.

Kesti toista tuntia ajaa Lugoon, jossa pysähdyttiin pilvisessä, mutta poutaisessa aamupäivässä. Lugossa on säilynyt roomalaisten rakentama kaupungin ympäröimä muuri täysin vahingoittumattomana. Ilmeisesti missään muualla tällaista muuria ei ole säilynyt näin hyvin. Kiersin muuria hipoen melkein koko ympyrän ennen kuin vastaamme tuli parkkihalli, mihin saimme jätettyä auton. Parkkipaikan etsiminen usein on ollut kaikkein hankalin asia kaupungeissa. Liikenne sujuu täällä yllättävän sujuvasti. Koohailua ei ole ollut ollenkaan vaan ajetaan rauhallisesti ja annetaan kaistan vaihdossa tietä turistillekin. Maanteilläkään ei kovin paljon ylitetä nopeusrajoituksia ja sielläkin kunnioitus toisia kohtaan on parempi kuin osasin odottaa. Ehkä siihen vaikuttaa myös se, että täällä suunnalla liikenne on aika väljää. Liikenteessä tapahtuu kuitenkin paljon kaikkea. Eilen ajelin ihan rauhassa moottoritiellä 120 km/h, kun näin edessäni suuren ämpärin keskellä kaistaani. Ehdin kiertää sen ongelmitta, mutta jos en olisi ehtinyt, niin Golfin keula olisi ollut eri muotoinen.

Vierailimme Lugossa pari tuntia ja visiitti oli oikein mukava. Muurin sisäpuolella oli ihan tavallinen espanjalainen kaupunki, joskin liikennettä siellä oli ymmärrettävästi kovin vähän. Menimme Plaza Mayorin reunalle kahvilaan ja nautimme kahvit churrojen kera. Paikka oli kovin suosittu ja äänekäs, mutta tunnelma kiva. Sen jälkeen kiersimme keskustassa sekä nousimme kävelemään roomalaisten rakentaman muurin päälle. Minä nautin suuresti muurista ja massiivisesta kokonaisuudesta. Mutta parasta kaupungissa oli kenkäkauppa, mistä Seija osti itselleen uudet Sketchers-kengät. Vanhat olivat vieläkin eilisen sateen jäljiltä märät ja niiden pohjat olivat kuluneet tasaisiksi, joten kävely sateen liukastamilla laatoilla on ollut vaarallista. Nyt on askellus varmaa ja tyylikästä.


Matkamme jatkui toista tuntia moottoritietä pitkin. Välillä tuli pieniä sadekuuroja, mutta ne eivät menoa haitanneet. Lugon ja Leónin puolivälissä poikkesimme pois moottoritieltä ja ajoimme kovin pieniä teitä pitkin Las Médulasiin. Siellä muinaiset roomalaiset aikoinaan harrastivat kullankaivuuta. He kaivoivat kallioon syviä tunneleita ja täyttivät ne vedellä aiheuttaen maanvyöryjä. Kun kaivuu lopetettiin, oli jäljellä hyvin erikoinen maisema. Maa on täällä rautapitoista ja sen vuoksi melko punaista. Maanvyöryjen tuloksena jäljelle jäi suuria punaisia kartioita ja seinämiä. Ajoimme ensin Las Médulasin kylään, mutta sieltä oli hankala päästä ihastelemaan erikoisia kukkuloita. Kiersimme Orellán kylään hyvin pieniä teitä pitkin ja kävelimme vajaan kilometrin Mirador de Orellániin. Sieltä oranssinpunaisia muodostelmiin oli erinomaiset näkymät.


Palasimme takaisin moottoritielle mutkikkaiden reittien kautta. Leóniin ajo kesti puolisen toista tuntia, mutta se oli vain mukavaa, koska ajaminen on kivaa. Matkan varrella ajoimme useasti pyhiinvaeltajien reitin vieressä. Lähellä Santiago de Compostelaan pyhiinvaeltajia tai ainakin kävelijöitä oli hyvin runsaasti. Vielä lähellä Leóniakin, josta vaelluksen päätepisteeseen on parisataa kilometriä, kulkijoita näkyi yllättävän paljon.

