30.10.2017 Melbourne

Tämän päivän olimme varanneet ostospäiväksi, joten tilasimme eilistä viileämmän päivän. Mukavan viileyden lisäksi hankimme iltapäiväksi muutaman virkistävän sadekuuron. Australiassa lämpötilat ja sää muuttuvat hyvin nopeasti, mutta onneksi tällä kertaa toivomustemme mukaisesti.

Emme kiirehtineet kaupungille lähdössä, mutta ennen yhdeksää astuimme melko vilakkaan Melbournen aamuun. Heti alkuun pysähdyimme kolumbialaiseen kahvilaan, missä aamukahvien lisäksi minä söin hieman erikoisen eteläamerikkalaisen paahtoleivän. Kaupat eivät olleet vielä auki, joten käytimme ajan mukavaan kävelyyn. Kiertelimme keskustassa ja sen liepeillä pyrkien kulkemaan katuja, joilla emme aiemmin olleet käyneet. Niitä löytyikin helposti ja katseltavaa riitti. Hiljalleen melko hiljaiset jalkakäytävät alkoivat täyttyä kulkijoista ja kaupatkin alkoivat aueta. Minun ostospäivä meni pilalle jo ennen yhtätoista, kun sain tehtyä kaikki ostokseni yhdessä ainoassa kaupassa. Minna ei ollut paljon onnekkaampi, mutta hän sai kuitenkin venytettyä ostosvimmaansa muutamaan kauppaan.

Purin suruani Melbournen kaduille, joita kiertelimme käyden muun muassa lännessä olevalla Docklandsin alueella. Aivan pelkkää kävelyä ei päivämme sentään ollut vaan kävimme myös syömässä salaatin sekä perulaiset kanan siivet. Kulkiessamme olemme pyrkineet pitämään matalaa profiilia, mutta siitä huolimatta äkkiä meidän seuraamme ilmestyi kaksi suomalaista, jotka olivat kuulleet meidän puhuvan suomea. Toinen mies myi ja rakensi Melbournen alueella saunoja ja toinen oli vasta saapunut maahan ja etsi töitä, joskin tuntui, ettei hänellä ollut kovin suurta kiirettä löytää sellaista. Lyhyehkön keskustelutuokion jälkeen tiemme erosivat.

Me suuntasimme Yarra-joen rannalle ja ostimme meille liput jokiajelulle. Pieni vesisade oli juuri hiipumassa, mutta sade näytti lamaannuttaneen lipunmyyjän, sillä hän tarjosi meille lippuja huomiseksi, koska ei uskonut meidän haluavan menevän ajelulle tänään. Me sovimme keskenään suomeksi, että ostamme liput seuraavalle ajelulle, mutta emme olleet tarpeeksi nopeita, sillä nuori mies alensi sitä ennen lippujen hintaa viidellä dollarilla. Ennen kuin heppu ehtisi tehdä jotain vielä hätäisempää, ostimme paikat jokiajelulle 18 dollarilla. Melko iso jokilaiva tuli laituriin ja sieltä poistui puolenkymmentä matkustajaa. Me menimme saman tien sisälle, vaikka tiesimme lautan lähtevän vasta puolen tunnin kuluttua. Olimme 27 minuuttia lautassa kahdestaan, mutta sitten toiveet yksityisajelusta haihtuivat muutaman perheen noustessa laivaan.

Laiva ajoi puoli tuntia Yarra-jokea itään ja tuli sieltä saman ajan takaisin. Mennessä melko jouheva mies kertoi joen varren rakennusten ja siltojen historiasta kiinnostavia tarinoita. Harmiksemme laiva ei mennyt ollenkaan itään keskustasta, koska siellä sillat olivat liian matalia. Joella kulki runsaasti kilpasoutuveneitä, joskin soutajat olivat koululaisia, mutta mahdollisesti tulevia maansa soutumestareita. Jokiajelu oli ihan kiinnostava, mutta minulle se oli pienoinen pettymys.

Säästä oli tullut epävakainen, joten päätimme suunnata hotellille. Matkalla minä pysähdyin Elephant and Wheelbarreliin, joka oli oikein mukava englantilaistyyppinen pub. Minna käytti tämän ajan hyödyllisemmin käyden muutamassa kaupassa. Jouduimme virittelemään sadevaatteita yllemme, kun kävelimme hotellille. Sade oli kuitenkin kevyttä emmekä kastuneet oikeastaan ollenkaan. Söimme soppaa ja lepäilimme päivän kääntyessä illaksi.

Minua alkoi vielä polttaa vieressä oleva suurkaupunki, mutta Minna pystyi sammuttamaan oman palonsa lähteä sitä vielä katselemaan. Minä en ollut yhtä hyvä vaan jouduin vielä lähtemään illan selkään Victorian pääkaupunkiin. Kävelin keskustassa kiertäen ja katsellen. Sitten päätin mennä The Imperial -pubiin ja valitsin tiskiltä 12 dollarin (normihinta Melbournessa) Wild Yak -alen. Pubissa ei maanantai-illasta huolimatta tai siitä johtuen ollut paljoakaan asiakkaita. Televisiosta tuli amerikkalaista jalkapalloa, jota katselin maistuvaa oluttani siemaillen. Ketään tuttua ei pubissa ollut, joten päätin lähteä takaisin hotellille. Ulkona satoi, mutta en antanut sen häiritä itseäni. Sade kuitenkin päätti häiritä minua, sillä vettä tuli taivaan täydeltä ja kadut lainehtivat. Sadetakki suojeli kallisarvoista yläpäätäni, mutta vyötäröstä alaspäin jo aivan märkä saapuessani hotellille. Jos jotain kiinnostaa, niin sade alkoi olla lopuillaan, kun pääsin Brunswick Streetillä sijaitsevan hotellimme ovelle.