Bellevue, TN

Aamu Cincinnatissa oli hyvin kylmä; selvästi pakkasen puolella. Lähdin hotellista aamiaisen hakuun ennen puolta kahdeksaa. Kaupunki oli hiljainen, mutta ei kuollut niin kuin eilen illalla. Menin Fountain Squarelle, missä en eilen ollut käynytkään, ja löysin sieltä Potbelly-ravintolan. Söin jonkinlaisen voileivän kananmunalla sekä kahvikupillisen, jotka nautittuani palasin hotellille pakkaamaan matkalaukun.

Poistuminen Cincinnatista ja samalla myös Ohiosta sujui aamuliikenteestä huolimatta mutkattomasti. Ylitin leveän Ohio-joen vauhdikasta Interstate 71 pitkin, mutta nousin siltä pois pian Fort Mitchellissä. Suoritin ensimmäisen tankkauksen, mikä ei tietenkään mennyt aivan nuottien mukaan. Luottokortti ei toiminut automaatilla, joten jouduin menemään aseman hoitajan puheille. Meillä oli hieman ongelmia ymmärtää toisiamme, mutta lopulta sain 30 dollarilla polttoainetta. Autossa ei ole mainittu mitä polttoainetta siihen pitää laittaa, mutta arvasin, että se ei ole dieseliä, joten valitsin muista vaihtoehdoista yhden. Sitten ajoin viereiselle parkkipaikalle ja menin kauppaan, mistä ostin vähän syötävää sekä juomavettä koko loppumatkan tarpeeksi. Kassalla todistin jotain todella hämmentävää! Minä aloin jutella kassarouvalle ja vieläpä kehuskelin olevani suomalainen. Pelkään, että palaan kotiin jonkinlaisena suupalttina. Vanhempi rouva hämmästeli kaukaista vierasta ja kehui rakastavansa minun aksenttia! Minä en edes tiennyt, että minulla oli aksentti. Ystävällisyys ei loppunut tähän vaan hän pyysi edellistä asiakasta laittamaan bonuskorttinsa takaisin päätteeseen, jotta minä sain alennuksen.

Lähdin ajamaan lounasta kohden pienempää tietä 42 pitkin lähes Louisvilleen saakka. Kentucky oli huomattavasti miellyttävämpää kuin eiliset Indiana ja Ohio. Täällä oli mukavan kumpuilevaa maastoa eikä lunta ollut lainkaan. Kevät on edennyt jo hieman pidemmälle. Puissa oli pientä hiirenkorvaa ja kirsikat sekä jotkut keltaiset pensaat kukkivat. Ja mikä parasta, päivä oli aurinkoinen ja lämpötila kohosi parhaimmillaan yli kymmenen asteen. Ei vielä voinut laittaa sortseja jalkaan, mutta kokeilin hetken ajaa ikkuna auki. Tie 42 kulki pienten kylien halki, mutta välillä ajelin asumattomillakin seuduilla, joskin en kovin pitkään. Aluksi kylät ja talot olivat melko tavallisen oloisia, mutta etelämpänä oli hyvin hulppeita farmareiden pytinkejä. Muutama kymmenen kilometriä tie kulki hyvin leveätä Ohio-jokea seuraten. Liikennettä oli varsin vähän, joten ajaminen leppoisaa ja helppoa. Tien vieressä oli yllättävän paljon kuolleita peuroja ja myös yksi kuollut opossumi lojui ojan pientareella. Onneksi villikalkkuna ehti sännätä metsään Kiani edestä.

Vasta hieman ennen Louisvilleä nousin isolle tielle ja pääsin keskustaan kätevästi. Auton sain parkkihalliin ja pääsin katselemaan Mohammad Alin kotikaupunkia. Keskusta oli ihan kivan näköinen, joskaan ei ihmeellinen. Kävin syömässä päivän keiton voileivällä Main Streetin ruokalassa ja lopun aikaa reilun tunnin vierailulla kävelin kaupunkia ihmetellen. Mohammad Ali Centeriä kehuttiin kovasti, mutta se oli maanantaina kiinni. Kaupunki on kuuluisa myös Louisville Slugger -baseballmailoista. Tehdas on keskellä kaupunkia ja sen edessä oli noin 20 metriä korkea maila, joka on tietenkin maailman suurin.

