Blenheim

Sunnuntai ei nukkumisrytmiäni muuttanut vaan otin aamun rauhassa enkä pitänyt erityistä kiirettä, muttei minulla myöskään ollut tarkoitusta viettää aikaa huoneessa. Suunnitelmani olivat hieman muuttuneet. Minun piti ylittää Cookinsalmi maanantaina iltapäivällä, joten olisin ehtinyt Pictoniin helposti Kaikourasta. Eilen sain sähköpostin varustamolta, jossa kerrottiin, että ylitykseni oli siirtynyt lähtemään 7:30 aamulla ja satamassa piti olla vähintään tunti aikaisemmin. Jouduin varaamaan uuden hotellihuoneen Blenheimistä, mistä on vain puolen tunnin ajo satamaan. Tieto tuli niin myöhään, etten pystynyt perumaan Kaikouran hotellin varausta. Ennen matkaa mietin kovasti varaanko hotellit etukäteen vai luotanko siihen, että vapaita huoneita löytyy. Koronan jälkeen oli hyvin vaikeata arvioida miten ruuhkaista täällä olisi, joten päädyin varaamaan huoneet paria viimeistä lukuun ottamatta. Aika monen motellin edessä on ollut kyltti ”No vacancy”, mutta kyllä tilaakin on ollut. Joissakin kaupungeissa olisin saattanut olla pulassa, jos en olisi etukäteen huonetta varannut.

Alan jo toistamaan itseäni, sillä tänään oli aurinkoinen ja lämmin päivä. Ettei ihan kaikki ole toistoa, niin tänään auton mittarissa oli parhaimmillaan 31 astetta. Oikein mukava ajopäivä siis. Puoli yhdeksältä poistuin Christchurchin kivasta kaupungista. Liikennettä oli hyvin vähän, joten oli helppo ajella tyhjillä kaduilla. Tosin pientä haittaakin oli. Jouduin hieman etsimään reittiä ulos kaupungista, ja selvitettyäni suunnan tein u-käännöksen. Koska muuta liikennettä ei ollut, en huomannut, että olin yksisuuntaisella kadulla. Näin kaukana edessä liikennevaloissa useamman auton odottavan tuloa minun kadulle. Ei auttanut kuin tehdä uusi u-käännös ja toivoa, että nyt menisin oikeaan suuntaan. Puhelin neuvoi minua ja melko pian olin pohjoisen ulosmenotiellä. Tie 1 pohjoiseen löytyi ja sitä huruuttelin melko harvassa liikenteessä. Aamu oli oikein kaunis ja ympärilläni oli seesteistä maalaismaisemaa, joten mikäpä oli Matin ajella.

Waiparassa poistuin ykköstieltä ja ajoin sisämaahan päin. Menin aina Hamner Springsiin saakka, vaikkei siellä minulle mitään ollutkaan. Söin siellä kevyen aamiaisen, joten sekin tuli tänään tehtyä. Hamner Springsistä olisi mennyt hyvin pieni tie vuorten yli Blenheimiin. Sitä en ole nähnyt missään kartoissa, mutta huomasin kaupungin infokartassa tiedon tällaisesta. Siinä ilmaistiin, että vaikka 70 kilometriä onkin soratietä, sen pystyy ajamaan tavallisella autolla. Vaihtoehto houkutteli kovasti, mutta en sitä kuitenkaan käyttänyt. En halunnut olla se turisti, joka haetaan helikopterilla pulaan joutuneena, koska ei ole tutustunut riittävästi paikallisiin oloihin. Parempi hölmöillä turvallisesti. Onneksi Waiaun ja Kaikouran välinen tie oli oikein mukava ajella. Siellä oli mukavasti mäkiä, oikein kauniita maisemia ja rauhallista.

Kaikourassa pysähdyin pitemmäksi aikaa. Kävin juomassa kahvin sekä makean palan. Kahvilan heppu varoitti lokeista, joten varjelin kakkuani tarkasti ja sainkin syötyä sen itse. Kävelin pitkän aikaa hyvin pitkällä rannalla. Istuskelin rannan kallioilla katsellen meren liikettä ja hieman kauempana kalliolla olevia merimetsoja, jotka odottelivat kalastamaan lähtöä.

Sitten ajelin ykköstietä Blenheimiin. Välillä pysähdyin katselemaan merileijonia, jotka makoilivat rantakalliolla auringon paisteessa. Pääsääntöisesti ajoin ja katselin molemmille puolille tietä. Välillä oikealla puolella näkyi mahtavan vihertävänsininen Tyynimeri, jonka valkoiset mainingit löivät ihastuttavasti harmaaseen rantaan. Välillä tie kulki sisämaassa, jolloin molemmilla puolin näkyi yllättävän korkeita kellertäviä vuoria. Täällä on jälleen metsäpalovaroitus huipussaan. Iltapäivä oli jo kovin pitkällä, kun saavuin Blenheimiin, mistä reilu viikko sitten vuokrasin auton. Nyt on Eteläsaari kierretty lähes reunoja seuraten ja iso osa kaipaamista paikoista tuli nähtyä. On ollut aivan mahtava viikko.

Cherylea Motel ei ole kovin hääppöinen yöpaikka, mutta kyllä täällä yön viettää. Nyt ei tarvitse pelätä, että huoneeseen tulisi minkään maalaista perhettä, sillä tilaa on juuri sen verran, että matkalaukku sopii lattialle. Hyvin kuuman päivän hiet kävin pesemässä pois suihkussa. En pidä ollenkaan ilmastoinnista autossa, joten käytän vain tuuletinta tai avaan ikkunaa, joten välillä autossa on ollut aika kuuma, mutta se on ollut minun valintani. Hetken huilin jälkeen kävelin puolentoista kilometrin päässä olevaan keskustaan, joka oli hyvin hiljainen. Onneksi muutama ravintola oli auki, joista valitsin intialaisen, joka vaikutti parhaimmalta ratkaisulta. Chicken tikka masala ei ollut yhtä hyvä kuin kurma edellisessä paikassa, vaikka otin nyt mausteisimman vaihtoehdon. Palasin ruokailun jälkeen hotellille valmistautumaan huomisen aikaiseen heräämiseen.