Sheffield

Tänään pääsimme asiaan eli siihen, mitä varten alun perin Englantiin lähdimme. Pääsimme Mikon kanssa katsomaan snookerin MM-kisoja Sheffieldiin. Olimme kuuluisan Crucible-teatterin edessä ennen puoli yhtä ja menimme suoraan sisälle. Tosin meidät tarkastettiin ensin tarkasti mahdollisten luvattomien tavaroiden varalta. Annoimme ulkovaatteet säilytykseen ja menimme istumaan hieman alle tuhat ihmistä kattavaan katsomoon. Meillä oli paikat yhdeksänneltä riviltä, joten näkymät pöydille olivat oikein hyvät.

Katsomo hiljalleen täyttyi eikä yhdeltä ollut kuin muutama hajapaikka tyhjänä. Aluksi selostaja kävi läpi yleisiä sääntöjä eli puhelimet pitää olla suljettu tai äänettöminä. Sitten hän esitteli vuorotellen kaikki neljä pelaajaa, jotka pelasivat session aikana. Näyttämön kohdalla oli kaksi snookerpöytää, joiden väliin lasketaan väliseinä pelien ajaksi, jotta pelaajat eivät häiritse toisiaan. Meidän pöydällämme pelasivat maailman kaikkien aikojen paras snookerpelaaja, Ronnie O’Sullivan sekä nuori vastustaja Jackson Page. Harmittavasti O’Sullivan oli päässyt eilen jo 8-1 johtoon, joten suurin jännitys tästä pelistä oli karissut. Ylivoima jatkui tänäänkin ja O’Sullivan voitti kaksi ensimmäistä framea ja voitti siten koko ottelun 10-1. Mitään ihmeellistä O’Sullivan ei esittänyt, mutta oli erittäin hienoa nähdä edes nämä kaksi framea maailman parhaan pelaajan pelaavan.

Toisella pöydällä pelasivat toisen kierroksen ottelua David Gilbert ja Robert Milkins. He vasta aloittivat ottelunsa, joten tilanne oli aluksi 0-0. Meidän pöydän pelaajien lähdettyä pukuhuoneisiin oli toisellä pöydällä menossa kolmas frame, jonka päätteeksi keskellä ollut väliseinä nostettiin ylös ja mekin saimme katsella sitä peliä. Se oli paljon tasaisempi ja jännittävämpi kuin O’Sullivanin peli. Näimme monia erinomaisia pussituksia, mutta yhtään yli sadan pisteen suoritusta emme tänään todistaneet. Pari pelasi tänään kahdeksan framea ja noin kolme tuntia aloituksen jälkeen Gilbert oli 5-3 johdossa.

Kokemus päästä katsomaan maailman parhaita snookerpelaajia maailmanmestaruuskisoihin Crucible-teatteriin oli mahtava. Television kautta olemme nähneet hyvin paljon snookeria, mutta paikan päällä katsominen toi siihen vielä paljon hienomman tunnelman. Oli komeata nähdä pelaajien toimintaa livenä ja seurata tilanteen kokonaisuutta. Pelit lähetettiin tietenkin suorina televisiossa, joten kaiken pitää sujua oikeassa järjestyksessä. Olikin hienoa seurata, miten kaikki toimii hyvin tarkan aikataulun mukaan ja miten aikataulut myös pitävit ammattilaisten käsissä. Snookerpöydän ympärillä on varsin vähän tilaa, mutta sen toisessa päässä toimi silti kaksi kameramiestä isojen pyörillä siirtyvien kameroittensa kanssa. Kuvakulmat ovat erittäin hienoja, mutta silti kuvaajat häiritsevät pelaajia erittäin vähän.

Mahtavaa, että tätä lystiä on meille tarjolla vielä huomennakin! Meillä on liput aamusessioon, missä kohtaavat Jak Jones ja Si Jiahui.

Beaumarisissa laskeuduimme aamiaiselle heti kahdeksalta, jolloin aamiaista alettiin tarjoilla. Nyt ei ollut perinteistä englantilaista aamiaista vaan hieman pienemmän tarjonnan ruokailu. Ruokaa oli kuitenkin ihan riittävästi ja kahvikin oli aika hyvää. Puoli yhdeksän jälkeen kävin hakemassa auton parkkialueelta ja toin sen hotellin eteen, jotta muiden ei tarvinnut kävellä kuin portaat alas. Tänään oli eilistä kylmempi päivä. Lämpötila ei missään vaiheessa noussut yli kymmenen asteen ja välillä satoi runsaastikin, mutta onneksi ei kuitenkaan Sheffieldissä. Matkaa Sheffieldiin oli noin 230 kilometriä, jonka taitoimme noin kolmessa tunnissa. Walesin puolella liikenne oli maltillista, joskin kulkijoita oli sielläkin. Manchesterin lähistölle autoja oli hyvin runsaasti, mutta sen jälkeen ylitimme Peak District -luonnonpuiston, missä kulki vain kapea tie ja liikennettä oli vähän. Sheffield on melkein 600 000 asukkaan kaupunki. Meidän piti ajaa kaupungin keskustaan ja se sujui ihan hyvin, joskin aika hitaasti. Vain reilun kilometrin päässä päämäärästä liikenne jumittui aivan kokonaan. Radiosta kuulimme, että edessämme oli kolari, joka tukki etenemisen. Päätimme ajaa toiseen parkkihalliin ja sinne pääsimme vain parissa minuutissa.

Mikon ja minun ollessa katsomassa snookeria, naiset kiersivät keskustassa. Sheffield on entinen teollisuuskaupunki, joka ei ole kovin kaunis. Eikä siellä ollut kovin paljon katseltavaa. Kaupoissa ja kahvilassa naiset saivat vietettyä aikaansa. He pistäytyivät myös pubissa ja katselivat televisiosta snookeria, mutta eivät nähneet meitä katsomossa. Kylmyys ei lisännyt kaupungin viihtyisyyttä.

Pelien jälkeen tapasimme toisemme Crucible-teatterin vieressä. Siirryimme hakemaan auton parkkihallista ja ajoin sen toiseen, hotellimme lähellä olevaan halliin. Majoittuminen OYO Sheffield -hotelliin sujui helposti. Miehillä oli hirvittävän kova nälkä, sillä aamiaisen jälkeen he eivät olleet syöneet yhtään mitään. Kävelimme jonkin matkan päässä olevaan intialaiseen ravintolaan. Pääsimme sisään, vaikka se ei virallisesti ollutkaan vielä auki. Laajasta valikoimasta löytyi kaikille maistuvaa syötävää, joskin ruoka olisi voinut olla mausteisempaa. Mahat täynnä kävelimme vieressä olevaan Shakespeare-pubiin. Se oli jonkin verran nuhjuinen, mutta oikein tunnelmallinen englantilainen pub. Asiakkaat olivat kovin monenlaisia, mikä toi paikkaan omaa viihtyisyyttä. Nuoret lähtivät käymään vielä toisessa pubissa, mutta vanhat palasivat keskustan kautta hotellille.