lauantai 28. lokakuuta 2017

28.10.2017 Melbourne

Aamu ja itse asiassa koko päivä oli tavanomaista viileämpi. Aurinko kuitenkin paistoi, mutta huomasimme vasta autossa, että lämpötila ulkona oli noin 15 asteessa. Molemmilla oli sortsit jalassa, joten on helppo arvata minkä väriset huulet Minnalla oli. Tankkasimme Kian hiljaisen Warrnamboolin BP-huoltoasemalla. Sieltä Minna sai myös joka-aamuisen kahvinsa. Hän ottaa aina long black –kahvin, mikä tarkoittaa, että kuppiin laitetaan espresso ja siihen lisätään sopiva määrä vettä. Täällä ei suodatinkahvia tarjota kahviloissa lainkaan vaan kahvi jauhetaan aina pavuista ja tehdään espressoa. Tai jotenkin silleen.

Kohta Warrnamboolin ulkopuolella alkoi kuuluisa Great Ocean Road, joka kulkee rannikkoa seuraten noin 200 kilometriä Geelongiin saakka. Aluksi tie kulki hieman kauempana rannikosta, jolloin katselimme kumpuilevia vihreitä niittyjä, joilla lampaat viihtyivät. Peterboroughin jälkeen tulimme Twelve Apostles Marine National Parkiin, missä riitti katseltavaa. Näillä seuduin eroosio on kuluttanut rantakalliota hyvin mielenkiintoisesti. Meri on syönyt rantakallion kalkkikiveä jättäen korkeita ja jyrkkiä rinteitä sekä erilaisia tötteröitä ja kaaria.

Ensimmäisenä pysähdyimme Bay of Islands -alueelle, missä oli jännittäviä kivimuodostelmia meressä. Ne olivat erittäin hienoja, mutta olivat vain alkusoittoa tuleville luonnonihmeille. Ajoimme kymmenisen kilometriä eteenpäin ja kävimme katsomassa London Bridgen. Se on mereen pistävä kallionkieleke, johon meri on kuluttanut suuren kolon. Vuoteen 1990 siinä oli huomattavasti suurempi kaari, eli London Bridge, mutta se oli mätkähtänyt mereen jättäen kaksi onnetonta turistia syntyneelle saarelle. Heidät oli pelastettu lopulta pelastettu helikopterilla, joten loppu oli onnellinen. Se oli todennäköisesti lomamatka, jota he eivät ikinä unohda.

Port Campbellin jälkeen pysäköin auton Loch Ard Gorgen parkkipaikalle. Teimme yli viiden kilometrin patikkaretken käyden katselemassa erittäin jänniä luonnonmuodostelmia. Loch Ard oli laiva, joka koki täällä haaksirikon 1800-luvulla antaen nimensä koko paikalle. Gorge puolestaan on meren syövyttämä suuri poukama, jonka pohjalla on erittäin hieno hiekkaranta ja ympärillä monta kymmentä metriä korkeat pystysuorat seinämät. Kiersimme jo hieman lämmenneessä säässä myös muita lähistöllä olevia jännittävän näköisiä kivimuodostelmia. Reitin loppupäässä oli laaja hiekkaranta, johon aallot löivät mahtavalla pauhulla. Kävelin pitkän matkan rannalla veden rajassa ja onnistuin pitämään jalkani kuivina, vaikka muutaman kerran piti kiirettä ehtiä pois yllättävän suuren aallon alta.

Minusta Loch Ard Gorge oli rannikon hienoin paikka, mutta 12 Apostles on kuuluisin kohde. Siellä on hiekkarannan edessä valtavia kivipaasia, jotka hiljalleen kuluvat pois. Toki ranta on erittäin hieno ja kivipaadet uskomattoman näköisiä, mutta silti edellinen paikka sai minulta enemmän pisteitä. Kävimme kävellen ensin reilun kilometrin päässä olevalla rannalla, missä oli aivan mahtavat aallokot. Siellä oli muutama surffaaja, jotka saivat vauhdikasta kyytiä aallon päällä. Sieltä kivimuodostelmat näkyivät huonosti, joten kävelimme myös toiselle näköalapaikalle, mistä näkymät olivat huomattavasti paremmat.

