Córdoba

Tänä aamuna otin takaisin eilisen aikaisen herätyksen ja nukuin oikein hyvin puoli kahdeksaan saakka. Luulin, että tämä patja ei auttaisi nukkumaan hyvin, mutta toisin kävi. Laskeuduin aamiaiselle vähän kahdeksan jälkeen. Jokaisessa hotellissa aamiainen ja sen toteutus on aina pieni yllätys. Viña de Italia ei pettänyt yllättävyydessä. Tarjolla oli ainoastaan kahvia ja mehua sekä voita ja marmeladia. Kun olin näyttänyt huoneen numeron ja hakenut kahvin, tuotiin pöytään pieni kori, missä oli muutama siivu leipää, croissant ja pari korpun tapaista. Minä hain voita ja marmeladia ja söin aamiaisen.

Lähdin katselemaan Argentiinan toiseksi suurinta kaupunkia yhdeksän jälkeen. Täällä asuu puolitoista miljoonaa ihmistä, mutta ei kaupunki vaikuttanut lähellekään niin suurelta. Toki kokemukseni rajoittuvat melko lailla vain keskustaan. Olen kuitenkin käynyt monissa pienemmissäkin kaupungeissa, jotka ovat vaikuttaneet huomattavasti suuremmilta kuin Córdoba.

Eilen olin nähnyt huonomman puolen kaupungista, mikä näyttää keskittyvän lähelle asemaa. Tosin varmasti on vielä paljon huonompiakin kaupungin osia, kuten varmasti se, missä ne kaksi kiven heittelijää asuvat. Kävelin suoraan keskustaan ja aika pian ikävimmän näköinen naapurusto katosi ja tilalla oli aika tavallisen näköinen kaupunki. Ei mikään kaikkein siistein, mutta ei myöskään häiritsevän likainen.

Kaupungin iso katedraali oli vielä kiinni, joten siirryin sieltä Etelä-Amerikan ensimmäiselle yliopistolle. Alkuperäisistä rakennuksista oli muutama jäljellä tai ainakin näin ymmärsin. Menin katsomaan matkani viidettä maailmanperintökohdetta, jonka yksi osa on tämä jesuiittojen perustama yliopisto. Samaan kohteeseen kuuluvia jesuiittojen satoja vuosia vanhoja rakennuksia löytyy eri puolelta Córdoban maakuntaa. Córdoban kaupungin kohde on nimeltään Manzana Jesuítica ja siihen kuuluu komean kirkon lisäksi suuri rakennus, jossa oli vanhan yliopiston tiloja. Kirkko oli oikein hieno. Sen komea alttari sekä oikein hieno katto on tehty puusta, joka on toimitettu paikalle kaukaa Paraná-jokea myöten. Córdoba on muuten saman joen varrella kuin Asunción. Yliopiston vanha väittelysali (Gradution Hall) oli myös mielenkiintoinen, vaikkei tainnut olla ihan siinä kunnossa kuin oli aikoinaan ollut. Muuten näytteillä oli jesuiittojen tavaroita, kuten kirjoja ja karttoja, mutta niitä säilyttävät huoneet eivät kovin erikoisia olleet. Sain erittäin hyvää palvelua, kun menin sisälle ostamaan lippua. Ensin luulin, että minun kanssani jutteleva rouva oli vain innokas asiakas, mutta hän olikin museon virkailija. Hän puhui takellellen englantia, mutta sai kivasti neuvottua minulle kaiken minkä tarvitsin tietää. Sain mukaani hänen oman opasvihkonsa, sillä muuta ei tainnut olla englanniksi. Palautin sen hänelle, kuten lupasin.

Sitten kiertelin kaupungissa, kuten tykkään tehdä. Kovin ihmeellistä nähtävää kaupungissa ei kuitenkaan löytynyt. Keskustan laidalla oli suuri Parque Sarmiento. Siellä oli komeita puita ja paljon tilaa, mutta se oli kovin huonossa kunnossa ja epäsiisti. Paikalla oli kaksi puistomiestä siivoamassa paikkoja, mutta molemmat makasivat puun juurella varjossa. Ehkä heillä oli menossa lakisääteinen tauko. Puistossa oli eläintarhan tapainen, mutta se taisi olla onneksi kokonaan suljettu. Huvipuisto on auki iltaisin, joskin laitteet olivat aika pieniä. Puiston eteläreunalle oli rakennettu suuret ja näyttävät portaat, mutta nekin olivat nyt ikävän nuhjuiset ja rikkinäiset. Vähän samanlaiset kuin koko kaupungin kuva oli.

Kävin syömässä pizzeriassa toastin. Pizza tuntui aivan liian raskaalta enkä rasvaista juustoa sisältävää suurta leipäannostakaan jaksanut kokonaan syödä. Tänäänkin oli hyvin kuumaa, 37 astetta. Kuumuus pakottaa juomaan paljon. Pitäisi syödäkin, mutta kuumalla minulle ei vain ruoka maistu. En ole uskaltanut syödä salaatteja, koska niissä on isompi vatsataudin vaara. Katsotaan, muutanko mieltä. Palasin kierrellen takaisin katedraalille, joka olikin nyt auki myös turisteille. Kirkko oli pienempi kuin luulin, mutta kovin koristeellinen, kuten katolilaiset kirkot tapaavat olla.

Iltapäivä oli jo pitkällä, oli aika tukahduttavaa eikä minulla ollut enää vetoa jäljellä. Kävin kaupassa ostamassa juotavaa sekä vähän iltapalaa. Sitten palasin hotellille enkä tehnyt ollenkaan iltakävelyä. Siihen suurin syy oli, että katsoin sortsieni takapuolta ja siellä näkyi kuinka monta kertaa olin istunut muulla kuin puhtaalla penkille ja kertoja oli monta. Niinpä minun pesin niitä ainakin vähän siistimmiksi. Muutenkin pyykkääminen on ollut omissa käsissä. Montevideon hotellissa olisi ollut pesupalvelu, mutta hinta olisi muuttanut kerralla matkabudjettini. Itsepalvelupesuloita en ole nähnyt missään kaupungissa. Pesuloita on ollut siellä täällä, mutta tänäänkin näkemäni oli paljon likaisempi kuin minun pyykkini, joten menen edelleen tällä tavalla. Kunnes alan ostamaan uusia vaatteita, mikä ei välttämättä ole kovinkaan kaukana.