Seuraava reilu tunti meni Interstate 65:tä ajaen etelään. Cave Cityn kohdalla poistuin isolta tieltä ja ajoin vielä kovin paljaassa metsässä Mammoth Caven National Parkiin. Siellä on tietenkin Mammoth Cave, joka on maailman suurin luola, ainakin jollain mittarilla mitaten. Minä en niin hirveästi piittaa luolista, mutta jos se on Unescon maailmanperintölistalla, niin sinne suunnistan. Paikalla oli aika paljon turisteja, mutta mitään suurta ruuhkaa ei ollut. Sen verran kuitenkin, että kaikki ohjatut kävelyt luolan komeampiin osiin oli loppuun myytyjä. Onneksi oli kuitenkin mahdollista käydä omatoimisesti katsomassa ensimmäisenä löydetyn luolan osia. Se riitti minulle eikä luola ollut kuin todella iso ja pitkä kolo. Kävin nappaamassa kafeteriassa kuuman koiran ennen kuin jatkoin matkaa.

Olin palannut takaisin Keskilännen aikaan, joten sain eilen menettämäni tunnin takaisin. Minulla oli aikaa enemmän kuin olin luullut, joten ajelin pientä tietä Bowling Greenin kaupunkiin. Siellä oli iso Western Kentucky -yliopisto, joskaan kovin suurta iloa siitä ei minulle ollut. Jatkoin kulkua kohti lounasta ja hieman yli tuntia myöhemmin ajoin Nashvillen keskustaan. Ajo sisään kaupunkiin oli sujuvaa, mutta pois lähtevien kaistoilla oli hyvin ruuhkaista. Pysäköinti Nashvillenkin keskustassa oli kallista, kolme kertaa kalliimpaa kuin Louisvillessä.

Nashville ei ollut kovin mukavan oloinen kaupunki. Se oli huomattavasti likaisempi kuin Chicago tai Cincinnati ja siellä oli enemmän asunnottomia kuin Chicagossa. Osavaltion parlamentti oli melko pieni eikä kaupungissa ollut kovin paljon muutakaan katsottavaa. Sitten ajauduin Broadwaylle, joka oli hyvin täynnä menoa maanantai alkuillasta. Kadun varrella on montakymmentä baaria, joissa suurimmassa osassa soitti livebändi. Tämä on varmaan kovin tavallista täällä, koska ravintoloiden seinissä oli bändien kohdalla aukot, jotta meno kuului ulos asti. Ravintolat olivat täynnä kuulijoita ja kadullekin riitti kulkijoita hyvin runsaasti. Harmi vaan, että kaikkialla soitettiin pelkästään country-musiikkia. Ravintoloiden lisäksi kadun varrella oli monta bootsi- ja stetsonkauppaa. Saapasvalkoima oli hyvin runsas ja saatoin mennä kauppaan sisään ja hankkia itselleni tuliaiset? Nashville Predatorsilla oli illalla peli ja areenalle tungeksi valtavasti väkeä. Minä kävin 80-luvun alussa katsomassa Chicagon ja Edmontonin välisen pelin eikä toista NHL-peliä tarvitse katsoa, kun on nähnyt Kurrin, Hagmanin ja Gretzkyn pelaavan.

Cincinnatin hotelli oli etukäteen varattu, mutta sen jälkeen minulla ei varauksia ole. Olin katsellut Nashvillen hotellihintoja enkä halunnut jäädä sinne yöksi. Kohta tulisi kuitenkin pimeä, joten hotelli piti löytää. Lähdin pois Nashvillestä moottoritietä pitkin ja ajoin Memphisiin päin niin pitkään, että löysin motellin. Bellevuen kaupungissa, Nashvillen kupeessa ajoin Wyndham Microtelin pihaan. Huone ei ollut ihan huokea, mutta sinne jäin yöksi. Ilta meni sopivasti kirjoitellessa ja televisiota katsellessa. Onneksi en jäänyt yöksi Nashvilleen, sillä siellä olisin kuitenkin palannut Broadwaylle ja mennyt laittamaan jalalla koreasti letkeän countrymusiikin tahtiin.