Ravenna

 

Oli aika jättää poika tekemään tutkimusta ja lähteä katselemaan Pohjois-Italiaa. Matkustelen muutaman päivän junalla yöpyen Italian vanhoissa kaupungeissa samalla niiden nähtävyyksiä tutkaillen. Ensimmäisenä suunnistin Ravennaan, joka on noin 170 000 asukkaan kaupunki Emilia-Romagnassa. Menin ensin pikajunalla Bolognaan, missä vaihdoin paikallisjunaan. Nimestään huolimatta tämä oli oikein hieno juna ja sen toisessa kerroksessa oli leppoisaa matkustaa. Bolognaan saakka menimme jälleen tunnelissa, mutta loppumatkan sain katsella jälleen Po-joen laakson maisemia. Edelleen mäet puuttuivat, mutta vihreätä riitti. Enimmäkseen näin puituja peltoja, mutta myös viinipensasrivejä oli aika paljon.

Olin Ravennan asemalla pian yhden jälkeen. Taivas oli pilvessä ja tuuli oli melko voimakas, mutta kylmä ei ollut, eli sää oli aikalailla eilisen kaltainen. Kävelin kiireettömästi noin kilometrin matkan asemalta Piazza del Popolalle. Ihmisiä oli aika vähän, joskin aukiolla heitä alkoi olla jo enemmän. Saisin huoneeni kahdelta, joten päätin kuluttaa aikaa ruokaillen. Hotel Centrale Byronin edessä oli liike, missä myytiin leivonnaisia. Ostin suolaisen viipaleen, joka vei nälän vähäksi aikaa mennessään. Huoneeni on ihan tavallinen hotellihuone ilman erikoisuuksia tai kallista hintaa.

Ravenna on nimenomaan kuuluisa sen 400- ja 500-luvuilla rakennetuista kirkoista, joissa on säilynyt poikkeuksellisen hienoja mosaiikkeja. Jätin turhat tavarat hotellille, ja lähdin hankkimaan lippua nähtävyyksiin. Lipputoimistolle oli matkaa ainoastaan puolisen kilometriä. Pääsin ostamaan lipun lyhyen jonotuksen jälkeen. Palvelu oli erittäin hyvää, sillä virkailija järjesti minulle nopeasti lipun kaikkiin viiteen kohteeseen. Kuhunkin pääsee vain rajattu määrä ihmisiä kerrallaan, joten kohteisiin pääsee ainoastaan tiettynä aikana. Kaupunki on melko pieni ja kaikki kirkot sijaitsevat mukavan kävelymatkan etäisyydellä.

15:10 pääsin tutustumaan Battisteo Neoniano -kappeliin. Ulkoa päin mitättömän näköisessä pienessä kirkossa oli oikein hienoja mosaiikkeja seinillä ja katoissa. Täältä muistiin jäi erityisesti katossa ollut sininen mosaiikkitaivas, missä lukuisat tähdet tuikkivat ristin ympärillä. Sen jälkeen menin vieressä olevaan museoon, missä ei ollut kovin paljon katsottavaa, kun vertasi äskeisiin mosaiikkeihin. Sain nähtävyydet nähtäväkseni juuri sopivassa järjestyksessä, ensin vähäisemmät ja lopussa kaikkein mahtavimmat.

Minulla oli seuraavaan kohteeseen aikaa vajaa tunti, minkä käytin tekemällä pitemmän reitinvalinnan sekä sitten vain odottelemalla Sant’ Apollinare Nuovo -basilikan edustalla. Siinä oli mukava nojailla lämpimään pylvääseen ja katsella ruskean kirkon edessä pyöriviä ihmisiä. Puoli viideltä pääsin katselemaan häikäiseviä mosaiikkeja. Tämä oli varsin suuri kirkko, missä vanhoja mosaiikkeja oli säilynyt laivan molemmilla sivuilla. Siellä oli toisella puolella pitkä rivi naisia ja toisella reunalla yhtä paljon miehiä kuvattuna hämmästyttävän yksilöillisillä ilmeillä. Harmittavasti mosaiikit olivat varsin korkealle, joten yksityiskohtia oli vaikea havaita.

