Jaipur

On aika jättää Delhi muutamaksi päiväksi. Vietimme oikein rauhallisen aamun nauttien hyvästä aamiaisesta. Yhdeksältä laskeuduimme kolme kerrosta alaspäin kädet heiluen. Matkalaukkuja emme saaneet viedä edes hissiin, sillä jo käytävällä oli henkilökuntaa viemässä niitä eteenpäin. Jaoimme namastet henkilökunnan kanssa poistuessamme hotellista. Erehdyin ottamaan matkalaukun kantoon, mutta henkilökunnan edustaja oikein juoksi luokseni ja otti laukun mukaansa. Hotellin edessä oli odottamassa Toyota Innova, jonka kyydissä ollaan muutaman päivän. Kuskimme Anvar kirkkaan punainen turbaani päässään tervehti meitä kohteliaasti. Seija meni omasta tahdostaan omalle peräpenkille, joka kuitenkin oli aivan tilava. Poika meni kuskin viereen ja loput takapenkille.

Delhin liikenne oli tietenkin ruuhkaista, mutta täysiä pysähdyksiä oli varsin vähän. Anvar ajoi hyvin rauhallisesti hötkyilemättä ja hermostumatta. Hänen kyydissään oli aivan erinomaista istua. Useamman kerran Anvar kysyi ”Mother, are you comfortable back there?”.  Vastaus oli aina myöntävä. Kuskimme puhuu varsin hyvää englantia, joskin ääntäminen on täkäläistä emmekä aina saa siitä selvää. Eteisyyttä Delhin ja Jaipurin välillä oli noin 250 kilometriä ja koko matka mentiin vähintään nelikaistaista tietä pitkin. Parhaimmillaan laskimme 17 kaistaa, mutta silloin kyseessä oli kahden tien liittymä. Matkaan meni kuitenkin viitisen tuntia. Nopeusrajoitus on kaupunkien ulkopuolella 80 km/h, mutta melko harvoin niihin lukemiin päästiin. Kuorma-autoja ajoi runsaasti ja yleensä jokaisella kaistalla eivätkä ohitukset käyneet nopeasti.

Emme kuitenkaan pistäneet pahaksemme, vaikka keskivauhti oli alhainen. Katsomista riitti aivan valtavasti. Matkan varrella oli hyvin vähän metsiä ja luontoa eli lähes tulkoon koko ajan ajoimme kylien ja kaupunkien halki. Köyhyys näkyi koko ajan ja lähes kaikkialla. Se ei tietenkään ole mukavaa, mutta sellaista elämä täällä on. Yrittäjyyttä on joka lähtöön, mutta yleensä ne eivät tarjoa kovin paljon tuloa. Kuitenkin täällä yritetään. Toisaalta muutakaan vaihtoehtoa ei ole. Vaikka täällä on paljon köyhyyttä, ei elämä näytä niin epätoivoiselta kuin saattaa meille hyvissä oloissa eläville kuulostaa. Anvar kertoi hyviä kertomuksia Intiasta ja maan tavoista. Usein hän naurahti ja sanoi ”That’s India”, vaikka asia olisi meidän mielestä ollut ikävä. Kaikki näkemämme eivät tietenkään olleet ikäviä. Esimerkiksi eläimiä oli mukavan paljon, joskin niistä turhan paljon oli tiellä. Se ei ollut uutta, että lehmiä kulkee kaduilla ja makaa katujen reunoilla. Emme kuitenkaan arvanneet, että täällä olisi kameleita. Niitä käytettiin vetämässä kärryjä, mutta näimme niitä myös vain oleskelemassa tien varrella. Apinoita oli välillä hyvin runsaasti tien vieressä.

Lähellä Jaipuria kävimme Amerin linnoituksessa, joka on yksi Intian viidestä hyvin säilyneestä vuorilinnoituksesta, jotka kuuluvat Unescon listalle. Anvar näytti meille ensin varsin vaikuttavan step wellin eli syvän kaivon, johon päästiin portaita pitkin. Kuva kertoo tämän paremmin kuin sanat. Lämpöä oli 36 astetta, mutta Anvarin mielestä se oli aivan sopiva. Amerin linnoitus oli oikein hieno, vaikka jälleen kovin erilainen millaiseksi yleensä linnoitukset koen. Siellä oli muutama erittäin hieno rakennus, mutta muuten se oli kovin monimutkainen kokonaisuus käytäviä, portaita ja käytäviä. Kaiken kaikkiaan se oli oikein viihtyisä vierailu.

Jaipuria kutsutaan vaaleanpunaiseksi kaupungiksi ja se näkyi helposti kaupungin monien rakennusten vaaleanpunaisesta väristä. Kaupungin liikenne oli jopa Delhiäkin sekavampaa, mutta Anvar toi meidät hotellille hienon hillitysti. Shakun hotel on aivan liian pramea minun makuuni, mutta muut siitä pitivät. Huoneemme on suuri ja mukava, joten eipä minullakaan ole valittamista. Kävimme tekemättä pienen kävelyreissun hotellin läheisyydessä, mutta se osoittautui varsin pian hyvin stressaavaksi ja kovin turhauttavaksi. Palasimme hotellille tuktukilla ja varmaan taas maksettiin aivan liian paljon, mutta kukaan meistä ei ole menestyksekäs tinkijä. Päätimme syödä hotellilla, vaikka täällä ei tarjoilla muuta kuin kasvisruokaa. Se nyt ei oikein miellyttänyt perheen miespuolisia jäseniä, mutta ruoat olivat kuitenkin oikein hyviä, sopivan mausteisia ja maistuvia.

Pelkästä istumisesta huolimatta olimme illalla kovin väsyneitä. Naiset nukahtivat jo varsin aikaisin eikä minullakaan oikein kirjoitus kulkenut, joten tämä jää tänään vähän lyhyeksi tarinaksi.