Lähestyminen reilun 100 000 asukkaan kaupunkiin oli helppoa, mutta aivan keskustassa, jossa hotellimme Barceló Leon Conde Luna sijaitsee, liikenne oli jo tiiviimpää. Haukansilmä vieressäni havaitsi parkkihallin suuren liikenneympyrän reunalla. Minä ajoin ympyrän uudestaan ympäri ja kartanlukijan ohjeiden mukaisesti löysin reitin halliin, jonne jätimme Golfin odottamaan huomista. Otimme tavarat mukaamme ja kirjauduimme hotelliin. Hintataso Espanjassa on oikein mukava. Huone, joka on varsin tilava, Leónin keskustassa neljän tähden hotellissa aamiaisella maksoi noin sata euroa. Bensiini ja diesel maksavat noin 1,70 euroa litralta ja esimerkiksi kaksi kahvia churroilla on viisi euroa.


León on kaunis kaupunki. Täällä on paljon todella hienoja rakennuksia, joskin väliin on tungettu melko outoja taloja. Kokonaisuus on kuitenkin erittäin mukava. Käytimme poutaisen illan tutustuen keskustaan ja sen kauniisiin rakennuksiin. Todennäköisesti kaupungin kuuluisin rakennus on Gaudín suunnittelema Casa Botiles, joka on keskustan näkyvällä paikalla hyvin miellyttävä silmäänpistävä monumentti. Kaupungin komeat kirkot ovat myös hienoja katseltavia. Ensimmäisenä menimme kuitenkin syömään, sillä edellinen ruoka oli Lugossa kymmeneltä nautitut churrot. Ravintola oli mukava ja ruoat oikein maistuvia. Seija kaipasi salaattia ja sai sellaisen. Minä otin pientä nautaa ja annos oli erinomainen sekä maultaan että kooltaan. Kiersimme vielä melko laajasti kaupungin keskustaa ja nautimme monista oikein hienoista rakennuksista. Ilta oli melko lämmin, vaikka voimakas tuuli yritti sitä viilentää. Kiertelyn lopuksi ajauduimme kävelykadulle ja päätimme käydä vielä yksillä juomilla ennen paluuta hotellille. Ulkoa ravintola näytti aika tavalliselta, mutta sinne ei kuulunut kovaääninen musiikki eikä näkynyt diskovalot. Onneksi olemme nuorekkaita sekä näöltä että asenteilta, joten käynti oli ihan mukava, etenkin kun Eini ei esiintynyt.



Tämä taisi olla tämän matkan paras päivä, ainakin minun mielestäni. Ellei sitten huominen tuo yllätyksiä.

tiistai 17. lokakuuta 2023

Santiago de Compostela

Oviedossa meitä nukutti oikein hyvin, toivottavasti myös oviedolaisia. Rauhallisten aamutoimien jälkeen laskeuduimme kerroksen alemmaksi aika suureen aamiaistilaan. Tarjolla oli mukavan runsas aamiainen, jonka lämpimät osuudetkin olivat maittavia. Paitsi kahvi. Se oli laihaa kuin olisi käytetty eilisiä poroja ja niitäkin vain puolikas tavallisesta määrästä. Reppujen pakkaamiseen ei mennyt kauan eikä myöskään niiden viemiseen kellarin autotalliin. Poistuminen ahtaasta hallista oli paljon helpompaa kuin sinne ajaminen.

Oviedon aamuliikenne oli kovin rauhallista eikä kaupungista poistuminen tuottanut ongelmia. Päädyimme pian moottoritielle, jota etenimmekin kolme tuntia ilman pysähdyksiä. Tie kulki ensin pohjoiseen rannikon tuntumaan ja siitä länteen pitkään rannikkoa seuraten. Seutu oli kovin vuoristoista, joten tie eteni ison osan matkasta joko tunnelissa tai sillalla. Täällä oli mukavan vihreää, mikä oli huomattava muutos eiliseen. Mäet ja laaksot toivat kivaa katseltavaa, mutta asutuksen tie kiersi lähes täydellisesti. Vasta lähestyessämme A Coruñaa kulki tie niin, että ympärillä oli asutusta. Ajoimme kaupungin läpi laajan lahden rantaa seuraten. Tännekin oli saatu laitettua liikenneympyröitä paikkoihin, joihin ne eivät minun mielestäni olisi kuuluneet. Niistä huolimatta pääsimme keskustan ohitse aivan Atlanttiin ulottuvan niemen kärjen tuntumaan.

