Pietari

Päivä Pietarissa oli aika sopivan lämpöinen kaupunkilomailuun. Välillä taivaalla purjehtivat pilvet, mutta enimmäkseen aurinko paistoi kulkijoiden yllä. Lähdimme tavoittelemaan 30 000 askelta pian yhdeksän jälkeen. Kaduilla oli jo paljon menijöitä, mutta huomattavasti vähemmän kuin eilen illalla. Unohdimme kartan hotellille eikä puhelimen kartta toiminut kunnolla, joten huitelimme yleissivistyksen sekä poikamme ohjeiden turvin.

Kävelimme Nevski Prospektia ensimmäiselle kanavalle saakka ja lähdimme sitten seuraamaan sitä kohti pohjoista. Komeita rakennuksia oli täälläkin yksi toisensa jälkeen. Suurin osa oli oikein hyvässä kunnossa, mutta siellä täällä oli joku huonokuntoinen jäänyt muiden sekaan. Kävimme Verikirkolla, joka on rakennettu Aleksanteri II kuolinpaikan kohdalle. Se muistutti kovin Moskovan Pyhän Vasilin kirkkoa jännittävän näköisine kupoliensa kanssa, joskin osa niistä oli pussissa remontin vuoksi. Sisälle emme päässeet, koska tähän aikaan se oli vielä kiinni. Kävelimme Kesäpuiston läpi Nevan rannalle. Joki on varsin leveä, mutta liikennettä yllättänkin vähän. Toki siellä meni monia turisteja kuljettavia jokilaivoja, mutta mitään muuta liikennettä ei sitten ollutkaan.

Ylitimme joen Kolminaisuuden siltaa pitkin. Joen toisella puolella menimme Jänissaareen, missä on Pietari-Paavalin linnoitus, joka rakennettiin aikoinaan torjumaan ruotsalaisten hyökkäystä. Linnoitus oli melko matala, mutta ilmeisesti riittävän korkea ruotsalaisia vastaan. Linnoituksen sisällä on kirkko, mihin on haudattu monia tsaareja, mutta kovin pitkän jonon vuoksi jätimme sen käymättä. Käveleskelimme hiljalleen eteenpäin käyden myös Nevan rannalla katsomassa joen toisella puolella olevaa Talvipalatsia. Matka jatkui Birzhevoyn sillalle, joka toi meidät Vasilinsaarelle. Saaren kärjessä oli kaksi todella kummallista suurta punaista pylvästä, joiden keskellä oli veneiden puolikkaita. Meille pylväät eivät auenneet, mutta turisteja ne kiinnostivat kovasti. Palatsisiltaa pitkin tulimme mannermaalle Talvipalatsin viereen. Minua miellyttää palatsin vihreä väri, mikä ei ole palatsien tavallinen väri.

Mukavalla sivukadulla näimme sopivan ravintolan, mihin menimme virvoittautumaan. Samalla otimme dumplingeja, joita emme aikaisemmin olleet uskaltaneet maistaa. Ne olivat pieniä lihapullia vaalean taikinakuoren sisällä. Ne maistuivat ihan hyviltä, mutta taikina lihapullien päällä oli ihan turhaan.

Seuraavana tutustumisvuorossa oli kuuluisa Iisakinkirkko, jonka rakentaminen kesti 40 vuotta, mikä ei kirkkorakentamisessa niin kamalan pitkä aika ole. Hyvää olivat kuitenkin saaneet aikaiseksi, sillä kirkko oli todellakin komea. Ulkoa kirkko oli turhan harmaansävyinen, mutta sen mahtavat punagraniittiset pylväät kiinnittivät ainakin minun huomioni. Sisällä koristeluista ei ollut säästelty. Erittäin komeat mosaiikit kuvasivat pyhiä miehiä sekä raamatun tapahtumia ja niitä oli kaikkialla lattian tasolta kupoliin saakka. Kultaa ei ollut säästelty eikä muitakaan arvokkaita materiaaleja. Ihastelin erityisesti mahtavan näköisiä vihreitä malakiittiseiniä sekä ihastuttavan sinisiä lapis lazuli -pylväitä. Nousimme myös noin 30 metriä katutasosta kirkon kupolia kiertävälle reunalle, joka oli kirkon ulkopuolella. Jos se olisi ollut kirkon sisällä, olisin kiivennyt sinne yksinäni, sillä Seijalla on kovin ikäviä kokemuksia Pietarin kirkon kupolin sisäkierroksesta. Vaikka kovin korkealla emme olleet, näkyi Pietari sieltä oikein mainiosti. Viimeistään nyt kävi ilmi, että Pietarissa on vain kovin matalia rakennuksia. Kattojen yläpuolelle nousi ainoastaan kirkkojen kupoleita.

