Asunción

Nukuin oikein hyvin isossa ja korkeassa huoneessani. Voisivat laittaa edes jonkun taulun seinälle niin huone olisi hieman viihtyisämpi. Olin aamiaisella vähän ennen kahdeksaa. Arvelin jo eilen, että hotellissa ei paljon ole asiakkaita ja asiasta olen vielä varmempi tänään. Aamiaisella ei lisäkseni ollut ketään muuta. Tarjonta oli aika pieni, mutta esiin pano oikein hyvä. Sain myös sopivasti munakokkelia sekä täytetyn paahtoleivän. Luin huoneessa rauhassa uutisia kotisuomesta ennen kuin lähdin katselemaan Paraguayn pääkaupunkia.

Taivaalla oli paljon pilviä, joista osa oli tummiakin, joten otin varalta reppuun sadetakin. Jos sataisi, olisi silti todennäköisesti niin kuuma, etten pystyisi pitämään sadetakkia tai olisin märkä takin molemmin puolin. Sadetta ei tullut ja tummat pilvet poistuivat jättäen jäljelle vain jonkin verran valkoisia pilviä. Lämpötila oli taas 30 asteen tuntumassa tai sen yläpuolella.

Asunción ei ylpeile monilla nähtävyyksillä, minkä olen etukäteistutkimuksissa todennut. Lähdin kuitenkin avoimin mielin katselemaan kaupunkia. Kiersin hotellistani pohjoiseen päin ja tulin pian Presidentin palatsin edustalle, joka oli hyvin vahvasti vartioitu. Kysyin rynnäkkökiväärillä varustautuneelta vartijalta lupaa kuvata palatsia ja hän vastasi elkeillä minun elekysymykseen, että siitä vain. Palatsi on useamman vuosisadan vanha ja ainoita hienoja rakennuksia koko kaupungissa. Jatkoin palatsin ohitse Parana-joen rannalle. Joki on varsin leveä, mutta sitä ei ole hyödynnetty juuri lainkaan kaupunkilaisten käyttöön. Jokea seurasi suuri katu, mutta sen ja joen väliin jäi varmaan sata metriä maata, jota olisi voinut hyödyntää virkistystoimintaan. Sen sijaan loivasti jokeen laskeva alue oli pääsääntöisesti heinikkona. Siellä oli aika iso uimaranta, jossa oli nyt vain muutama ihminen eikä kukaan viettänyt siellä ranta-aikaa. Ehkei paikallisilla ole aikaa tai halua olla rannalla tiistaiaamulla. Jatkoin hiljalleen eteenpäin yrittäen nähdä vesilintuja, mutta ne olivat liian kaukana tunnistettavaksi.

Rannalta suunnistin kaupunkiin, joka katuja kävelin seuraavat neljä tuntia. Ainoa nähtävyydeksi luokiteltu oli Panteon, johon on haudattu paraguaylaisia sankareita. Ovella päivysti kaksi sotilasta, mutta sain kuitenkin mennä katsomaan pientä pyöreätä rakennusta, jonka keskellä oli syvennys, johon oli sijoitettu vainajien uurnia. Luin kyltistä vainajien nimiä, mutta en tunnistanut yhtään, mikä ei kovin yllättävää ollut.

Sitten kävelin pitkin Palma-katua, joka on kaupungin paras ostoskatu. Kovin paljon ostosmahdollisuuksia ei asunciólaisilla ole, mutta täällä ei taida paljon olla kysyntää luksustuotteille. Sitten vain jatkoin kävelyä ja käännyin, kun tuntui käännöksen paikalta. Kävelin puhelimen mukaan 19 000 askelta ja melkein 15 kilometriä. Kaikki kävelemäni kadut olivat suoria ja melkein kaikki kulkivat kohtisuorasti toisia kohtaan. Samanlainen ruutukaava näyttää ulottuvan vielä paljon kauemmaksi kaupungin laitamille. Jonkin verran oli mäkiä, mutta ei paljon eivätkä ne olleet korkeita. Suurin osa rakennuksista oli kaksi tai kolmekerroksisia, mutta siellä täällä oli kamalan näköisiä parikymmentäkerroksisia asuinrakennuksia. Monet niistä ovat vanhoja betonirohjakkeita, jotka ovat ajan saatossa tulleet kovin kuluneiksi ja rumiksi. Mukana on joitain kesken jääneitä korkeita rakennuksia, jotka nyt seisovat autioina graffiteja seinät kirjavana. Eivät ole pienemmätkään rakennukset yleensä kauniita tai hyvässä kunnossa, joskin onneksi poikkeuksiakin on. Tosin nämä poikkeukset ovat harvassa.

Asunciónia ei siis voi kehua kauniiksi kaupungiksi, mikä kuvastaa kovasti asukkaiden elintasoa. Hyvin monet joutuvat pitämään yllä pientä kauppaa myyden mitä vaan ovat sattuneet saamaan myytäväksi. Kävin ostamassa tällaisesta putiikista vettä ja samalla ostin jonkinlaisen enchiladan, joka on suolainen paistos ja maistui hyvältä. Kävin kaikissa vastaan tulleissa apteekeissa, mutta ainoassakaan ei ollut rakkolaastareita ainakaan näkösällä. Olin kirjoittanut rakkolaastarin nimen englanniksi ja varmuuden vuoksi vielä käyttänyt väännöstä englannista. Eivät apteekkarit edes ymmärtäneet mitä teksti tarkoitti saati, että heillä sellaista olisi ollut.

Kadut ovat melko huonossa kunnossa, mutta jalkakäytävät ihan surkeassa. Näyttää siltä, että rakennuksen omistajan pitää huolehtia myös sen edessä olevasta jalkakäytävästä. Sen vuoksi jokaisen rakennuksen edessä on erilainen jalkakäytävä kuin naapurilla. Eikä kunnostusinto ole hääppöistä. Jos käytävälle tulee reikä niin siinä se saa olla, jos ei ole niin suuri, että ihminen siitä sopii. Jos reikä on ihmisen mentävä, niin reikä tukitaan ehkä kiven murikalla tai muulla sopivalla. Erään pankin edessä oli siivoja, joka lakaisi jalkakäytävältä lehdet ja pölyt ja siirsi ne pois rikkalapiolla. On siis poikkeuksiakin.

Illalla tein toisen, paljon lyhyemmän kierroksen keskustassa. Ihan samat tunnelmat olivat illallakin. Kävin syömässä pizzeriassa, koska se oli helppoa. Lisäksi siellä sai otettua pizzaa siivuittain, jolloin ei tarvinnut ottaa koko pizzaa. Tämä oli ainoa pizzeria, jonka kaupungissa näin eikä tämäkään ollut suosittu, sillä olin ainoa asiakas, vaikka pizza oli hyvää. Täällä ei taideta olla kovin edistyksellisiä ruokailun suhteen vaan perinteet ovat kunniassa.

Unohdin eilen kirjoittaa muutamasta yksityiskohdasta, joita näin matkan varrella. Hämmästelin miten valtavan monta ukkoa näin istumassa ulkona. Ilmeisesti päivällä ei niin kamalasti ole maaseudulla tekemistä. Hidastustöyssyjä oli pitkin matkaa hillitsemässä vauhtia ja samalla sujuvaa etenemistä. Erään töyssyn edessä, kahden samaan suuntaan menevän kaistan välissä istui mies pyörätuolissa. Hän oli siinä kerjäämässä rahaa ohiajajilta ja siinä auttoi haavi, johon hän kolikot ja setelit nappasi.