Niemellä sijaitsee maailman vanhin roomalaisten rakentama majakka, joka on edelleen käytössä. Herkuleen torni kohoaa 57 metriä korkean kukkulan harjalla ja on opastanut laivoja välttämään karikoita jo melkein 2 000 vuotta. Torni on 55 metriä korkea, josta tosin ylin 21 metriä on restauroitu 1700-luvulla. Nelikulmainen majakka oli erinomaisen komean näköinen vaaleasta kivestä tehty torni. Se hallitsi koko niemen nokan aluetta ja oli nähtävissä myös kaukaa maalta käsin.



Jouduimme aika pitkään etsimään parkkipaikkaan Golfille, mutta lopulta se löytyi Maritimo Alcalde Francisco Vázquez -kadun varrelta. Ulkona oli 24 astetta lämmintä, mutta tuuli oli hyvin voimakas. Voimakkuutta kuvastaa se, että majakka oli suljettu vierailijoilta nimenomaan kovan tuulen vuoksi. Vähän minä ihmettelin, että jos majakka on pysynyt pystyssä melkein 2 000 vuotta niin tuskin tämä puhuri, vaikkakin voimakas, sitä kaataisi. Ehkä sulkeminen johtui jostain muusta varotoimesta. Nousimme tornin juurelle ja ihmettelimme sen kaunista muotoa sekä ympäröivää Atlanttia, jonka vedet velloivat kallioiden ympärillä. Tornin lisäksi meitä hämmästytti tuulen voimakkuus. Välillä se meinasi viedä meistä hennomman mennessään, mutta onneksi Seija piti minusta kiinni. Paikalla oli yllättävän paljon turisteja, jotka kulkivat meidän tapaamme tornia ja sen ympäristöä katsellen.

Vaikka A Coruña olisi ollut tarkemman tutustumisen arvoinen päätimme kuitenkin ohittaa sen ja ajaa suoraan Santiago de Compostelaan, mikä oli paikka, jota Seija odotti eniten. Nyt jätimme moottoritien muille ja huristimme reilu 50 kilometriä kuuluisaan pyhiinvaelluskohteeseen pienempää tietä pitkin. Reitti kulki muutaman pienen kaupungin halki, mutta enimmäkseen ympärillämme oli metsää ja vähän peltoja. Tulimme kaupunkiin melkein varkain ja yllättävän nopeasti olimme hotellimme Ciudad de Compostela edessä. Seija kävi jälleen hoitamassa kirjautumisen minun odottaessa autossa valmiina siirtämään auton pois luvattomasta paikasta. Saimme parkkipaikan hotellin omasta parkkihallista, joka oli rakennuksen kellarissa. Hämmästyttävää, että niin pienessä ja ahtaassa kellarissa pysäköin automme paikkaan numero kahdeksan.

Lähdimme saman tien tutustumaan Santiago de Compostelaan. Meillä oli noin kilometrin kävely kaupungin keskustaan, jossa kuuluisa pyhiinvaelluskohde eli komea katedraali sijaitsee. Tulimme keskustaan kultaisilla simpukkakuvioilla merkittyä pyhiinvaeltajien reittiä pitkin. Kulkijoita oli varsin paljon ja he näyttivät olevan hyvin innostuneita saavutettuaan määränpäänsä. Päädyimme katedraalin, joka on Espanjan pyhin kirkko, sivuportille. Samalla alkoi sataa, joten menimme sisään kirkkoon. Olimme sopivasti johonkin kappeliin johtavan oviaukon kohdalla tai niin ainakin luulimme. Kuljimme kahden rouvan perässä tarkasti nauhoitettua reittiä pitkin. Ensin laskeuduimme alas pieneen huoneeseen, jossa oli pyhän Jaakobin hauta. Siitä kiersimme takaisin ylös ja nousimme alttarin taakse. Tulimme pieneen huoneeseen, missä oli tilaa kolmelle ihmiselle ja niistä yhden tilan vei vartija. Edelläni kulki vanhempi rouva, joka pysähtyi kirkkoon päin katsovan patsaan eteen ja laittoi kätensä sen hartioille. Arvelin tämän olevan joku katolilainen tapa saada jotain anteeksi tai hankkia onnea tulevaisuutta varten. En halunnut olla epäkunnioittava toisten uskoa kohtaan enkä syleillyt patsaan hartioita vaan jatkoin matkaa. Kuikuilin kuitenkin patsaan hartioiden sivuitse kirkkoon päin.

