Firenze

 Heräsin pojan olohuoneen vuodesohvalta seitsemältä, mutta sain venytettyä unta vielä reilun puoli tuntia. Ennen kahdeksaa nousin ja ensimmäisenä menin katsomaan parvekkeen ovesta avautuvaa näkymää laajaa oliivipuulaaksoon ja kauempana siitä avautuvaa maisemaa Firenzeen. Vastapäisellä kukkulalla kasvoi korkeita sypressejä, joiden välistä näkyi isoja okran värisiä huviloita. Taivas oli pilvinen, mutta siellä täällä näkyi myös sinistä taivasta. Laaksossa lensi aika paljon lintuja, mutta liian kaukana, jotta olisin niitä tunnistanut. Pojan tarjoaman askeettisen aamiaisen jälkeen valmistauduimme uuteen päivään Firenzessä.

Päivä oli oikein hieno ja mukava. Tosin myös raskas, sillä askeleita tuli yli 22 000, joista aivan liian moni ylämäkeen. Bussimatka keskustaan vei noin varttitunnin, jonka aikana ehdin monesti ihmetellä miten pienestä tilasta bussi pystyy menemään. Taivalsimme läpi aamuisen Firenzen pitkin erinomaisen hienoja kapeita kujia. Kujat ja kadut sekä niiden varrella olevat mahtavan hienot rakennukset tekevät kävelystä vaarallista, koska katsottavaa on niin paljon, ettei malta katsella mihin kävelee. Onneksi mitään törmäyksiä ei ole vielä tapahtunut.

Ensimmäisenä menimme Palazzo Vecchioon, mikä on kaupungin keskustassa sijaitseva suuri palatsi, missä on tehty paljon hyviä ja huonoja päätöksiä isoin seurauksin. Palatsin kulmauksessa on korkea torni, mutta sen päälle emme nyt kiivenneet. Sen sijaan näimme erinomaisen komeita huoneita, missä Firenze Medici-pomot olivat aikoinaan oleilleet ja hallinneet. Monista hyvin koristeellisista huoneista kaikkein mieleenpainuvin oli Sala Cinquecento eli 500 hengen huone. Se oli suuri sali, jonka seinillä oli valtavia maalauksia Firenzen käymistä sodista. Oli mukava sattuma, että seinillä oli kuvattu vain voitokkaita taisteluja. Palatsissa oli monia todella hienosti koristeluja huoneita, joissa oli aikoinaan asuneet Medicien tärkeimmät ruhtinaat.

Kiersimme pari tuntia eri puolilla keskustaa Mikon kertoessa rakennusten ja siellä asuneiden ihmisten historiasta. Minulla oli erittäin hyvä ruokapalkalla toimiva opas. Suosittelen häntä kaikille Firenzeen saapuville. Minulta voi pyytää yhteystietoja. Ylitimme Arno-joen kuuluisan Vecchio-sillan viereistä siltaa pitkin. Oma siltamme ei mainintoja ansaitse, mutta Ponte Vecchio sen sijaan on hyvin jännittävä silta, koska se on katettu rakennuksilla. Nykyisin rakennuksissa on kultasepänliikkeita, joissa turistien on kiva vierailla. Entisaikoina siellä ovat toimineet teurastajat, mikä on ollut järkevää, koska teurasjätteet on saatu kätevästi hävitettyä alla virtaavaan jokeen. Jos teurastamot olisivat edelleen toiminnassa, saattaisivat turistien määrät olla pienempiä.

Pyörimme Arnon eteläpuolella jonkin aikaa ennen kuin menimme Palazzo Pittiin. Sielläkin monet Medicit ovat asuneet hyvin hulppeissa oloissa. Palatsi oli hyvin suuri ja rakennettu massiivisen näköiseksi korostamaan hallitsijoiden valtaa. Hallitsijoiden huoneisiin ei jostain syystä päästy, mutta paljon katseltavaa riitti siitä huolimatta. Lukuisissa uskomattoman hienosti koristeltuissa huoneissa oli lukuisia kuuluisien taidemaalareiden, kuten Rubensin, Caravaggion, Rafaelin ja Tintoretton, hienoja maalauksia. Niitä oli niin paljon, että ei millään pystynyt keskittymään niihin kaikkiin, kun vielä puitteetkin veivät huomiota.

