27.6.2018 Belgrad

Bukarestissa toistuivat aivan samat aamutoimet kuin eilenkin. Toimimme hieman löysemmällä tahdilla, koska meillä oli tänään vieläkin vähemmän kiirettä kuin eilen. Aamiaisen jälkeen tutkailin netistä jalkapallopelien kommentointeja ja harmittelin vääriä lopputuloksia. Olin eilen katsellut pelejä huoneen televisiosta, joskin kuva oli surkea ja melkein odotti kuulevansa ”mustavalkoisissa televisiovastaanottimissa kotijoukkue pelaa vasemmalta oikealle…”. Netissä oli myös odotettu uutinen: sote siirtyy. Näköjään vielä ei tullut sitä lopullista uutista: sote kaa…

Yöllä oli satanut runsaasti ja aamiaisella käydessämme heikko vesisade jatkui. Sääennustus lupasi sadetta isoksi osaksi päivää, joten siihen oli varauduttava. Tietenkin kävi niin, että sadetta ei tullut koko päivänä, minkä toki otimme mielissämme vastaan. Olimme päättäneet mennä käymään luonnonhistoriallisessa museossa, mutta sateettomuuden vuoksi päätimme mennä sinne kävellen ja kiertäen. Minä halusin nähdä aukion, missä Ceausescu oli pitänyt kuuluisan viimeisen puheensa. Sitä oli hankala löytää, sillä kartoissa ei Vallankumousaukiota (Piata 21 Dec. 1989) mainittu. Tiesin kuitenkin suurin piirtein missä se sijaitsi. Niinpä tulimme jo kolmatta kertaa tutulle Piata Universitatiille, jolloin huomasin bussipysäkillä olevan kyltti ”Piata 21 Dec. 1989”. No näinpä viimeinkin tuon kuuluisan aukion.

Tasainen taapertaminen pilvisessä, mutta melko lämpimässä aamupäivässä jatkui nyt pohjoiseen. Liikenteen hektisyys ja pysäköintien monipuolisuus jaksoivat minua ihmetyttää. Saavuimme Voiton aukiolle, minkä vieressä sijaitsi luonnonhistoriallinen museo. Heti oven suussa oli oikein ystävällinen hyvin englantia puhuva nuori mies, joka auttoi meitä ostamaan liput museoon. Sitten se tapahtui! Ensimmäistä kertaa elämässäni minulle tarjottiin eläkeläisen lippua! Eläkeläisen! Heppu tarjosi niitä meille molemmille ja puolisoni läsnäolo saattoi hämätä nuorta miestä, mutta joka tapauksessa. Eläkeläisen! Teki mieleni poistua museosta saman tien, mutta menimme kuitenkin sisälle ylpeästi täyden hinnan maksaen. Poistuminen saman tien ei olisi ollut kovin huono ratkaisu, sillä museo oli yllättävän heppoinen eikä siellä ollut paljon muuta kuin täytettyjä eläimiä, jotka olivat aika kauhtuneen oloisia. Lisäksi aika paha sisäilmaongelma sai nenän tukkoon.

Seija oli luvannut minulle metromatkan heti aamusta, mutta sään selkeneminen oli saanut hänet pyörtämään päätöksensä. Edelleen oli sateetonta, mutta nyt Seija luovutti ja suostui ajamaan metrolinjalla 2 kaksi pysäkinväliä vanhaan kaupunkiin. Bukarestin metro oli huomattavasti hiljaisempi ja uudempi kuin matkamme kaksi aikaisempaa metroa. Muuten järisyttävää kokemusta tämä junamatka ei tuottanut. Pysähdyimme vanhassa kaupungissa juomaan ja syömään voileivät ennen kuin jatkoimme kävelyä Parlamentin Palatsille. Kiersimme uskomattoman suuren rakennuksen toiselta puolelta, mistä sen suuruus näkyi vielä paremmin. Rakennuksen takana oli käynnissä mielenosoitus, mutta tällä kertaa poliisit estivät meidän osallistumisen tilaisuuteen, joten epäilimme naapurimailla olevan yhteistyötä mielenosoitusten valvonnasta. Meille ei selvinnyt mistä mieltä osoitettiin, mutta varmasti hyvän asian puolesta.

