Casablanca

Eilinen aamiaiskokemus taisi olla vain poikkeus, sillä tänään ruokaa oli runsaasti eikä meidän kuppejamme viety pois ennenaikaisesti. Nautimme päivän ensimmäisen aterian ihan rauhassa emmekä pitäneet mitään kiirettä. Rauha jatkui myös ruokailun jälkeen, sillä teimme lähtöä ulos pitkän aikaa.

Casablanca oli tänään aivan yhtä hektinen kuin eilenkin, kun lähdimme astelemaan pitkin sen jalkakäytäviä. Kuljimme kaupungin melko pienen medinan poikki, mutta siellä vasta heräiltiin eikä kovin moni kauppa ollut vielä edes auki, joten asiakkaitakaan ei ollut paljoa paikalla. Hipsimme suurelle ostoskeskukselle, joka on aivan meren rannalla vajaan kilometrin päässä suuresta moskeijasta. Seija meni katselemaan itselleen kenkiä ja osti minulle t-paidan. Minulla olikin yhden paidan puute, joten se asia on korjaantunut, mutta Seija joutuu edelleen kulkemaan vanhoilla kengillään. Hintataso täällä on varsin mukava näin suomalaisen mielestä.

Kuljeskelimme pitkän matkaa meren rannan viereisellä jalkakäytävällä. Emme nähneet mitään kaloja tai muutakaan elävää vedessä, mutta mainingit olivat jälleen erittäin komeita, kun ne matkasivat pitkästi matalassa vedessä ennen kuin iskeytyivät suuriin kiviin kovasti pärskähtäen. Kiipesin aallonmurtajalle katselemaan luonnon ihmettä lähempää, mutta minut käskettiin heti sieltä pois, koska voin pudota kivien väliin. En ymmärtänyt miksi nyt olisin koloon pudonnut, mutta pois piti tulla.  Meren läheisyydestä huolimatta rannalla oli miellyttävän lämmin ja pitkähihaisen paidan pystyikin riisumaan pois.

Kahdeltatoista menimme Rick’s Caféhen syömään. Ravintola on rakennettu Casablanca-elokuvan Rickin kapakan mukaisesti. Olimme varanneet pöydän juhlapäivän kunniaksi ja käynti oli kaikin puolin erittäin hieno. Ravintola ei ollut kovin suuri, mutta sisustus oli hyvin miellyttävä noudattaen kivasti paikallista tunnelmaa. Tarjoilijat olivat pukeutuneet valkoisiin takkeihin ja heillä oli punaiset hatut päässään. Lisäksi he olivat hyvin kohteliaita ja hymyilivät koko ajan. Palvelu toimi erittäin hienosti. Valkoviini pidettiin kylmässä ja tarjoilija kävi täyttämässä lasimme aina, kun ne olivat vajuneet melkein loppuun. Alkupalaksi Seija otti maistuvaa vuohenjuustoa, jota minä maistoin pienen palan. Pääruoaksi otimme molemmat kalaa, Seijalla oli hammasahventa (sea bream) ja minulla meriahventa (sea bass). Molemmat olivat erinomaisia kastikkeiden ollessa vallan mahtavia, aivan kuin olisivat olleet Klubilla Tarmon tekemiä. Tähän asti emme ole uskaltaneet ravintolassa ottaa kalaa, koska olemme katselleet miten niitä medinassa on käsitelty ja mitä niiden ympärillä on lennellyt. Nyt arvelimme, että Rick hankkii kalat niin, että ne pysyvät tuoreina ja hyvinä ja sellaisilta ne maistuivat. Kokonaisuuden kruunasi oikein hyvä juustokakku. Lounas oli hieno kokemus ja sai päivänsankarin arvostamaan Casablancaa aiempia päiviä huomattavasti enemmän. Neljän tähden hotellin asukas nauttii mielellään myös viiden tähden ravintoloista. Paikka oli varsin suosittu eikä sinne yleensä taida sopia ilman varausta. Nytkin paikka oli lähes täynnä ja suurin osa asiakkaista oli amerikkalaisia, jotka ottivat runsaasti valokuvia.

Kuljimme uudestaan medinan eli vanhan kaupungin läpi. Nyt siellä oli täysi tohina päällä, kaupat olivat auki, ihmisiä kulki ja jotkut jopa ostivat jotain. Pohjoisosassa oli lähinnä paikallisia ihmisiä ja heille tarkoitettuja tuotteita kuten kaloja ja lihaa. Lähempänä keskustaa alkoivat kaupat olla täynnä turisteille tarkoitettuja tavaroita eikä siellä enää ollut sellaisia pahalta haisevia tuotteita. Tämä olikin medinoiden Stockmann, kun sitä vertaa muihin käymiimme medinoihin. Se oli siisti, tilava ja nätti, mutta tunne puuttui.

Teimme vielä pitkän kävelykierroksen yrittäen kulkea katuja, joilla emme aiemmin olleet käyneet. Nyt onnistuimme löytämään aika paljon varsin komeita art deco -tyylisiä rakennuksia, jotka kuitenkin olivat pääsääntöisesti harmittavan rapistuneita. Kun vain niitä laitettaisiin kuntoon, niin mukava olisi kävellä ja katsella. Kaikkialla liikenne oli aivan yhtä vauhdikasta kuin aikaisempinakin päivinä. Yksi ruuhka jäi erityisesti mieleen. Yleensä liikenne etenee, välillä hitaasti, mutta kuitenkin. Eräs kaduista oli aivan tukossa eikä yksikään auto liikkunut, sen sijaan kaikki soittivat torviaan. Me etenimme kätevästi jalkakäytävällä ja ohitimme bussin, joka oli pysähtynyt poikittain tukkimaan poikkikatua. Ehdimme sopivasti nähdä, miten kuski poistui bussista sulkien oven takanaan. Ohitimme myös kuninkaallisen palatsin, mutta täälläkään sitä ei päässyt katselemaan läheltä. Hiljalleen kiersimme takaisin hotellille saavuttaen lähes 20 000 askeleen päivän tänäänkin.

Nautimme hotellilla virkistävät juomat ennen kuin nousimme huoneeseemme lepäilemään. Casablanca paransi tänään jonkin verran osakkeitaan, mutta ei se silti jää mieleemme mitenkään erityisenä kaupunkina, mutta Rick’s Cafén tulemme muistamaan.