3.7.2018 Dubrovnik

Tänään jouduimme matkan aikana ensimmäisen kerran heräämään kellon pakottamana. Olimme hankkineet matkan Montenegroon ja meidän piti olla bussia odottamassa 7:20. Me päätimme tällä kertaa mennä helpomman kautta. Ostimme kaksi paikkaa pikkubussiin, joka kierrätti meidän Kotorissa ja Budvassa. Halvempi vaihtoehto olisi ollut mennä paikallisilla kulkuneuvoilla, mutta arvelimme hankkineen jo tarpeeksi seikkailuja bussien kanssa. Auton vuokraus olisi myös ollut vaihtoehto, mutta ajateltiin mennä ilman sitäkin jännitystä.

Matkassa oli vajaa kaksikymmentä matkustajaa kroaattikuskin kyyditettävänä. Kuski ajoi yllättävän rauhallisesti ja hän kertoi oikein mielenkiintoisia juttuja paikkojen historiasta ja nykypäivästä. Hänen englantinsa oli oikein hyvää ja helppoa ymmärtää. Me olimme selvästi vanhimmat kyydissä olijat, joten eläkeläisiä ei mukana ollut ainoatakaan. Kahdesta lapsesta toinen itki silloin tällöin, mutta siitä oli haittaa ainoastaan muksun vanhemmille. Ryhmässä on aina mukana myöhästelijöitä. Kolmesta pysähdyksestä kahdessa olivat kaksi argentiinalaista naista myöhässä eivätkä he pitäneet varttitunnin myöhästymistä minään. Tullimuodollisuudet mennen tullen sujuivat aika vaivattomasti.

Etäisyydet eivät olleet kovin pitkiä, mutta mutkaiset tiet ja ruuhkainen liikenne pitkittivät ajojen aikaa. Yhteensä retkeen kului melkein 12 tuntia, josta noin seitsemän tuntia katselimme erittäin hienoja maisemia bussin ikkunasta. Päivä oli tietenkin aurinkoinen ja kuuma. Seija oli kahden vaiheilla lähteäkö mukaan, mutta oli sitten taipunut lipun hankkimiseen. Se oli onnistunut päätös, sillä hän oli eilen tehnyt amatöörin virheen ja hieman polttanut selkäänsä, joten tänään hän ei olisi voinut kovin kauan ottaa aurinkoa.

Ensimmäinen pysähdys Montenegrossa tapahtui pienessä Perastin kaupungissa, missä nautimme kahvit ihmeteltyämme hetken kovin pientä kaupunkia Kotorin erittäin kauniin lahden rannalla. Lahti on poikkeuksellisen kaunis, koska se on harvinaisen kapea sekä polveileva ja lahtea ympäröivät kalliot ovat hyvin jyrkkiä ja korkeita. Lahti on myös hyvin syvä ja nytkin siellä oli kaksi suurta risteilijää ankkuroituna rannan tuntumaan.

Kotor on pieni keskiaikainen kaupunki, joka on säilynyt erittäin hyvin kuvankauniin lahden pohjukassa. Rakennukset limittyvät toistensa lomaan muodostaen kapeita kujia ja pieniä aukioita. Siellä oli oikein mukava kierrellä ja katsella, joskin turisteja oli aivan tolkuttoman paljon. Niitä lienee aina runsaasti, mutta nyt noiden kahden risteilijän amerikkalaislaumat täyttivät kapeat kujat äärimmilleen. Olin odottanut, että pääsen kiipeämään kaupungin takana, korkealla vuoren rinteellä olevalle linnoitukselle, mistä on oivalliset näkymät kaupunkiin ja lahteen. Meillä oli kuitenkin vapaata aikaa vain kaksi tuntia ja 36 asteen helteessä emme millään olisi ehtineet tehdä kävelyretkeä, joten siltä lystiltä vältyin.

Pysähdyimme myös Budvassa kahdeksi tunniksi. Seija oli käynyt täällä vajaa kymmenen vuotta sitten, jolloin pienen kylän vieressä oli kaksi hotellia ja pitkä hiekkaranta. Nyt paikka on kasvanut kaupungiksi, missä hotelleja on valtava määrä. Koko kaupunki on tehty venäläisten rahalla ja heitä täällä käy valtavasti. Paljon täällä käy myös pohjoismaalaisia, minkä kuulimme ravintolassa ja kaduilla. Söimme molemmat liharuoat, jotka olivat hyviä, mutta annokset aivan liian suuria. Budvassa ei ollut oikein mitään katsottavaa, paitsi turisteja ja hyvin pieni vanha kaupunki.

Vaikka reissuun sisältyi paljon bussissa istumista, oli se kuitenkin ihan kiva. Dubrovnikissa kävimme huoneessa peseytymässä ja lähdimme jännittämään Englannin menestymistä MM-kisoissa. Peliä oli katsomassa yllättävän paljon ihmisiä ja ajauduimme lopulta hienoon viinibaariin seuraamaan peliä. Viereisessä pöydässä nuori pari nautti kuohuviiniä, mutta se ei estänyt meitä tilaamasta oluen ja siiderin, joita pitääkin juoda, kun katsoo jalkapalloa. Meille tarjoili johtajatarjoilija, isokokoinen mies, joka otti Seijan siideritilauksen vastaan. Tavallinen tarjoilija toi minun oluen, mutta Seijan juomaa ei kuulunut. Rouva alkoi jo hieman hermostua, kunnes ilmeni, että siideri ei kuulunutkaan ravintolan valikoimaan, mutta palvelua arvostava pomo oli lähtenyt ostamaan sitä kaupasta. Tarjoilija kertoi veloittavansa siideristä saman hinnan kuin oluesta, koska sille ei ollut hintaa menussa.

Tämä mukava matkapäivä oli hienoa lopettaa Englannin historialliseen rangaistuslaukauskisan voittoon.