Laskeuduimme kahdeksan jälkeen suuren hotellin alakertaan aamiaisella. Olimme tottuneet hyvin intiimeihin aamiaistilaisuuksiin, mutta nyt tahti oli aivan toinen. Aamiaistila oli hyvin suuri ja syöjiä paljon, kuten suuressa hotellissa voi odottaa. Tarjonta oli laajempaa, englantilaisen aamiaisen tarvikkeet olivat tarjolla, mutta vihannespuoli oli selvästi suppeampaa. Birminghamissa on jonkinlaiset nuorten tyttöjen voimistelukisat. Aamiaista oli syömässä suuri määrä voimistelijanalkuja sekä heidän vanhempiaan tai valmentajiaan, ja he kaikki nostivat äänien korkeutta huomattavasti. Aikaisemmin en ole nähnyt, että hotellin aamiaiselle jotkut tulevat yöpuvussa ja pörröisissä tohveleissa. Nyt olen nähnyt senkin.
Yhdeksän
jälkeen poistuimme Birminghamista ja poistuminen oli sujuvampaa kuin sinne
saapuminen. Kaupungissa liikennettä ei ollut paljon, mutta moottoritiellä sitä
oli jälleen ihan tarpeeksi. Lähdimme etenemään muiden seurassa kohti itää
sateen ropistessa tullilasiin harvakseltaan. Koko päivä oli sateinen, vaikka
välissä lyhyitä poutajaksoja olikin. Missään vaiheessa ei satanut paljon, mutta
kävellessä piti sateelta suojautua.
Cambridgesta emme
löytäneet riittävän huokeata majoitusta, mutta siellä käyminen ei maksanut kuin
pysäköintimaksun parkkihallissa. Kiersimme kuuluisassa yliopistokaupungissa
pari tuntia. Harmikseni petyin Cambridgeen. Aiemmalla matkalla olimme käyneet
Oxfordissa, mikä oli tehnyt meihin suuren vaikutuksen arkkitehtuurillaan ja
kaikkialla huokuvalla akateemisuudellaan. Täällä oli jonkin verran tosi komeita
rakennuksia, kuten Kings College, mutta kokonaisuus ei ollut lainkaan sellainen
kuin ikivanhan yliopistokaupungin pitäisi olla. Totta kai kaikki muuttuu ja
menee eteenpäin, mutta sitä en olisi suonut täällä tapahtuvan näin suuressa
määrin. Pitää mennä käymään uudestaan Oxfordiin. Mukavinta oli pysähtyä
Cam-joen ylittävälle sillalla ja katsella kun kapeita veneitä työnneltiin
pitkillä seipäillä eteenpäin, eli englanniksi punting the boat. Cam-joella oli
mahdollista vuokrata vene seipään käyttäjän kanssa, ja nämä veneet etenivät joella
kätevästi ja tehokkaasti. Toinen vaihtoehto on vuokrata vene ja puntata sitä
eteenpäin omilla taidoilla. Tämä näytti olevan pääsääntöisesti suuri, joskin
hauska virhe, ainakin sillalta katsojan silmissä. Veneet etenivät hitaasti,
aina väärään suuntaan ja usein keula tökkäsi rantaan, sillanpieleen tai toiseen
veneeseen. En pystynyt olemaan nauramatta erään vanhemman herran yritykselle. Hänellä
oli suuria vaikeuksia saada siirrettyä pitkää seivästä työntöasentoon, joten
vene ajelehti aivan minne sattui. Tietenkin veneen nokka törmäsi toiseen
veneeseen, joka yritti päästä pois laiturista, mutta heppu ei saanut seivästä
asetettua edes asentoon, jolla olisi voinut työntää veneen pois ahdingosta.
Rouva oli mukana veneessä ja hänellä oli mela, jolla pystyi avittamaan
punttaajaa. Rouvan käsitys melomisesta oli vielä surkeampi kuin miehensä kyky
puntata. Nainen meloi eteenpäin, jolloin veneen keula pysyi entistä tiukemmin
kiinni toisessa veneessä, joka puolestaan yritti päästä pois laiturista.
Toivottavasti nämä eivät olleet tämän yliopiston kasvatteja.
Kävimme
harmillisen meluisassa kahvilassa kahvilla ennen kuin palasimme kilometrin
päässä keskustassa olevaan parkkihalliin ja poistuimme kaupungista. Seuraavaksi
ajoimme reilun tunnin päässä olevaan King’s Lynnin kaupunkiin. Se on meille
molemmille tullut tutuksi erään dekkarisarjan tapahtumapaikkana ja päätimme
pysähtyä siellä, koska se oli sopivasti matkan varrella. Kävimme syömässä toastit,
jotka sitten jäivätkin päivän pääateriaksi. Ne kuitenkin olivat oikein hyvänmakuiset.
Kaupunki ei kovin paljon tarjonnut, mutta siihen varmasti vaikutti jatkuva
kevyt sade.
Yöksi jäimme
Great Yarmouthin kaupunkiin. Se on tunnettu lomakaupunki Pohjanmeren rannalla.
En ole ennen käynyt tyypillisessä englantilaisessa merenrantalomakaupungissa, mutta
sellaisen halusin käydä katsomassa, koska monissa sarjoissa ja elokuvissa olen
niitä nähnyt. Lomakausi ei ole vielä menossa, joten ihmisiä oli kovin vähän. En
ole varma olisiko valtava määrä lapsiperheitä nostanut tunnelmaa verrattuna
siihen, että paikalla ei ollut juuri ketään. Ensin kiersimme kaupungilla, mutta
siellä oli hyvin ränsistynyttä. Käymässämme pubissa ei meitä pelottanut, mutta
ei siellä tunnelmallistakaan ollut. Kiersimme sivukatuja, jotka välillä
näyttivät kuin englantilaiset rivitalot olisi siirretty Tiranaan. Sitten
saavuimme merenrantaan, missä valtava hiekkaranta odotti helteitä ja lomalaisia,
mutta nyt siellä oli autiota ja kylmää. Rantabulevardi oli taas oma lukunsa. Minulle
siitä tuli mieleen kerjäläisen Las Vegas. Siellä oli monia pelihalleja, joiden nimet
ja valokyltit oli matkittu Las Vegasista, mutta siihen yhtäläisyydet
loppuivatkin. Joitain vanhoja hienoja rakennuksia oli jäljellä, mutta ne
ikävästi hukkuivat uusia tylsien rakennusten varjoon. Kävimme vielä eräässä rantabulevardin
pubissa, ennen kuin tämän päivän taivallus päättyi.
Yön vietämme
Collingswood B&B:ssä. Huoneemme on siisti, mutta ei kovin tilava. Aamulla
oli erinomaisen mukava käydä suihkussa, kun pystyi pesemään jalkansakin. Täällä,
kuten yleensä muissakin B&B, suihkutila on niin kapea, että jalkoja ei
yksinkertaisesti pysty pesemään. Jos saippua putoaa lattialle kesken pesun, jää
likaiseksi, tai on pakko poistua suihkutilasta, ja aloittaa koko homma
uudestaan saatuaan noukittua saippuan suihkutilasta.
Eilan täytti
maailman parhaimman bändin lahjakkain jäsen, Paul McCartney, 80-vuotta! BBC
näytti ansaitusti pitkän ohjelman hänen kunniakseen. Ei meinannut
kirjoittamisesta tulla mitään, kun piti katsella mahtavia esityksiä ja
kuunnella musiikista parhainta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti