10.6.2017 Milazzo

Tänä yönä Välimeri oli rauhallinen eikä laivaa keikuttanut lainkaan. Nukuimme varsin hyvin ja heräsimme Sisilian rannikon jo näkyessä hyttimme ikkunasta. Meillä oli taas tänään bad hair day eikä minun vakuutukseni, että ne ovat yhtä kauniit kuin ennenkin, auttanut yhtään. Laituriin laiva kiinnittyi puoli kahdeksan aikoihin ja matkustajille annettiin lupa laskeutua autokannelle. Olen tottunut, että laivoista poistutaan tiukassa henkilökunnan osoittamassa järjestyksessä. Täällä nämä säännöt eivät päteneet lainkaan. Henkilökuntaa ei näkynyt missään ja avatusta portista ajettiin ulos täydellisen kaaoksen vallitessa. Jonoista ei ollut tietoakaan vaan jokainen puski eteenpäin käyttäen pientäkin koloa, mihin sai tunkea autonsa. Ilman kolhuja pääsimme maihin ja siitä etenimme kaupunkiin. Tavoitteena oli löytää parkkipaikka mahdollisimman pian ja mennä katselemaan Palermoa. Jouduin tekemään pitkän kierroksen lännessä ennen kuin pääsin kääntymään takaisin oikeaan suuntaan. Liikenne Palermossa oli hankalampaa kuin olen kokenut muualla Italiassa. Liikenne etenee, mutta vain oman edun hyödyksi.

Löysin rantatien varresta yllättävän helposti parkkipaikan ja pääsimme kävelemään Palermoon ennen yhdeksää. Kaupungissa oli myös hienoja paikkoja, mutta päällimmäiseksi meille jäi Palermosta kuva, että se on likainen, roskainen, meluisa ja epämiellyttävä kaupunki. Jalkakäytävät, jos niitä oli, olivat kapeita. Liikenne oli kapeillakin kaduilla vilkasta ja vauhdikasta. Jalankulkija tuli vasta autojen, mopojen ja harvojen polkupyörien jälkeen viimeisenä, jopa kulkukoirat menivät ennen meitä. Jokaisessa risteyksessä piti katsella joka suuntaan varmistaakseen, että reitti oli vapaa. Varmaan autoilijat olisivat suojatiellä kulkijoita väistäneet, mutta minä en niihin luottanut.

Kävimme katsomassa muutaman oikein hienosti koristellun kirkon. Ne olivat liiankin koristeltuja, ainakin Seijan maun mukaan. Kaupungin komein nähtävyys on normannien valtakunnan aikana valmistuneen kuninkaan palatsin Palatina-kappeli. Siellä oli todella mahtavan näköiset koko melko suuren kappelin seinät ja katot peittävät mosaiikit. Ne olivat erittäin taidokkaasti koottuja ja olivat hämmästyttävän elävän näköisiä. Lähes kaikkien mosaiikkien tausta oli kultainen, joten kappeli oikein loisti valossa. Ohitimme myös todella suuren Teatro Massimon, joka on Italian suurin teatteri. Sen portailla on kuvattu Kummisetä III -elokuvan loppuhuipennus. Kävelimme hiljalleen pois kaupungin kuumasta keskustasta autolle.

Poistuminen Palermosta oli kovin hidasta, koska liikenne tökki pahemman kerran. Syynä olivat hätävilkuin pysäköidyt autot, joiden vuoksi isommankin väylän eteneminen hidastui suuresti, koska typerästi pysäköityjen autojen vuoksi piti väistää vastaan tulijoita. Toinen hidastava tekijä oli sivukaduilta puskevat autot, joiden vuoksi piti molempiin suuntiin kulkevan liikenteen pysähtyä. Täällä on niin paljon liikennettä, että sivukadulta ei ilman röyhkeätä puskemista pääsisi lainkaan pois, mutta ratkaisu pitäisi olla joku muu kuin päätien etenemisen suuri hidastaminen.

