31.10.2017 Eden

Poistuimme Melbournesta kohta puoli kahdeksan jälkeen. Tai oikeastaan siihen aikaan lähdimme poistumaan Melbournesta, mutta olimme sieltä pois vajaata tuntia myöhemmin. Olin kuullut uutisista, että lähellä olevassa Abbottsvillen kaupunginosassa oli yöllä murhattu joku hemmo ja siellä oli edelleen tutkimukset käynnissä kadulla, jonka kautta meidän piti ajaa. Jouduin tekemään uuden suunnitelman poistumisreitistä. Se meni kuitenkin pieleen jo ensimmäisessä isossa risteyksessä, missä otin tietenkin väärän kaistan. Lähdin etenemään kohti keskustaa, mikä minun piti ehdottomasti välttää. Suurkaupungin aamuruuhkassa u-käännöksen tekeminen ei ole se järkevin juttu, joten lähdin etenemään vilkkaan liikenteen mukana eteenpäin Minnan alkaessa etsiä vaihtoehtoista reittiä. Meidän piti päästä ydinkeskustan ylitse kaakkoon moottoritielle M1, mutta emme tienneet olisiko järkevä kiertää keskusta vai ajaa sen läpi. Päätös syntyi äkkiä, kun ajauduin kaistalle, josta oli pakko kääntyä vasemmalle. Ajoin William Streetiä pitkin halki CBD:n (Central Business District) ja siellä eteneminen oli huomattavasti helpompaa ja nopeampaa. Käännyin Flinders Streetille ja ajoin sitä aika kätevästi, kunnes Minna kehotti minua kääntymään oikealle rautatietä seuraten. Näin pääsimme etenemään oikeaan suuntaan. Päätimme olla menemättä tullitielle, jolloin lähdin ajamaan hyvin verkkaista vauhtia kohti kaakkoa. Liikenne oli hyvin tukkoista, mutta toisaalta meillä ei ollut suurta kiirettäkään. Malvernin kaupunginosassa näimme kyltin, joka opasti meidät M1:lle, ja viimeinkin pääsimme etenemään vauhdikkaasti.

Meillä oli tänään ajopäivä, joka vei meidät Victorian osavaltiosta New South Walesiin Edenin kaupunkiin Tasmanian meren rannalle. Kun olimme päässeet M1:lle, jatkoimme sillä niin pitkään, että se muuttui A1:ksi. A1 puolestaan vei meidät aina Edeniin saakka. Melbournen jälkeen ajoimme pitkään moottoritiellä, jolloin ympärillä ei ollut paljonkaan katsottavaa. Tien muututtua pienemmäksi alkoi ympärillämme vaihdella kumpuilevat vihreät maisemat, jollaisia olimme katselleet ennen Melbournea. Ajelimme pienten kaupunkien halki, mutta niistä ei jäänyt paljoakaan muistettavaa. Laidunmaata oli vähemmän eukalyptusmetsien lisääntyessä.

Lakes Entrancessa pysähdyimme välipalalle, joskin minä olin ainoa, joka nautti välipalaa. Tie suuntautui meren rannalta jälleen sisämaahan. Ajoimme suurimman osan loppumatkasta eukalyptusmetsissä, joista osa oli varsin järeätä. Liikennettä oli hyvin vähän eivätkä menoa hidastaneet edes eläimet. Ennen viittä saavuimme Edeniin eikä pienessä kaupungissa ollut vaikeuksia löytää hotelliamme. Respassa vanhempi nainen löysi varaukseni pienestä paperipinosta. Hän kysyi meiltä halusimmeko maitoa huoneeseemme, mutta emme ymmärtäneet kysymystä, joten hän joutui kysymään sen uudestaan. Sen jälkeen hän kertoi meille h y v i n hitaasti ja kuvainnollisesti elehtien minne voimme jättää auton ja missä tarjoillaan kaupungin paras ruoka. Taisi hän korottaa ääntäänkin, jotta kielitaidottomat ulkomaalaiset ymmärtäisivät häntä.

Teimme niemen kärjessä olevan kaupungin ympärillä muutaman kilometrin kävelyn. Koko päivä oli ollut viileätä, mutta täällä meren tuntumassa tuulen viuhuessa oli oikeastaan kylmää. Jouduimme pukemaan vaatetta ihan runsaasti yllemme patikoinnin ajaksi. Kylä oli hyvin hiljainen, mutta kyllä Minna yhden varomattoman pariskunnan sai haastateltavakseen. Niemen kärjessä oli valaiden katselupaikka ja näin lokakuussa valaat vaeltavat tätä kautta takaisin etelään. Kovasti tihrustimme merelle, mutta ainoatakaan varmaa havaintoa valaista emme saaneet.

Kävin illalla paikallisessa pubissa nauttimassa yhden oluen. Siellä ei ollut kuin muutama ihminen, mistä taisi johtua, ettei siellä ollut tuttujakaan. Katselin oluen ajan rugbya, mutta se nyhjääminen ei kiinnostanut niin paljoa, että olisin hakenut uuden oluen.

Australian viranomaiset ovat hyvin huolissaan autoilijoiden jaksamisesta pitkillä etapeilla eikä se ole ihme, sillä välimatkat ovat hyvin pitkiä. Varsin usein tien vieressä on kehotuksia pitää tauko. Täällä etelässä ne ovat varsin maltillisia, kuten ”Take a break, it can save your life”. Queenslandissa liikennemerkeistä vastaava virkamies on huomattavasti ronskimpi toivotuksissaan. Siellä näimme kylttejä, joissa luki esimerkiksi ”Drowsy drivers die”. Suosikiksemme kuitenkin kohosi kuolematon: Rest or R.I.P.