Seija valitsi venäläiseen ruokaan erikoistuneen ravintolan, joka olikin ihan mukava lounas- ravintola. Tosin siellä peruslounaan lisäksi tarjoiltiin laajan ruokalistan annoksia, joista minä valitsin schnitzelin, kun minulle ei Seijan tapaan borssi maistunut. Ympärillä kiireiset paikalliset ehtivät vaihtua useasti, kun me nautimme ruokamme lomalaisen kiireettömästi. Tämäkin ruoka oli hyvää, kuten oikeastaan lähes kaikki ruokamme olivat matkan aikana olleet.

Lähdimme hiljalleen kulkemaan hotellille päin. Pistäydyimme matkan varrella Kazanin kirkossa, jonka edustalla oli suuri määrä puoliympyrän muotoon sijoitettuja suuria pylväitä. Kirkko oli suuri ja komea, mutta kuitenkin kaukana Iisakinkirkon komeudesta. Sielläkin oli paljon turisteja, mutta myös huomattava määrä paikallisia, jotka jonottivat suutelemaan jotain tärkeää ikonia. Eilinen ihmisten paljous ei ollut sunnuntain oikku vaan ainakin myös maanantaina heitä kulki pääkaduilla hämmästyttävän paljon. En muista, että missään vierailemissani kaupungeissa olisi ollut näin paljon ihmisiä jalkakäytäville. Toki ruuhka-aikoina niitä riittää kaikissa isoissa kaupungeissa, mutta täällä niitä oli koko iltapäivän ja illan.

Iltapäivällä kävimme huoneessamme loikoilemassa jonkin aikaa. Vaikka ulkona lämpötila oli huomattavasti alhaisempi kuin matkan ensimmäisellä viikolla, ilmeisesti pitkähkö matka on alkanut vaatia meillä veroa. Askel ei ollut enää niin vetävä kuin Kaukasiassa ja sen pituuskin oli selvästi lyhentynyt. Joka tapauksessa menimme vielä illan suussa etsimään tuliaisia, mutta siinä onnistuimme perin huonosti. Lähdimme vielä kiertämään ympäristössä, missä ennennäkemättömiä komeita rakennuksia riittää edelleen katsottavaksi. Puhti oli kuitenkin vähän poissa, joten kierrosta lyhennettiin. Kävimme mukavassa olutravintolassa juomassa oluen ja siiderin sekä syömässä rapumätileivät ja kutunjuustoa. Pietarissa on erinomaisen paljon erilaisia ravintoloita. Useimmiten saimme palvelua englanniksi, vaikka kaikilla tarjoilijoilla se ei ollut kovin hyvää. Joitain poikkeuksia oli, mutta kohtasimme paljon ystävällisiä tarjoilijoita, joista aika iso osa hymyili ihan ilman pakkoakin. Päädyimme pienen lisäkierroksen jälkeen hotellille ja Seijan puhelin näytti vähän yli 30 000 askelta!

Huomenna ajamme iltapäivällä junalla Kouvolaan ja siitä kotiin. Matka on siis loppumassa, mutta niin on käynyt jokaisella matkallani. Tämä oli siitä erilainen matka, että kuljimme pitkiä matkoja junilla ja busseilla. 22 tunnin bussimatka sekä yöjunat Kaukasiassa olivat meille ennen kokemattomia seikkailuja, jotka saivat muilta etukäteen vain huonoja arvosteluja. Kyllä itsekin muutaman kerran väsyneenä ja hyvin hikisenä mietti, että olisiko muitakin vaihtoehtoja viettää lomaansa, mutta nuo hupsut ajatukset haihtuivat nopeasti, kun tuuletin jälleen toimi ja pääsi oikaisemaan suurin piirtein puhtaiden lakanoiden väliin. Kaukasian maat olivat erinomaisia vierailukohteita eikä meillä ollut mitään todellisia ongelmia kulkea siellä. Kaukasian kaikki neljä kohdekaupunkiamme tarjosivat paljon nähtävää. Moskova ja Pietari olivat valtavia metropoleja, joissa ei kovin paljon ole eroja läntisiin suurkaupunkeihin.

Jos tällä matkalla yhden paikan nostan muiden yläpuolelle niin se on Punainen Tori.