29.6.2018 Sarajevo

Poistuimme Belgrade City hotellista puoli kymmeneltä rauhallisen aamun jälkeen. Koko aamun oli satanut, mutta sopivasti sade taukosi kävellessämme läheiselle bussiasemalle. Siellä oli hyvin vilkas meno päällä, mutta löysimme helposti laiturin kymmenen. Kuski nosti matkalaukun tavaratilaan ja pyysi vastineeksi euron hinnan. Yleensä matkalaukku kuuluu lipun hintaan, mutta ei täällä. Meillä oli paikat numerot 5 ja 6. Olimme tyytyväisiä jo siihen, että pääsimme isoon bussiin ja haltioissamme, kun havaitsimme, miten valtava jalkatila istuinten edessä oli. Emme ole ikinä olleet bussissa, missä tilaa oli näin paljon.

Matka Sarajevoon kesti yli seitsemän tuntia, mikä kuulostaa huomattavasti tylsemmältä, mitä se oli. Alkumatka edettiin moottoritietä, mutta aika pian siirryimme pienemmälle tielle emmekä sellaiselta enää poistuneet. Serbian maaseutu oli yllättävän vaurasta. Pienten kylien rakennukset olivat järjestään hyväkuntoisia ja puutarhat hyvin hoidettuja. Toki kehnompiakin oli välissä, mutta varsin vähän. Täällä oli selvästi vauraampaa kuin olin odottanut. Autot olivat oikeastaan saman tasoisia kuin Suomessa, vaikka joukkoon sopi muutama vanha kunnon Yugo. Hevoskärryjä ei liikenteessä ollut ainoatakaan, kun Romaniassa niitä näkyi toistuvasti. Serbia oli hyvin alavaa ja pellot olivat hyvin laajoja.

Puolivälissä matkaa vaihdoimme Serbiasta Bosnia-Hertsegovinaan. Tullimuodollisuudet Serbian puolella venyivät, kun tulli otti japanilaispariskunnan ja heidän laukut tarkastukseen. Muuta jännitystä ei maan vaihto tuonut, mutta aika kauan rajan ylitykseen aikaa tuhraantui. Bosnian puolella alkoi saman tien mäkinen maasto, mikä parhaimmillaan oli jo melkein vuoriston näköistä. Tie oli varsin kapeata eikä matkavauhti ollut kovin korkealla. Välillä matkustimme kivoja mutkikkaita teitä ylös- ja alaspäin, mutta vain puolet meistä piti niistä. Kuski ajoi hämmästyttävän rauhallisesti eikä hötkynyt lainkaan, kuten idempänä oli tehty. Myös muu liikenne eteni yllättävän hitaasti, lähes nopeusrajoitusten mukaisesti. Siihen lienee syy niin Serbiassa kuin Bosniassa näkemämme toistuvat poliisien ratsiat.

Maisemat olivat oikein kivoja katsella, vaikka ajoittaiset sadekuurot haittasivat näkyvyyttä. Viiden jälkeen saavuimme laaksossa sijaitsevaan Sarajevoon, mikä näytti oikein hienolta ajaessamme korkealla rinteellä. Kaupunki oli suurempi kuin olin ennalta kuvitellut, mutta onhan siellä yli puoli miljoonaa asukasta. Olin etukäteen netistä katsonut, että suurin osa linja-autoista ajaa Sarajevon sijasta Itä-Sarajevoon, mikä on noin kymmenen kilometrin päässä maan pääkaupungista. En ymmärrä miksi, enkä ymmärtänyt sitä, kun meidän bussi pysäytti Itä-Sarajevon mitättömälle bussiasemalle kuskin ilmoittaessa matkan päättyneen sanomalla ”finish”. Emme voineet muuta kuin ottaa matkalaukun mukaan ja mennä vieressä olevalle taksiasemalle. Taksien huijausyritykset ovat tuskastuttavia ja niitä näyttää tulevan joka maassa, joten uskoni koko ammattikuntaan on hyvin matalalla. Tällä kertaa kuski, joka poltti tupakkaa matkan aikana ja soitti täkäläistä kamalaa joikumismusiikkia aivan liian kovalla, yritti uskotella meille, että taksimittari näytti euroja eikä täkäläistä markkaa. Vaihtosuhde on yksi euro ja kaksi markkaa, joten ilman Seijan päättäväisyyttä olisimme maksaneet tuplahinnan.

Bosnia Hoteliin pääsimme, mutta veimme sinne vain tavaramme ja lähdimme saman tien asemalle. Rautatieaseman lipputoimisto oli jo kiinni, mutta saimme bussiliput huomiseksi 11:30 lähtevään linja-autoon. Sitten pääsimme katselemaan Sarajevoa, joka oli oikein mukavan näköinen kaupunki korkeiden rinteiden välisessä laaksossa. Sateet olivat siirtyneet jonnekin muualle, mutta pilvet olivat jääneet viilentämään iltaa. Keskustan itäisessä päässä oli erittäin mukava basaarialue kapeine kujineen. Siellä oli oikein mukava kuljeskella, vaikka rihkamanmyyjät olivat vallanneet koko alueen. Kävimme syömässä ihan kivassa ravintolassa, missä tarjoilu oli erittäin hyvää ja tarjoilijan englanti oikein ymmärrettävää. Palvelualttius ja ystävällisyys jatkavat kasvuaan edetessämme lounaaseen. Ilta oli kokonaan sateeton, mutta lämpötila olisi voinut olla korkeampi, ettei Seijan olisi tarvinnut laittaa ylleen toppatakkia.

Sarajevo on monien kulttuureiden sekoitus, mikä näkyi selvästi katukuvassa. Kapeilla kujilla kulki hyvin länsimaisia hepsankeikkoja kirjavat t-paidat ja lyhyet shortsit yllään. Vastapainoksi kulki naisia burkhissa (jos termi on oikea), joissa naisista näkyi vain silmät sekä helman alta lenkkarit. Sulassa sovussa raitilla kuljettiin, joten mikäs siinä. Ensimmäistä kertaa ulkona tuli pimeä ennen kuin palasimme hotellille, joten alamme olla mukavan etelässä. Jalkapalloa ei tänään televisiosta tullut, mutta onneksi näytettiin oikeiden miesten peliä. Koripallon MM-karsinnoissa Ranska päihitti Bosnian mennen tullen.