Hitaasti, mutta kuitenkin pääsin pois kaupungista ja Messinaan menevälle moottoritielle. Päätimme ajaa moottoritietä hyvin hitaiden pikkuteiden sijasta. Sisilia on erittäin kumpuilevaa etenkin täällä pohjoisella rannikolla. Moottoritien rakentaminen on vaatinut lukuisten tunneleiden tekemistä jyrkkärinteisten vuorien läpi. Matkavauhti oli oikein mukava eikä liikennettä ollut kovinkaan paljon Palermon esikaupunkien jälkeen. Noin kahden tunnin ajon jälkeen poistuimme tullitieltä ja yritimme maksaa vajaan kymmenen euron käyttömaksun. Meillä ei ollut riittävästi kolikoita eikä automaatti suostunut ottamaan seteleitä eikä luottokorttia. Meillä oli pattitilanne; puomi oli kiinni eikä meillä olut sopivaa valuuttaa maksaa tullimaksua. Painoin suurta punaista nappia, jolla hälytettiin apua. Vähän ajan kuluttua särkevästä kaiuttimesta kuului italiaa, josta en ymmärtänyt yhtään mitään. Kerroin englanniksi, että kone ei ota vastaan seteleitä eikä meillä ole riittävästi kolikoita. Toisessa päässä oli hiljaista eli siellä ei ymmärretty yhtään mitään mitä olin sanonut. Pattitilanne siis jatkoi. Äkkiä automaatti sylki sinne laittamamme lipukkeen ja puomi nousi. Otin lipukkeen ja ajoin pois ennen kuin puomi laskeutuisi uudestaan. Pysähdyimme ihmettelemään tikettiä, missä kerrottiin, ettemme olleet maksaneet tullia ja siihen oli ilmestynyt auton rekisterinumero. Yhtäkkiä kaikki olivat kiinnostuneita automme rekisterinumerosta! Lapun takapuolella oli runsaasti italiaa, mutta se ei meitä helpottanut. Varmaan meidän pitäisi maksaa tulli jossain tai se menee autovuokraamon maksettavaksi ja he lisäävät meidän laskuun moninkertaisen summan. Taas kaikki on meidän syytä, vaikka meillä olisi ollut millä maksaa, mutta automaatti ei suostunut ottamaan maksua vastaan. Jo nyt on p…

Pääsimme Milazzon kaupunkiin ja hotelli löytyi pienen etsinnän jälkeen. Varsin uusi hotelli sijaitsi aika kaukana pienen kaupungin keskustasta, mutta se oli ainoita, joka tarjosi parkkipaikan. Lähes saman tien kirjautumisen jälkeen kävelimme kaupungin keskustaan. Olin toivonut, että pääsisimme käymään jollain lähellä olevista Liparin saarista, mutta kävi ilmi, että olisimme ehtineet mennä saarille, mutta tulla pois melkein saman tien, joten päätimme olla tekemättä matkaa. Liparin saaret ovat vulkaanisesti hyvin aktiivisia ja erityisesti Stromboli olisi kiinnostanut, mutta nyt se jäi näkemättä.

Kävelimme Milazzon äärimmäisen tylsässä kaupungissa jonkin aikaa, mutta siellä ei ollut yhtään mitään katsottavaa. Ruokapaikankin löytäminen oli kovin hankalaa. Lopulta ajauduimme tylsään ravintolaan, kun vaihtoehdot olivat vieläkin tylsempiä. Tarjoilija pyysi minua katsomaan heidän kalatiskiä, jossa oli kiintoisan näköisiä kaloja, mutta ne eivät näyttäneet kovinkaan tuoreilta. Niin me molemmat päädyimme tilaamaan pizzat, jotka eivät ihmeellisiä olleet, mutta parempia kuin epämääräisten kalojen syöminen. Milazzo ei todellakaan pystynyt tarjoamaan meille yhtään enempää, joten kävelimme takaisin hotellille viettämään hiljaisen illan.