Fox Glacier

Hyvin nukutun yön jälkeen oli hienoa kuunnella maininkien ryminää rantahietikolla. Mökistä on suuri ikkuna merelle päin, mutta harmillisesti siitä ei näe tarpeeksi alas korkean aallonmurtajan vuoksi. Kävin pikaisesti suihkussa ja lähdin kävelemään rannalle. Siellä oli muutama muu ihminen. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja tuuli oli vaimea, mutta silti rantaan ajautui suuria aaltoja. Mukavan aamukävelyn jälkeen pakkasin tavarat autoon ja poistuin paikalta.

Ajelin hiljaiselle tiellä kohti etelää. Aluksi tie seurasi rannikkoa ja tarjosi monta todella hienoa hiekkarantamaisemaa, missä valkoiset aallot kulkivat pitkän matkan ennen kuin katosivat harmaaseen hiekkaan. Pysähdyin erään rannan eteen ja menin kävelemään märälle hiekalle. Siellä oli puolen kymmentä miestä kalastamassa. He heittivät raskaan painon ja syötin kauaksi merelle ja ilmeisesti virta vei sen syvään veteen, missä kaloja oli. Mitään he eivät saaneet pyydystettyä minun ollessa paikalla, mutta olisi ollut kiva kokeilla millaisia vonkaleita merestä olisi noussut.

Greymouthissa kävin kaupassa ostamassa ruokaa ja juomaa. Täällä sunnuntai näyttää olevan ihan samanlainen kauppapäivä kuin muutkin. Jatkoin kohti etelää silloin tällöin pysähdellen. Liikenne oli enimmäkseen hiljaista. Vastaan tuli paljon erikokoisia matkailuvaunuja, mikä kertoo turistien määrän. Aika paljon moottoripyöriäkin tuli vastaan, ja meni myös ohitseni. Tiet ovat edelleen hyvässä kunnossa, ja ajaminen on helppoa. Olen pysynyt koko ajan kiltisti vasemmalla puolella tietä. Matkan varrella on ollut paljon yksikaistaisia siltoja. Väistämisvelvollisuudet on ilmaistu selkeästi eikä hiljaisessa liikenteessä ole useasti tarvinnut odotella. Kaiken kaikkiaan ajaminen Uudessa-Seelannissa on todella helppoa ja mukavaa enkä usko siihen tulevan muutoksia pohjoisessakaan, vaikka siellä liikennettä on palhon enemmän.

Ruatapun jälkeen tie siirtyi sisämaan puolelle eikä merta enää näkynyt kuin sopivissa paikoissa kaukana. Välillä tie nousi korkeammalla hyvin mutkaisena laskeutuen sitten taas alavammalle alueelle. Kuutostie toi minut Franz Josefiin, missä pysähdyin syömään. Pieni kaupunki kuului lähinnä turisteille, joten ravintoloita oli paljon, joskin kaikki eivät olleet auki. Löysin kuitenkin sopivan ja pääsin istumaan terssille kaiteen viereen. Huomasin muissa pöydissä olevien ruoka-annosten olevan hurjan suuria, joten päätin ottaa Caesars salaatin, vaikka minulla olikin kova nälkä. Turhaan olin huolissani salaatin riittävyydestä, sillä tämäkin annos oli hyvin suuri. Sain sen kuitenkin melkein kokonaan syötyä enkä tänään enää juuri muuta ruokaa tarvitsekaan.

Ajoin muutaman kilometrin Waiho-jokea seuraavaa tietä ylöspäin. Pysäköin isolle parkkipaikalle ja lähdin katsomaan Franz Josefin jäätikköä. 1800-luvun puolivälissä oli itävaltalainen geologi käynyt katselemassa jäätikköä ja nimennyt sen keisarinsa mukaan. Hassua, että nimi on pysynyt. Siihen aikaan jäätikkö ylsi lähelle merta, mutta nyt se on 19 kilometriä sisämaassa. Kävelin noin puolitoista kilometriä loivasti ylöspäin kohtaan, mistä oli hienot näkymät jäätikölle. Harmittavasti jäätikkö oli ainakin kymmenen kilometrin päässä, joten se näytti kovin pieneltä. Lähemmäksi ei tätä reittiä päässyt eikä muutenkaan sitä lähelle ole helppo päästä ilman erityisvalmisteluja. Reitti kulki hyvin vehreän metsän läpi ja täällä oli runsaasti niitä palmusaniaisia, joiden oikeata nimeä en ole saanut selville.

Lämpötila oli noussut iltapäivällä noin 25 asteeseen, joten tämäkin päivän sää oli aivan erinomainen. Ajelin rauhallisesti Fox Glacierin kaupunkiin. Se on saanut nimensä melko lähellä olevan jäätikön mukaan. Tämän jäätikön lähelle ei pääse lainkaan maata pitkin, sillä joku vuosi sitten maanvyörymät olivat tukkineet kaikki reitit jäätikön lähelle. Fox Glacierissa on 306 asukasta, joten kylän raitti ei ollut kovin vauhdikas. Majoittauduin Westhaven-motelliin, joka on paikka, jossa vietetään yö ennen kuin jatketaan matkaa eteenpäin. Kävin oluella yhdessä kylän ravintoloista, mutta pidempään en kylän palveluja käyttänyt. Istuessani ravintolan terassilla huomasin, miten kadun toisella puolella olevaan puuhun lensi suuri kyyhkysen omainen lintu. Sain siitä riittävästi tuntomerkkejä ja motellilla tunnistin sen olleen kereru. Illan vietin huoneessani kirjoitellen ja katsoen Australian korisliigan pudotuspelejä. NZ Breakers, joka pelaa Aucklandissa, voitti Tasmanian helposti. Olisin mieluusti käynyt katsomassa pelin Aucklandissa, mutta olin nyt jo aivan toisella saarellakin. Pohjoissaaren pohjoisosaan on iskenyt jonkin tasoinen hirmumyrsky Gabrielle ja alueelle on julistettu hätätila. Onneksi se ei näytä tulevan lainkaan tänne etelään.