Palatsista poistuimme sen takana olevaan Bobolin puutarhaan. Nimestään huolimatta Mediceillä oli sormensa pelissä tässäkin aikaansaannoksessa. Suuressa puutarhassa oli erityisen komeita sypressejä ja paljon veistoksia, jotka esittivät Rooman keisareita, koomisia hahmoja, sotilaita ja tietenkin kauniita neitsyeitä. Vähän enemmän odotin puutarhalta, jonne oli pääsymaksu. Hidasta kävelyä ja seisoskelua oli tullut hyvin paljoin, mikä tiesi väsynyttä ja kivuliasta selkää sekä kivistäviä polvia. Onneksi löysimme melko pian puutarhasta poistuttuamme baarin, jonka terassilla kumosimme oluet katsellen samalla kaupungin muurin Porta Romanaa.

Medicien huvilat Toscanassa muodostavat Unesco-kohteen. Niitä on pitkälle toistakymmentä ja ovat toinen toistaan hulppeampia. Ne sijaitsevat eri puolilla Toscanaa. Lähin olisi vain muutaman kilometrin päässä pojan kodista, mutta sinne ei pääse vierailemaan. Yksi sijaitsee parin kilometrin päässä Pittin palatsista ja me suunnistimme sinne. Huvila oli tietenkin rakennettu mäen päälle ja mäki oli tietenkin korkea. Uuvuttavan pitkä ylämäki johdatti meidät huvilalle, joka oli minun ennakkotietojen vastaisesti nykyisin lukiona eikä sinne päässyt vierailemaan. Niin jouduimme jatkamaan matkaa takaisin keskustaan. Suunnistimme näköalapaikalle, josta Firenzeen on aivan mahtavat maisemat. Tietenkin reitti kulki ensin vielä huvilaakin ylemmäksi. Sää oli oikein sopiva kävelemiseen, mutta minua vanhemmat polveni eivät enää meinanneet kestää kulkemista. Aikanaan pääsimme korkeimmalle paikalle ja siitä laskeuduimme Michelangelon mukaan nimetylle näköalapaikalle. Jäsenien vihlomiset unohtuivat, kun katseli hämmästyttävän suurta Duomoa, joka hallitsi kaupunkia.

Menimme hyvin ansaitulle oluelle terassille, josta oli kiva katsella piazzalla kulkevia ihmisiä. Ilta oli pimentynyt, kun menimme Da Nicolan kala- ja liharavintolaan. Olimme ainoat terassin puolella ruokailleet. Mikko otti kalalajitelman, joka sisälsi friteerattuja kaloja ja vihanneksia. Minun turska tai vastaava oli peitelty oikein maistuvalla soosilla, joka täydensi ruoan maun hienosti. Otimme valkoviiniä kalan painikkeeksi ollen oikein tyytyväisiä ruokailuun. Eikä ihme, sillä niin sanotun aamiaisen jälkeen olimme syöneet vain yhdet pizzaviipaleet kumpikin.

Kiikkerin askelin siirryimme perjantai-illassa San Marcon torille, josta bussi kyyditti meidät vauhdikkaasti Mikon asunnolle. Minulla on edessä suuri ja vaikea operaatio. Reppuni toinen hihna on melkein irti ja se pitäisi ommella kiinni. Kävimme aamulla ompeluliikkeessä, jossa näytin neidille surullisen näköistä hihnaani ja tein ompeluliikkeitä. Liikkeeni olivat niin aidon näköisiä, että neiti tiesi heti mitä tarvitsen. Hän puhui jonkin verran englantia ja kertoi antavansa minulle oikein vahvaa lankaa ja nahkaa varten tarkoitetun neulan, koska sellaisia tarvitsen. Nyt ei ole jäljellä kuin taitoa vaativa osuus.