Verbania

 

Molempien puhelimet herättivät täsmälleen seitsemältä. Alakerran aamiaishuoneessa olimme puoli tuntia myöhemmin ensimmäisinä asiakkaina. Täällä sai buffetpöydässä olla korkeintaan kaksi kerrallaan ja ainoastaan kahvit piti tilata henkilöstöltä. Suomalaiset hallitsivat ohjeet ja järjestyksen täsmällisesti. Kymmenen minuuttia myöhemmin tulivat muunmaalaiset ruokailijat ja kaaos koronarajoitusten suhteen oli valmis. Onneksi me olimme jo kylläisiä ja poistuimme paikalta.

Olimme hieman myöhässä aikataulusta, kun ajoin auton pois 14 euroa yöltä maksaneesta pysäköintihallista. Mikko ohjasi reitin Milano-Bologna moottoritielle, jota lähdimme ajamaan länteen päin. Aluksi liikennettä oli hyvin vähän, mutta Milanon ympäristössä kaikki kolme kaistaa täyttyivät kulkijoista. Löysimme reitin Malpensan lentokentälle aika kätevästi eikä harhaanajoja tullut kuin yksin mitätön. Veimme auton P3-pysäköintipaikalle ja kävelimme reippaasti ollen Terminaali Yhden sisääntulon kohdalla noin kolme minuuttia ennen kuin Helsingistä lentäneet lasteni äiti ja anoppini kävelivät sisään terminaaliin. Lento oli sujunut hyvin ja viikon Italian matka oli alkanut erinomaisesti, kun vastassa olivat kaksi heidän suosikkisukulaistaan.

Uudet tulijat olivat nälkäisiä, mutta päätimme silti ajaa Vareseen emmekä menneet lentokentän steriiliin kahvioon. Parkkipaikan valinta ei ollut taloudellisesti onnistunut, sillä puolen tunnin pysäköinti maksoi 10 euroa. Eikä paikka edes ollut kovin hyvä vaan aika ahdas. Mikko laittoi suunnaksi Varese, jonka keskustaan saavuimme noin puoli tuntia myöhemmin. Varese ei ollut mitenkään muistiin jäävä kaupunki, vaikka muutama kivan näköinen rakennus siellä olikin. Joimme kahvit ja söimme käntyt kahvilan terassilla ilman näköalaa mihinkään. Sitten kiersimme pienen kierroksen keskustassa ennen kuin siirryimme Palazzo Estensen alueelle. Palatsi on nyt viranomaisten käytössä, joten kiersimme vain sen suuressa puutarhassa, missä oli muutamia huikean suuria puita ja muuten kauniin vihreätä.

Varesesta poistuimme aika pian ja ajoimme toistakymmentä kilometriä pohjoiseen Sacro Monre di Varesen kirkolle, joka oli aika korkealla vuorilla. Ajo oli tietenkin kivaa mutkaista kapeata tietä pitkin, ja sattumalta pääsimme lähemmäksi kirkkoa kuin luulimmekaan. Puolen kilometrin kävelyn jälkeen pääsimme katselemaan hyvin runsaasti koristeltua kirkkoa. Hieno se oli, mutta tällaisia katolisia runsaasti koristeltuja kirkkoja on tässä maassa aika monta. Sijainti kirkolla oli kyllä aivan erinomainen korkealla vuorella, josta oli näkymät kauaksi utuiseen laaksoon. Menimme lounaalle pieneen ravintolaan sisälle, koska terassin kaikki kolme pöytää olivat varattuja. Naiset söivät maistuvat risotot, poika aika hyvän liha-aterian ja minä kelvollisen polentaa sisältävän makkarapaistoksen.

Meillä oli varattuna hotellihuoneet Lago Maggioren länsirannalla. Sinne ajoimme pieniä teitä pitkin yrittäen pysyä lähellä järven rantoja. Koko matka oli oikeastaan yhtä pientä kaupunkia, jonka nimi vain vaihtui noin viiden kilometrin välein. Ajaminen oli oikein mukavaa, kun koko ajan piti rattia kääntää, mutta silti ehti katsella kaikkea mielenkiintoista. Takapenkillä naiset olivat kovin hiljaisia, mutta välillä tuli kommenttia jostain mielenkiintoisesta paikasta. Lago Maggioren länsiranta on rakennettu aivan täyteen asutusta. Paljon oli tehty turisteja varten, mutta kyllä siellä katse kiinnittyi myös hulppeisiin huviloihin jyrkillä rinteillä. Liikenne oli vilkasta ja koko ajan piti tarkkailla lähes holtittomasti ohittelevia moottoripyöriä. Muuten ajaminen oli ihan helppoa ja mukavaa.

Ennen viittä olimme Verbaniassa ja tietöiden vuoksi pienten kiemuroiden jälkeen Hotel Pallazion edessä. Majoittuimme tähän hienoon hotelliin, jossa naisten huoneesta oli aivan mahtava näköala yli auringossa kimaltelevan järven. Miesten huoneesta näkyi oikein kivoja tiilikattoja. Huoneet olivat mukavan tilavia, mutta turhan viileitä. Hotellin interiööri oli minua miellyttävä, mikä toi pisteitä sijainnin lisäksi. Majoittumisen jälkeen kävelimme viehättävällä rantaa seuraavalla käytävällä kaunista järveä katsellen. Tyynessä vedessä ui silkkiuikkuja, joutsenia sekä suuri määrä pullasorsia. Aivan rannan tuntumassa ei ollut viivähdyspaikkoja, joten jouduimme siirtymään viini/olutvirkistyksille hieman kauemmaksi rannasta. Auringon vielä paistaessa oli lämmintä istuskella terassin pehmeillä penkeillä, mutta auringon painuessa vuoren taakse oli pakko laittaa enemmän päälle. Kaupungin viihtyisyys rajoittui järven rantaan, sillä heti sen ulkopuolella oli lähinnä vain asuinrakennuksia ja parturiliikkeitä muiden vastaavien palvelujen lisäksi.

Naisten silmät alkoivat mennä puoliumpeen jo aika aikaisin pitkän päivän johdosta. He nauttivat huoneessaan vastapäätä säteilevien valojen välkkeestä Lago Maggioressa ennen kuin sujahtivat ohuiden lakanoiden alle toivomaan, että nukahtavat ennen kuin on liian kylmä vaipua uneen.