Ulkona oli sade kiihtynyt, joten päätimme mennä nyt syömään ja katsella kaupunkia sateen tauottua. Katedraalin viereltä löysimme ihan kivan ravintolan. Siellä söimme molemmat crepesit, joskin eri täytteillä. Ne jättivät hieman toivomisen varaa, mutta molemmat söivät lautasensa tyhjiksi. Sitten palasimme ulos innokkaina tutustumaan Santiago de Compostelan kovasti kehuttuun vanhaan keskustaan. Vesisade oli kiihtynyt ja tuuli voimistunut.



Ehkä minun olisi pitänyt halata patsasta, jotta meillä olisi ollut suosiollisempi sää tutustua kaupunkiin. Tosin hieman epäilen, että pelkkä halaus oli siirtänyt sadepilvet pois Galician yltä, mutta siitä emme saa ikinä varmuutta. Optimismimme ei kuitenkaan kadonnut vaan harpoimme märän pihan ylitse ja menimme sisälle katedraaliin. Romaaniseen ja barokkityyliin rakennettu katedraali oli tietenkin hyvin komea. Minua vähän kummeksutti alttarin hyvin koristeellinen tyyli ja siellä etenkin valtavat kerubit, jotka kannattelivat kattoa.



Tutustuimme kirkkoon rauhassa, mutta sekään ei auttanut, sillä poistuessamme sade jatkui eikä se näyttänyt hiipuvan. Emme kuitenkaan luopuneet toivosta vaan kuljimme kauniilla kapeilla kujilla vesivirtoja vältellen vähän matkaa eteenpäin ja menimme pieneen kahvilaan. Minä otin Estrella Galicia -oluen ja Seija sai kermaliköörin, vaikka hänen pyytämäänsä Baileystä ei ollutkaan.  Ei auttanut, vaikka nautin oluen hitaasti (Seijan kermalikööri ei lojunut lasissa minuuttiakaan), vaan sade jatkui voimakkaana. Meidän oli pakko luovuttaa ja kävellä hotellille. Matkaa hotellille oli toista kilometriä, mutta paljon ennen perille pääsyä olimme aivan läpimärkiä.



Sade jatkui koko illan, joten meillä ei ollut mitään mahdollisuutta palata katselemaan kaupunkia. Aina ei käy toiveiden mukaan eikä Espanja ole aina aurinkoinen.

maanantai 16. lokakuuta 2023

Oviedo

Yö Espanjassa meni ihan mukavasti ja olimme paikallista aikaa ennen kahdeksaa hereillä virkeinä ja innokkaina kohtaamaan mielenkiintoisen matkapäivän. Huoneemme oli oikein hyvä, mutta muutama asia jäi ihmetyttämään. Pesuhuoneen lavuaarit olivat oikein tyylikkäät, mutta käsien pesu oli niissä melkein mahdotonta, koska hanat olivat asetettu tyylikkäästi hyvin matalalle. Enkä ole aiemmin hotellissa ottanut television kaukosäädintä paperipussista, johon se oli sijoitettu sterilisoinnin jälkeen.

Leppeässä aamussa kävelimme lyhyen matkan Cervantesin aukiolle, jossa kävimme eilen syömässä. Sieltä löysimme kahvilan, josta saimme kahvit ja täytetyn croissantin sekä avokadopatongin. Aamulla ei satanut eikä ollut viileää, joten kiertely hyvin vanhassa yliopistokaupungissa oli mukavaa. Hieman tasapaksun vaikutuksen kaupunki minuun jätti, mutta kyllä yliopiston päärakennuksen julkisivua kelpasi katsella.



