Hongkong

Lentomme lähti Helsingistä kohti Istanbulia puoli kahdeksalta illalla. Kolmen ja puolen tunnin hyppäys meni ihan ripeästi, kun asennoitui oikein. Meillä oli kolmen penkin kokonaisuus keskenämme, joten tilaa oli ihan kivasti. Istanbulin suurella uudella kentällä vietimme pari tuntia ilman isompia tapahtumia. Hongkongin lennolle pääsimme aikataulun mukaan 1.30, mutta sitten oli jotain pientä teknistä vikaa ohjaamossa ja ilmaan nousimme melkein tunti myöhässä. Tämä oli vain toinen huono asia Turkish Airlinesin kahdessa lennossa, joita käytimme. Palvelu oli kohteliasta sekä mukavaa ja ruoka poikkeuksellisen hyvää lentokoneruoaksi. Juomaksi tarjoiltiin muutakin kuin mustikkamehua. Toinen huono asia oli, että aamiaisella minulle ei riittänyt omelettia.

Lento Aasian ylitse sujui mukavasti. Minä sain nukuttua kuusi ja puoli tuntia. Heräsin usein, mutta sain aina heti unen päästä kiinni. Vieressäni ei oltu ihan yhtä onnekkaita, mutta selkeää kiukustumistakaan ei ollut havaittavissa. Meillä oli tälläkin lennolla kolmen penkin tila keskenämme. Hongkongiin laskeuduttiin noin 45 minuuttia myöhässä ja taivas oli niin paksussa pilvessä, että maata alkoi näkyä vasta vähän ennen kuin renkaat koskettivat kenttää. Myös Hongkongin lentokenttä on valtava ja jouduimme etenemään junalla ja pitkästi kävellen ennen kuin pääsimme näyttämään passimme ja kertomaan, että viipyisimme Kiinassa ja Hongkongissa vain kaksi päivää. Tullimies oli tyytyväinen ja päästi meidät maahan.

Löysimme helposti keskustaan menevän junan. Tämä juna oli kallis, jos kahdeksan euroa lipusta on kallis, mutta se oli nopea ja alle puolen tunnin olimme Hongkongin keskustassa. Yhdeksän vuotta sitten, kun kävin täällä, ei rata kulkenut Hongkongiin vaan jouduimme Minnan kanssa kulkemaan Kowloonista metrolla Hongkongiin. Uusi asema oli komea, siisti ja hyvin tilava. Siellä jouduimme kulkemaan pitkän matkan sinisen linjan metroasemalle. Metroliput oli helppo ostaa ja kahden asemavälin matka Wan Chain asemalle oli nopeasti ohitse. Vasta nyt nousimme ilmastoiduista tiloista ulos ja kohtasimme 29 asteen lämmön ja korkean kosteuden. Se tuntui mahtavalta, mutta saa nähdä olenko samaa mieltä matkan loppupuolella. Novotel Century Hong Kong Hotel löytyi kahden korttelin kävelyn jälkeen ja silloin oli jo tietenkin kovin hikinen olo.

 Hotelli on varsin korkea, joten se sulautuu hyvin paikalliseen arkkitehtuuriin. Muuten se ei kovin ihmeellinen ollut, joskaan mitään vikaakaan siinä ei ollut. Huone on siisti, mutta melko pieni, mutta hyvin me kahdestaan huoneeseen sovitaan. Pieni virkistäytyminen oli tarpeen pitkän matkan jälkeen, mutta pian lähdimme ulos etsimään syötävää. Ulkona oli jo pimeää, joten nähtävyyksien katselu jää huomiseksi. Hongkong oli jännittävän vilkas ja vauhdikas kaupunki myös tavallisena keskiviikkoiltana. Ruokailu on eksoottisissa maissa usein meille ongelmallista. Yksin matkatessani ratkaisen ongelman olematta syömättä, mutta Seija ei siihen nyt suostunut. Ravintoloita oli hyvin paljon ja Seija meni ennakkoluulottomasti yhteen ensimmäisistä. Iloinen ja innokas huonosti englantia puhuja rouva ohjasi meidät pöytään ja englanninkielisen ruokalistan avulla onnistuimme tilaamaan kahden hengen ateriakokonaisuuden. Ruoka oli ihan hyvää, mutta sitä oli aivan tolkuttoman paljon. Pääruokana oli valtava ammeellinen liharuokaa, jossa oli hyvin maukkaan liemen lisäksi paljon kaikkea. Sen lisäksi pöytään kannettiin riisiä, munakaskatkarapuja sekä viimeisenä hyvin kummallinen malja hyydykejälkiruokaa.

Kello oli paikallista aikaa jo kymmenen, joten suunnistimme takaisin hotellille. Kävimme vielä hotellin baarissa nauttimassa oluet katsellen toisen kerroksen ikkunasta Stewart Streetin vilkasta menoa. Huomiota kiinnittivät Hongkongin taksit, jotka ovat pääsääntöisesti punavalkoisia. Hämmästyttävän suuri osa niistä ovat Toyota Crown -merkkisiä, jotka näyttävät ihan samalta kuin 1970-luvulla. Kirjoittelin vielä blogin ennen kuin rupesin nukkumaan Seijan viereen.