Nyt minulla oli aikaa seuraavaa kohteeseen melkein tunti, joten päätin tehdä hieman pitemmän kävelyn 500-luvulla eläneen ostragoottien kuninkaan Teoderikin mausoleumille. Kuninkaalla oli ihan komea valkoinen ja pyöreä hautapaikka, mutta siellä ei ollut jäljellä muuta kuin rakennus, mutta hyvä että edes se. Maksoin mausoleumin katsomisesta 4 euroa, mutta huomattavasti vaikuttavimmista mosaiikeista kokonaisuudessaan 12 euroa. Siinä ei hinta oikein ollut oikeudenmukainen.

Minulle tuli melkein kiire ehtiä kahteen viimeiseen kohteeseen, mutta ehdin paikalle. Jouduin odottelemaan hieman pitempään, kun ohitseni sujahti matkanjohtaja parinkymmenen seuraajansa kanssa. Turisteja oli Firenzessä aika paljon. Ravennassa heitä on vähemmän, mutta kävelykeskustassa ja erityisesti kirkkojen luona heitä oli. Suurin osa oli kuitenkin italialaisia. Aasialaisia ei ole yhtään eikä juuri amerikkalaisten kovaäänistä kulkemistakaan ole kuulunut. Jonottaessa ihmettelin miten moni yritti päästä eri keinoin jonon ohi, mutta virkailija hoiti tehtävänsä oikein hyvin eikä juuri hermostunut. Noin vartin myöhässä pääsin Galla Placidian mausoleumiin. Tämä vajaa kymmenen metriä kanttiinsa oleva rakennus oli vuorattu melkein kokonaan loistavilla mosaiikeilla. Täällä pääsi läheltä katsomaan miten hienosti eriväriset pienet palat oli sijoitettu muodostamaan hämmentävän eläviä kuvia. Täällä kuviot vaihtelivat tähtitaivaasta eläimiin ja ihmisiin. Ehkä hienoin kuva oli maljasta juovat kyyhkyset.

Viimeisenä menin San Vitalen basilikaan. Hyvin suuren kirkon alttarin ympärillä oli laajat ja huikean hienot mosaiikit. Keskeisellä kohdalla oli tietenkin tärkeimmät taivaalliset hahmot. Tietenkin myös Jeesus ja kaikki opetuslapset oli kuvattu. Huomioni kuitenkin kiinnittyi alttarin vastakkaisilla sivuilla oleviin keisari Justinianus I sekä hänen puolisoonsa Theodoraan. Heidän hahmot olivat poikkeuksellisen elävän näköisiä. Seinillä oli hyvin paljon yksityskohtia, joita oli kuitenkin hankala kaukaa erottaa. Eräällä penkillä istuskeli mies, joka katseli mosaiikkeja kiikareilla. Järkevästi toimittu. Iso osa kirkosta oli koristeltu myöhemmin, ja vaikka maalaukset olivat hienoja, eivät ne pärjänneet lainkaan taidokkaille mosaiikeille.

Oli tullut lauantai-ilta ja minä lähdin etsimään ruokapaikkaa. Olin hyvin nälkäinen, mutta kukaan muu ei ollut tai ainakaan kenellekään ei tarjottu ruokaa ravintoloissa. Kävelykadulla oli paljon ihmisiä ja monet terassit täynnä juomiaan nauttivia paikallisia. Ruokaa ei kuitenkaan ollut tarjolla. Olin aivan poikki seisomisesta ja nälkä kurni mahassa. Luovutin. Kävin hakemassa itselleni pikaruokaa ja nautin ne huoneessani.

Ravennan keskusta oli oikein mukava paikka kävellä, vaikka verrattuna Firenzeen siellä ei kovin montaa oikeasti hienoa rakennusta ollut. Ravennassa oli kuitenkin mosaiikkeja, jollaisia ei juuri muualta maailmasta löydy.