lauantai 30. kesäkuuta 2018

30.6.2018 Mostar


Bosnia Hotelin aamiainen oli ihan mallikas. Menimme alakertaan ennen kahdeksaa ja olimme ainoat ruokailijat. Aamiainen oli hyvä, mutta hieman meitä häiritsi tarjoilija, joka kiersi täysin huomaamattomasti ympäri salia ja ilmestyi pöydän ääreen yhtäkkiä nappaamaan tyhjän lautasen kuin Vaeltava Aave. Yöllä oli satanut, mutta aamupäivä Sarajevossa oli poutainen, mikä sopi oikein mukavasti meidän suunnitelmiin. Kiersimme keskustassa melkein kaksi tuntia katsellen ja ihmetellen. Eniten ihmettelyä sai osakseen monien talojen seinät, joissa oli edelleen luodinreikiä 90-luvun sodasta. Täällä oli ollut järkyttävän isot kahinat, sillä reikiä oli hämmentävän paljon ja kuolonuhria järkyttävästi. Hieman liian vähän nähtävää kaupungissa oli, sillä Seija ohjasi meidät viekkaasti ostoskeskukseen ja siellä vielä viekkaammin minut kenkäkauppaan.

Ajoimme taksilla bussiasemalle. Hohtavan uudet kengät jalassa vedin matkalaukun bussimme eteen ja odottelimme parikymmentä minuuttia linja-auton lähtöä. Bussi oli suuri, mutta ei aivan yhtä tilava kuin eilinen. Matka Mostariin kesti reilut kaksi tuntia ja maisemat olivat erinomaisia. Koko matka mentiin aika isojen vuorien katveessa. Loppupuolella oli syvä kanjoni, jossa tie seurasi jokea ja tarjosi vaikuttavaa katsottavaa. Sarajevossa oli lähes viileätä, mutta Mostarissa tulimme bussista 29 asteen kuumuuteen, mikä sopi etenkin Seijalle erinomaisesti.

Kävelimme Hotel Kapetanovinalle, mikä on aika uusi ja ihan mukava hotelli. Saman tien siirryimme katsomaan Mostarin ainoata nähtävyyttä: Vanhaa Siltaa. Se ei ole turhaan päässyt maailmanperintölistalle, sillä se on hämmästyttävän siro ja nautittavan kaunis rakennelma, joka hallitsee täydellisessä paikassa kapeaa jokea. Kroaatit tuhosivat sillan ääliömäisessä 90-luvun sodassa, mutta varsin nopeasti se rakennettiin uudestaan käyttäen alkuperäisiä kiviä. Sillan ihailun ohessa kävimme syömässä oikein maukkaat liharuoat sillan läheisyydessä. Kaupungissa on aivan liikaa turisteja, mutta siitä huolimatta siellä oli mukava kulkea ja katsella.

Välillä kävimme hotellilla ihailemassa Ranskan hienoa voittoa Argentiinasta ja Seijan mielestä saimme kiittää onneamme, että minun kannustushuutojen vuoksi meitä ei häädetty pois hotellista. Illalla oli toinenkin peli, joka myös päättyi niin kuin pitikin. Tänään jalkapallo vei kovasti aikaa kirjoittamiselta, mutta huomenna ehkä toisin päin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti