Far Sawrey

Yöllinen sade oli loppunut, kun katsoin seitsemän jälkeen ikkunastamme ulos. Maa oli ihan märkä ja taivas pilvessä, mutta vettä ei enää taivaalta tullut. Kahdeksalta laskeuduimme alakerran ravintolaan aamiaiselle. County Hotelilla oli erinomainen aamiaistarjonta. Kaikki englantilaisen aamiaisen osat olivat tarjolla, ja niitä sai ottaa oman valintansa mukaan. Lisäksi oli mahdollisuus valita laaja kirjo muita ruokia. Pekoni oli aivan erinomaista eikä muissakaan ruoissa ollut valittamista.

Yhdeksältä olimme kaikki auton luona ja valmiina matkustamaan toiselle puolelle Englantia. Poistuminen Newcastlesta oli yllättävän helppoa, sillä liikennettä oli huomattavasti vähemmän kuin oletin sitä olevan. Ajoimme jonkin matkaa länteen isompaa tietä ennen kuin poistuimme pienemmälle väylälle.

Roomalaiset rakensivat kauan, kauan sitten vallin Englannin halki nykyisten Newcastlen ja Carlislen kaupunkien välille. Muuri on edelleen monin paikoin nähtävillä ja osin hyvässä kunnossakin. Tätä muuria lähdimme katsomaan.

Jouduimme jonkin verran kiertelemään pienillä teillä ennen kuin pääsimme Housesteads-nimisessä paikassa sijainneen roomalaisvaruskunnan raunioille. Kävelimme vajaan kilometrin parkkipaikalta mäen päällä sijaitseville raunioille ja maksoimme aivan liian kalliin pääsymaksun päästä niitä katsomaan. Paikka oli kuitenkin ihan mielenkiintoinen, vaikkei roomalaisvaruskunnasta ollut enää jäljellä kuin monien rakennusten perustukset ja vähän seinien muurauksia. Hadrianuksen muuri, miksi saaren poikki kulkevaa muuria nimitetään keisarin mukaan, kulki varuskunnan pohjoispuolella ja oli edelleen hyvässä kunnossa. Varmaan se oli aikoinaan ollut korkeampi, sillä nykykorkeudellaan se ei olisi pidätellyt ainoatakaan vihollista. Ikävintä käynnissä oli viileä sää ja kova tuuli. Päivän ensimmäisen koettelemuksen eläimiä vastaan voitimme me, sillä matkan varrella olleet lampaat väistivät meitä emmekä me niitä.

Nautimme kahvit museon kahvilassa ja lähdimme jatkamaan matkaa. Ajoimme lounaaseen ja ylitimme Pohjois-Penniinien ylänköalueen. Se oli oikein miellyttävän näköistä seutua, joka vaihteli kovasti. Välillä ympärillämme oli John Herriotin televisiosarjasta tuttuja vihreitä niittyjä ja peltoja, joita pitkät kiviaidat jakoivat lukemattomiin osiin. Välillä taas ajoimme halki hyvin karun nummimaiseman, jota värjäsi näin keväällä joku punertava heinä. Alstonin ja Penrithin kautta saavuimme Englannin Järvialueelle (Lake District). Täällä en ollut ikinä ennen käynyt ja olin hämmästynyt, miten korkeita vuoria ja suuria järviä Englannissa oli. Tuntui kuin olisimme olleet jossain aivan muussa maassa. Tätä ihanuutta saimme katsella ajaessamme kapeita ja vielä kapeampia teitä pitkin. Lisäksi tiet olivat hyvin mutkaisia, joita oli oikein mukava ajaa, joskin myös varsin hidasta. Kuitenkin mutkia enemmän meitä hidastivat suljetut tiet. Meiltä tärvääntyi yli puoli tuntia, kun jouduimme palaamaan toistakymmentä kilometriä takaisin suljetun tien takia, joskin toisella kerralla selvisimme lyhyemmällä menetyksellä.

Saavuimme Lake Windermeren lähellä olevan Far Sawreyn kylän The Cuckoo Brow Inn- majatalolle neljän jälkeen, mikä oli myöhemmin kuin olimme suunnitelleet. Majoituimme oikein viehättävään hotelliin ja lyhyen levon jälkeen laskeuduimme alas lähteäksemme kävelylle. Olin suunnitellut, että tekisimme pienen vaelluksen luontopolulla, mutta se supistui kävelyksi osin luontopolulla ja osin tiellä. Kävelimme Windermere-järven rannalle oikein kauniissa ja kumpuilevissa maisemissa. Tien vierellä oli laajoja laitumia, joissa oli lukuisia lampaita, joilla oli vielä useampia hyvin söpöjä pikku lampaita, joita erityisesti Meghan ihaili. Lake Windermere oli kaunis pitkulainen järvi, joka on hyvin suosittu lomakohde englantilaisille. Vastarannalla oli Windermeren kaupunki ja siellä oli paljon hyvin kalliin näköisiä huviloita. Palasimme takaisin hotellille tien vieressä kulkevia luontopolkuja kävellen, vaikkeivat ne kovin kaukana tiestä kulkeneetkaan. Luonto oli vielä aika keväinen, ja vaikka jonkin verran lintuja oli saapunut etelästä, ei meno vielä kesäistä ollut. Kävelyretken loppupuolella meillä oli toinen koettelemus eläimiä vastaan. Kuljimme laitumen läpi ja tulimme sen kulmaukseen, missä oli portti pois laitumelta. Korkeiden pensaiden alla lymyili kaksi pahantahtoista lehmää ja yksi häijynnäköinen vasikka. Ne eivät tehneet elettäkään poistuakseen portin edestä, vaikka me teimme kaikki tietämämme lehmänkarkoitustemppumme. Niinpä jouduimme palaamaan takaisin ja tämän päivän lopputulos eläimiä vastaan oli tasapeli.

Puoli seitsemältä meille oli varattu päivällispöytä hotellin ravintolasta. Vaikka ravintola sijaitsi kovin syrjässä, se oli lähes täynnä ruokailijoita. Saimme oikein mukavan pöydän erkkerin syvennyksestä. Naiset tilasivat fish and chips -annokset, jotka olivat liian suuret, mutta ihan maistuvat. Miehet pitäytyivät liharuoissa, jotka maistuivat molemmille.