Rio de Janeiro

Saavuin tänään kymmenen jälkeen aamulla Rio de Janeiron lentokentälle. Matkaa olin tehnyt 32 tuntia eli lähdin kotoa tiistaina yhdeksältä. Ensin oli pitkähkö junamatka Helsinkiin läpi hyvin lumisen Suomen. Lentokentällä olin kolme tuntia ennen lennon lähtöä, joten minulla ei ollut mitään kiirettä. Kävin syömässä pizzan palan ja etenin portin tuntumaan odottelemaan. Pääsimme koneeseen ajoissa, mutta se pysyi maassa, koska odottelimme muilta lennoilta tulevia. Siihen meni tunti ja sen jälkeen oli vielä jotain muita ongelmia, jolloin pääsimme ilmaan yli puolitoista tuntia myöhässä.

Yhdeksän tunnin lento New Yorkiin ei tarjonnut mitään yllätyksiä. Se meni lukien ja elokuvaa katsellen, kunnes aloin nukkua. Kovin hyvää uni ei ollut, mutta torkkuilin nelisen tuntia toistuvasti heräillen. Oli se kuitenkin parempi kuin kokonaan valvoen. John F. Kennedyn kentälle saavuimme saman puoli toista tuntia myöhässä

Minulla olisi ollut kolme tuntia aikaa vaihtoon, joten siitä oli puolet kulutettu jo ennen kuin pääsin pois koneesta. Ajasta meni kymmenen minuuttia jo siihen, että pääsin takapenkeiltä pois terminaaliin. Onneksi minulle oli American Airlinesin puolesta järjestetty maihinnousukortti kiireellisellä maininnalla, jolloin pääsin ohittamaan jonot, mitä ilman en olisi millään ehtinyt ajoissa Rion koneeseen. Amerikassa tai ainakin New Yorkin kentällä pitää hakea matkalaukku hihnalta, vaikka jatkaisi suoraan pois maasta, ja viedä laukut tullin läpi. Tämä tietenkin hidasti etenemistä, vaikka pääsinkin jonojen ohitse passin tarkastukseen ja kuvaukseen. Sitten kiirehdin käytäviä pitkin ison ja pienen reppuni kanssa kohti porttia 41. Ensin kuitenkin minun piti jättää isompi reppu Bag dropiin, mutta ne olivat kaikki suljettuja. Kuljin eteenpäin ja tulin turvatarkastukseen. Minun olisi pitänyt lähteä etsimään paikkaa, mihin olisin saanut jätettyä repun ruumaan vietäväksi, mutta minulla oli kiire. Lisäksi mietin olisiko laukku ehtinyt mukaan lennolle, jos olisin sen jättänyt. Menin siis turvatarkastukseen ja laitoin molemmat reput hihnalle. Virkailijat ottivat juoman pois, mutta sitten sain jatkaa matkaa. Pääsin lentoni portille juuri, kun viimeinen ryhmä pääsi sisään. Kukaan ei täälläkään kiinnittänyt huomiota minun selvästi ylisuureen laukkuun, joten kiikutin sen sisälle koneeseen. Se ei sopinut millään hyllylle, mutta onnekkaasti vieressäni oli kaksi vapaata paikkaa, joiden penkkien alle laukkuni sopi.

Minulle tuli oikeastaan kaksi yötä peräkkäin. Laskeuduimme aamulla kolmelta Suomen aikaan New Yorkiin ja siitä meni vielä puolitoista tuntia, ennen kuin American Airlinesin kone lähti noin yhdeltätoista illalla New Yorkin aikaa. Ruokailun jälkeen yritin nukkua ja olin ehkä neljä tuntia unen vaiheilla, joten periaatteessa nukuin yhteensä kahdeksan tuntia, muttei unta voinut kovin hyvänä pitää.

Rio de Janeiron Galeao lentokenttä oli varsin suuri, mutta ei kovin komea. Hommat hoituivat kentällä kuitenkin oikein hyvin ja olin pian terminaalissa etsimässä mistä bussi lähtee Copacabanalle. Suora yhteys lentokentältä hotellin lähelle olisi ollut kätevä ja huokea vaihtoehto, mutta kuulemma linja lopetettiin koronan aikoihin. Netin kautta on ollut hankalaa hakea ajantasaista tietoa ainakaan englanniksi. Jouduin siis ottamaan taksin, mikä oli huomattavasti kalliimpi ratkaisu. Monet ovat varoittaneet villeistä takseista, joten minä maksoin taksin etukäteen tiskillä, jolloin hinta ei yllättäen noussut perillä.

Taksimatka kesti melkein tunnin, sillä liikenne oli kovin ruuhkaista ja aika kaoottista. Kuski ajoi näppärästi edeten niin nopeasti kuin se oli mahdollista ja toi minut turvallisesti Copa Windsor -hotellin eteen. Kello oli vasta kaksitoista, mutta sain kuitenkin huoneen, mikä oli oikein mukavaa. Ensimmäisenä menin suihkuun ja sen jälkeen vähän huokasin, mutta en nukkunut vaan sinnittelin iltaan saakka ja otan saman tien tämän maan rytmin. Lähdin sitten kiertelemään hotellin ympäristöön ja Copacabanan vierelle. Lämpöä oli parhaimmillaan 34 astetta ja kosteus oli korkealla, joten oli hyvin hiostavaa. Eikä jaksamista helpottanut unen puute sekä vakava nälkä. Kävelin muutaman kilometrin rantaa seuraten, mutta siellä ei ollut kaipaamaani varjoa. Niin kiersin kaupungille ja kävelin varjon puolella, mikä helpotti kuumuutta ainakin vähän. Nälkäänikin sain helpotusta, Kun menin syömään ihan kivaan ravintolaan. Jouduin valitsemaan ranskalaisesta ruokalistasta, mutta ihan onnistunut oli liharuoka riisin ja jonkinlaisen papukastikkeen kanssa.

Palattuani hotellille jouduin käymään uudestaan suihkussa. Lepäilin huoneessani ennen kuin lähdin vielä kävelemään ennen pimeän tuloa. Sain kotoa lähtiessä hyvin jyrkän ukaasin vaimoltani, että pimeällä en saa Riossa kävellä ja sitä minun on noudatettava. Lämpötila ei juurikaan laskenut auringon säteiden vähentyessä. Loppuillan kirjoittelin huoneessani ja rupesin aikaisin nukkumaan.