Lähdimme ajamaan eteenpäin Great Ocean Roadia, joka siirtyi vähäksi aikaa sisämaahan. Dramaattisimmat näkymät olivat takana, mutta tie kulki hyvin pitkään aivan rannikon tuntumassa tarjoten aivan mahtavia näkymiä turkoosin ja akvamariinin väriselle merelle. Tie oli hyvin mutkikas, joten minä nautin ajamisesta valtavasti. Ehdin kuitenkin tarkkailla myös merelle, mutta emme nähneet ainoatakaan valasta, joita rannikon vesissä kulkee tähän aikaan ihan runsaasti. Taisivat sukeltaa juuri silloin, kun Kia ohitti ne.

Ei päivä kuitenkaan eläinten suhteen pettymys ollut. Lähestyimme Kennett Riveriä, kun huomasimme tien vieressä turisteja katselemassa puun latvaan. Minä hidastin vauhtia, etten ajaisi poukkoilevan kiinalaisturistin ylitse ja samalla vierestäni kuului hirmuinen älämölö. ”Koala, tuolla, ylhäällä, puussa. Äkkiä katsomaan.” En saanut autoa edes kunnolla pysähtymään, kun Minna jo syöksyi ulos katsomaan hänen Australian eläinten suosikkia. Siellä koala nökötti noin kymmenen metrin korkeudessa oksan haarassa. Se oli umpiunessa eikä piitannut pätkääkään alapuolella olevista kiinalais- ja suomalaisturisteista. Minnan kanssa käveltiin tietä myös toiseen suuntaan ja löysimme vielä kaksi muutakin koalaa. Molemmat olivat korkealla puussa, mutta toinen oli hetken hereillä heiluttaen raajojaan, mutta taisi sitten taas nukahtaa, koska ei enää liikkunut. Olimme hyvin tyytyväisiä nähtyämme koalia luonnossa. Jäljellä olisi enää vompatti, mutta sitä emme edes usko näkevämme.

Lounaan nautimme Apollo Bayssa. Minna otti viisaasti päivän keiton sekä salaatin. Minä valitsin fish and chipsin, joka ei ollut yhtään parempi kuin Englannissa. Ja miksi olisi ollut, kun se oli aivan samanlainen.

Iltapäivä oli pitkällä, kun erittäin hieno Great Ocean Road päättyi Geelongiin. Minä ohjasin Kian moottoritielle, joka vei meidät noin viiden miljoonan asukkaan Melbourneen. Otaksuin, ettei lauantaina liikenne sisääntuloväylällä olisi kovin vilkasta, mutta neljä kaistaa molempiin suuntiin oli aivan täynnä menijöitä ja tulijoita. Kaupungin korkeat rakennukset näkyivät hienosti saapuessamme keskustan liepeille. Valitsin kahdesta rampista tietenkin sen vasemmanpuoleisen, kun oikeanpuoleinen olisi vienyt suoraan Fitzroyn kaupunginosassa sijaitsevalle hotellillemme. Nyt jouduimme kiertämään pitemmän kierroksen, joka vaati huomattavasti enemmän kartanlukijalta, mutta lopulta löysimme Brunswick Streetillä sijaitsevan hotellimme.

Käytössämme on hämmästyttävän suuri huoneisto, joka on Melbournen korkeaan hintatasoon nähden edullinen. Tuumailimme jonkin aikaan hotellilla, mutta sitten lähdimme katselemaan Australian toiseksi suurimman kaupungin keskustaa. Lauantai-iltana keskustassa oli hyvin paljon kulkijoita. Kiinnitimme huomiota ihmisten pukeutumiseen. Moni vanhempi nainen kulki varsin erikoinen päähine päässään matkalla ilmeisesti ravintolaan tai teatteriin. Kävimme Chinatownin liepeillä pubissa, missä ostin matkan kalleimman oluen, joka lähenteli kymmentä euroa. Pub oli lähes täynnä ja hyvin äänekäs. Viereisessä pöydässä istui jo hyvin lauantaihin ehtineitä nuoria miehiä, joilla oli eurooppalaiseen makuun nähden kovin erikoiset puvun takit ja solmiot.


Tänäänkin oli aivan erinomainen Australiapäivä. Näimme aivan mahtavia luonnonmuodostelmia, Melbournen ja mikä parasta, ihan oikeita koalia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti