Portsmouth

Viimeinen autoilupäivä alkoi erinomaisen aurinkoisessa säässä, jota jatkui koko päivän lämpötilan noustessa noin 25 asteeseen. Aamiainen oli tänään hieman kevyempi, vaikka tarjolla oli myös englantilaisen aamiaisen aineksia. Brighton tuntui vasta heräävän, kun yhdeksältä siirryimme parkkihalliin, missä Vauxhall meitä odotti. Tämä halli oli perin kallis, mutta ilmeisesti isommissa paikoissa kaikesta joutuu maksamaan enemmän. Kurvasin auton Brightonin rantatielle päästen helposti mukaan kaupungin verkkaiseen aamuliikenteeseen.

Meidän piti palauttaa auto yhteen mennessä tai olisimme joutuneet maksamaan lisävuorokauden maksun. Siihen meillä ei ollut tarvetta, joten ajoimme hiljakseen rannikon tuntumassa länteen päin. Pysähdyimme Bognor Regisin rannikkokaupunkiin noin tunniksi. Siellä ei ollut meren lisäksi mitään katseltavaa. Seija kävi kahlaamassa meressä, mikä oli käynnin jännittävin tapahtuma.

Olimme Portsmouthin esikaupungissa, Hilseyssä, aika pian keskipäivän jälkeen. Olimme siis tehneet ison ympyrän ja saimme palautettua auton samassa kunnossa kuin olimme sen saaneet. No ehkä kytkin oli kuluneempi kuin lähtiessä, mutta pellit olivat suoria. Hieman haikeana jätin ajamisen, koska olin päässyt oikein mukavaan ajorytmiin. Liikenneympyrätkin sujuivat jo oikein mallikkaasti ja ajaminen oli nautinnollista. Vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tottui tosi nopeasti eikä ongelmia tullut kuin joskus parkkipaikoilla, joissa helposti unohti kummalla puolella piti ajaa. Tosin yleensä muistutus tuli pian eteen. Liikennettä oli varsin paljon lähes kaikkialla, missä ajoimme. Liikenne on kuitenkin hyvin kurinalaista, joten ajaminen oli helppoa, kun ei vain itse sooloillut. Paitsi ajamista, minulle tulee ikävä myös BBC Radio 2:ta, jota olemme kuunnelleet koko matkan. Pääsääntöisesti sieltä tuli oikein hyvää musiikkia, vaikka joskus kaiuttimista pääsi ulos kehnompiakin kappaleita. Juontajat olivat todella hyviä puhuen sellaista englantia, jota oli helppo ymmärtää.

Sininen salama jäi Europcarin parkkipaikalle, kun me kävelimme kilometrin matkan Hilsean asemalle. Tänään jälleen junat kulkivat, mikä auttoi meitä siirtymään noin viiden kilometrin matkan Portsmouthin keskustaan. Ilmeisesti junalakon neuvottelut eivät ole tuottaneet tulosta ja huomenna sekä lauantaina lakko jatkuu. Junien lisäksi taitaa ainakin osa Lontoon metroista olla kulkematta. Portsmouth & Southsean asemalla nousimme pois ja lähdimme kävelemään kohti hotelliamme. Meillä ei ollut kiirettä, mikä johti siihen, että pysähdyimme pubiin. Tämä ei ollut mitenkään hieno pub, mutta sen edessä aurinkoisessa päivässä oli oikein hienoa istuskella, ja katsella portsmouthelaisia kulkemassa kesäisessä säässä. Yhden jälkeen saavuimme Royal Maritime Hotelliin ja pääsimme majoittumaan, vaikka kello oli vasta näin vähän.

Portsmouth on Englannin ehkä kaikkein tärkein satamakaupunki ja paljon mukavampi paikka kuin olin etukäteen odottanut. Tosin kivat paikat sijoittuivat lähinnä meren tuntumaan, kun sisemmällä olevat paikat olivat melko tavallisia. Keskustassa oli paljon Portsmouthin yliopiston rakennuksia, mutta ne olivat uusia ja tylsiä, vaikka varmaan käytännöllisiä. Kuljimme pitkään ja hitaasti meren rannan tuntumassa kulkevilla jalkakäytäville. Ne oli rakennettu kätevästi seuraamaan rantaa niin lähellä kuin se oli mahdollista. Autoliikennettä siellä oli hyvin vähän, mikä teki kulkemisesta mukavaa ja hiljaista. Ruokapaikan löytäminen tuotti jälleen isoja vaikeuksia. Olisimme mielellämme syöneet jossain muualla kuin pubissa, mutta niin vain sellaisessa syötiin, kahdesti. Ensimmäisellä kerralla otimme yhteisen nachoaterian. Se oli hyvä valinta, mutta loppumatkasta minulla alkoi energia loppumaan, joten etsiydyimme syömään ja päädyimme pubiin. Olisin ottanut mielelläni jonkinlaisen toastin, mutta ajauduin ottamaan chilin, millä mennään huomiseen saakka. Seija oli syönyt niin paljon nachoja, ettei hänelle enää ruoka maistunut.

Portsmouthin pubit eivät aivan Brightonin vastaaville pärjänneet, vaikka aika hyviä täältäkin löytyi. Erityisesti sataman liepeillä ollut The Bridge Tavern oli hyvin viihtyisä paikka. Hellepäivä sopi mainiosti myös paikallisille, joita oli paljon meren rannalla sekä meressä. Hellepäivä sopi myös meille, sillä kävely, jota rouvan rannekellon mukaan tuli tälle päivällä 15 kilometriä, oli oikein mukavaa ja rentouttavaa. Tosin se myös uuvutti ja palasimme hotellille hieman aikaisemmin kuin aiempina päivinä. Sortsikriisi jatkuu! Englannissa, tai ainakaan Etelä-Englannissa, ei ole tarjolla kunnollisia sortseja, mikä pistää rouvan kiukkuiseksi. Pieni lohdutus tuli Marks & Spenceriltä, missä ei tietenkään oikeita sortseja ollut, mutta sentään löytyi kivat paidat molemmille.