Kulkua oli jälleen tullut yli 20 000 askelta, mutta nyt meidän oli pakko lopettaa. Haimme matkalaukun hotellin säilytyksestä ja talsimme noin kilometrin matkan bussipysäkille. Odottelimme bussia 780 noin puoli tuntia, sillä emme tienneet sen aikataulua. Meille oli respan mies kertonut, että maksu suoritetaan bussissa, joten meillä oli varattuna 3,5 leitä molemmille lippua varten. Bussin lopulta saapuessa minä nostin matkalaukun kyytiin ja Seija meni maksamaan. Kuski istui lasiseinän takana eikä edes vilkaissut Seijan tarjoamia seteleitä. Niinpä matkustimme lentokentälle pummilla, kun emme muutakaan voineet. En tiedä mistä meidän olisi lippu pitänyt ostaa, mutta nyt tiesimme, ettei ainakaan bussista. Odotimme noin puolen tunnin ajomatkan ajan lipputarkastajia, miliisiä ja vanginvartijoita, mutta niitä ei tullut, joten säästimme melkein euron kumpikin.

Bukarestin lentokenttä on kovin ahdas ja ikävä paikka. Kuitenkin selvitykset ja tarkastukset sujuivat hyvin, joten meillä ei ollut suurempaa huomauttamista kenttää kohtaan. Meille jäi reilu kaksi tuntia odotusaikaa, mutta se meni ihan mukavasti muun muassa tarinaa kirjoitellen. Aikataulun mukaan seitsemältä meille ilmoitettiin, että Taromin lento Belgradiin on lähdössä portilta 38. Mukaan tulijoita oli kovin vähän, joten oletin koneen olevan puolityhjä. Kone ei ollutkaan vajaa vaan ainoastaan pieni. Siitä huolimatta potkureilla varustettu ATR-42 kuljetti meidät kaikki reilussa tunnissa Serbiaan. En ollut ennen lentolippujen ostamista kuullutkaan, että on olemassa lentoyhtiö nimeltä Tarom. Se on Romanian suurin lentoyhtiö ja kaikki toimi oikein hyvin. Pienessä koneessa ja aika lyhyellä lennolla tarjottiin sämpylä kakun kera ja juomiset sai valita oman valintansa mukaan, joten ei ehkä Finnairkin voisi strategiaansa miettiä.

Serbiaan meidät toivotti tervetulleiksi oikein nätti, mutta hyvin epäkohtelias ja työhönsä työlääntynyt tullivirkailija. Jos tullihommat pännivät, niin miksi ihmeessä rajavartijat ympäri maailman jatkavat töitään eivätkä hae työtä, joka heitä saattaisi kiinnostaa. Olisi opinto-ohjaajilla töitä täälläkin päin maailmaa. No tämän jälkeen Serbia näytti huomattavasti parempia puolia. Tosin sää ei kuulunut niihin, sillä täällä oli viileätä (Seijan mielestä kylmää) ja sateista. Taksin hankkiminen on lentokentille aina haasteellista. Belgradissa se oli ollut hyvin ikävää ja turisteja oli huijattu viimeisen päälle. Sitten kaupunki oli ryhtynyt toimeen. Nyt pitää mennä lentokentän taksi-infoon, mistä annetaan lappu, mihin on kirjoitettu kohde, mihin on menossa ja hinta, joka on kohtuullinen. Sitä myös noudatetaan ja me pääsimme 1 800 dinaarilla keskustaan hotellimme eteen. Tuhat dinaaria on alle kymmenen euroa. Belgrade City Hotelissa meidät otti vastaan erittäin hyvää englantia puhuva nainen ja kaikki hoitui nopeasti ja hyvin.

Sateinen sää ei kannustanut meitä kiertämään kauemmaksi hotellilta. Ympäristö oli aika tylsää eikä alkamassa ollut Serbia-Brasilia peli näkynyt juuri lainkaan. Emme lähteneet etsimään parempaa paikkaa, missä olisimme voineet kannattaa Brasiliaa, vaan menimme sateen suojaan varsin hiljaiseen ravintolaan. Brasilia meni menojaan, mutta me pidimme matalaa profiilia emmekä halunneet nöyryyttää kisoista pudonnutta Serbiaa.