Golfin ylöspito parkkihallissa tuli maksamaan kahdeksan euroa, mikä oli kohtuullinen korvaus. Alcalá de Henaresista poistuminen vaati monta liikenneympyrää, mutta auringon valossa niistä ajeli huomattavasti huolettomammin kuin illan pimeydessä. Alkumatkan kohti pohjoista ajelimme pienempää tietä pitkin ohittaen Madridin esikaupunkien teollisuusalueita ilman kaunista katseltavaa. Muutaman kymmenen kilometrin jälkeen nousimme moottoritielle, jolloin matkan teko lähti toden teolla käyntiin. Päivä oli ihan mukavan lämmin, mutta sadekuurot toistuivat koko päivän ajan. Yhdessä vaiheessa meidät ympäröi hyvin sankka sumu eikä näkyvyyttä ollut sataa metriä enempää. Onneksi alle kymmenessä minuutissa sumu katosi ja ajaminen oli jälleen paljon tuvallisempaa. Pitkän ajomatkan vuoksi ajoimme suurimman osan moottoriteitä pitkin, mikä nopeutti huomattavasti etenemistä. Ajaminen olikin hyvin leppoisaa ja mukavaa, mitä ajaminen tosin aina tuppaa olemaan. Alkumatkasta etenimme korkealla ylängöllä, mikä oli kuitenkin yllättävän tasaista. Vihreätä oli vain harvakseltaan ja päävärit olivatkin keltainen ja ruskea. Loppumatkasta Asturian entisen kuningaskunnan mailla oli huomattavasti kivamman näköistä. Siellä oli hyvin mäkistä ja suurimmat kohoumat lähentelivät vuoria. Siellä täällä oli metsiäkin, mutta suurimmaksi osaksi katseen täyttivät harmaa kallio satunnaisten pensaiden täplittämänä. Vasta Oviedon lähellä oli tien molemmin puolin asutusta. Ennen sitä olimme ajaneet enimmäkseen asumatonta seutua pitkin.

Ensimmäisen ja ainoan välipysähdyksen teimme Burgosissa. Olin suunnitellut reitin etukäteen, mutta yksi missattu risteys vei meidät kaupungin väärällä puolella. Sieltä jouduin sompailemaan keskustan ruuhkassa monien kiemuroiden ja lukuisten liikenneympyröiden kautta vanhaan kaupunkiin, jonka hyvin kapeilla kujilla jouduimme seikkailemaan yllättävän pitkään ennen kuin saimme auton pysäköityä. Burgosissa on aivan mahtava katedraali, jonka rakentaminen aloitettiin jo 1000-luvulla. Rakentaminen kesti pitkään eikä ihme, sillä rakennus on valtava ja siinä on todella runsaasti pieniä yksityiskohtia, joiden näkertämiseen on mennyt hyvin paljon työtunteja. Tosin tunnit eivät ole menneet hukkaan, sillä lopputulos on häkellyttävän hieno. Katedraali on hyvin merkittävä paikka paikallisille jo sekin takia, että siellä on kansallissankari El Cidin hauta. Lounaan nautimme katedraalin kupeessa olevassa ravintolassa, jonka henkilökunta ei minulta saanut hymynaamaa. Seija söi muna-makkara-peruna-annoksen, joka oli hyvää, kunnes liika rasva laski arvostelua. Minä otin kalakeiton, missä ei ollut yhtään palaa kalaa. Sen sijaan tunnistin sieltä simpukoita, katkarapuja ja mustekalan paloja. Sen sijaan kummallisia pehmeitä oudon makuisia möykkyjä en tunnistanut, mutta nekin menivät alas.



Ajomatkamme päättyi Oviedoon, Asturian pääkaupunkiin. Hotellimme Gran Hotel España sijaitsee aivan kaupungin keskustassa, joten sijainti on hyvä, mutta ajo sinne hivenen haasteellinen. Onneksi kartanlukija antoi neuvot jämptisti ja kuski noudatti niitä kiltisti, joten Golf pysähtyi hotellin eteen ilman harha-ajoja. Seija kävi kirjautumassa sisään. Saimme paikan hotellin omasta parkkihallista, joka sijaitsi kymmenen metriä taaksepäin paikasta, mihin olin pysäköinyt auton. Harmillisesti katu oli yksisuuntainen eikä peruutus ollut mitenkään mahdollinen ilman suuremman laajuuden kaaosta. Niin meidän piti kiertää useamman kilometrin lenkki, että pääsimme takaisin samaan kohtaan, miinus kymmenen metriä. Parkkihalli oli pieni, mutta erittäin hienosti ahdettu täyteen pysäköintipaikkoja niin, ettei yhtään turhaa tilaa jäänyt. Halli oli jo melkein täynnä, mutta sain tungettua Golfin taskuparkkiin kahden pylvään väliin monien venkslausten jälkeen.



Oviedo oli paljon kauniimpi kaupunki kuin ennalta arvelin. Siellä on oikein paljon kauniita rakennuksia, jotka miellyttivät niin Seijaa kuin minuakin. Harmiksemme sade haittasi ihastelua melkein koko kävelyn ajan, mutta 22 asteen lämpö toi lohdutusta. Pyörimme ihastuttavassa vanhassa kaupungissa katsellen kivoja rakennuksia ja etsien lukuisia patsaita, joista kaupunki on tunnettu. Patsaat eivät olleet muinaisten kenraalien patsastelua vaan kivoja esittäviä veistoksia monenmoisista aiheita. Emme unohtaneet käydä tutustumassa paikallisiin baareihin. Seija oli jo eilen todennut, että täkäläinen siideri ei ole siideriä vaan ylikäynyttä omenamehua, joten hän otti viinilasillisen. Minä en ottanut liikaa riskejä ja tilasin paikalliskieltä noudattaen cervezan. Sateen hiipuessa laskeutui pimeys, mikä ajoi meidät hiljalleen hotellille odottamaan huomista päivää.




sunnuntai 15. lokakuuta 2023

Alcalá de Henares

Pääsimme sujuvasti Espanjaan ilman ongelmia. Lento oli vähän myöhässä, mutta se ei meidän toimia haitannut. Olin pikkuisen ylpeä itsestäni, sillä siirryin lentokenttäkäyttäytymisessä askeleen lähemmäksi nykyaikaa. En tulostanut boarding passia lainkaan paperille vaan näytin tarvittaessa QR-koodia puhelimestani. Kaikki sujui oikein mainiosti. Vajaan neljän tunnin lento meni nopeasti, vaikkei ulkona pilvien vuoksi ollut mitään katseltavaa. Olemme matkalla pelkillä repuilla eikä niiden vienti matkustamoon aiheuttanut ongelmia Finnairin uhkailuista huolimatta. Koska meidän ei tarvinnut odottaa Madridissa matkalaukkua, olimme nopeasti terminaalin alakerrassa noutamassa vuokra-autoa. Avis hoiti vuokrauksen oikein hyvin. Vuokraamosta soitettiin loppuviikosta minulle ja vahvasti englantia sortava nuori nainen kyseli tarvittavat tiedot, jolloin avainten hakeminen sujui täällä muutamassa minuutissa.

Saimme käyttöömme harmaan Volkswagen Golfin, mikä sopi minulle mainiosti. Hieman totutellen ajoin pois terminaalista ja puhelimen ohjeita noudattaen kurvasin hiljaiselle moottoritielle. Pimeässä ei ole mukava ajella, mutta hiljaisessa liikenteessä ei ongelmia ollut. Taivaalta tuli kevyttä tihkusadetta, mikä ei olisi haitannut, jos pyyhkimet olisivat olleet kunnolliset. Nyt ne eivät olleet, joten ajaminen kaupungissa oli ikävää. Onneksi Alcalá de Henares ei ole kovin vilkas paikka, mutta liikenneympyröitä siellä oli yllättävän paljon. Yhden niistä ajoin puolitoista kertaa ympäri ennen kuin oikea suunta löytyi. Hotellimme Parador Alcalá de Henares löytyi helposti, mutta se sijaitsee kävelykeskustassa enkä uskaltanut ajaa perille saakka ajokiellon vuoksi. Lähellä oli sopivasti parkkihalli, jonne vein Golfin odottamaan huomista.




Kirjautuminen oli sujuvaa. Veimme reput varsin tilavaan huoneeseemme ja lähdimme saman tien vieressä olevaan keskustaan etsimään iltapalaa. Kevyestä sateesta huolimatta lämpöä oli melkein 20 astetta ja ihmisiä käveli yllättävän paljon keskustassa. Löysimme kävelykadulta hieman vaatimattoman oloisen kahvilan, jonka terassilla nautimme juomat sekä söimme tapasia, jotka eivät olleet oikein makuumme, mutta nälkä taittui huomiseen saakka. Ruokailun jälkeen palasimme melko suoraan hotellille, sillä kello lähenteli tätä aikaa yhtätoista eikä sateessa kävely pimeässä tarjonnut suurta nautintoa.

lauantai 14. lokakuuta 2023

Suuntana Galicia

Onpa mukava päästä taas matkalle. Tällä kertaa on suuntana jälleen Espanja, mutta nyt menemme Madridista luoteeseen päin. Olemme sunnuntai-iltana Madridissa, mutta en ehkä ehdi vielä sunnuntaina kirjoitella mitään. Maanantaina on sitten paremmin aikaa matkustaa ja myös kirjoitella tapahtumista ja näkemistämme paikoista. Syksykin on mukavaa aikaa matkustaa.