Rotorua

Tänään minulla ei ollut kiirettä herätä, mutta heräsin silti aika pian seitsemän jälkeen. Tein rauhallisen lähdön Tauposta, joka jäi oikeastaan kokonaan näkemättä. Puolipilvisessä aamussa ajelin koilliseen päin. Noin 50 kilometrin ajon jälkeen poistuin tieltä 5 Waiotapuun. Se on geoterminen alue, missä on geysir ja muuta mielenkiintoista nähtävää. Minun oli tarkoitus viettää aamupäivä täällä ja ihmetellä vulkaanisia juttuja. Paikka oli kuitenkin tänään kokonaan kiinni, mikä tuhosi minun suunnitelmani. Noin kilometrin päässä oli muta-allas, missä kiehuva muta kupli komeasti, joskin oli kovin laiha lohtu geysirille.

Olin eilen varannut huoneen motellista Rotoruasta, joka oli parinkymmenen kilometrin päässä Waiotapusta. Minulle ei ollut mitään varasuunnitelmaa, joten ajelin Rotoruan keskustaan. Laitoin auton parkkiin ja lähdin kävelemään. Melko nopeasti löysin sopivan kahvilan, missä tilasin kananmunia paahtoleivällä sekä kahvin. Munapula riivaa edelleenkin maata. Kaupoissa on ollut hyllyt tyhjänä ja kahvilassakin varoiteltiin valikoiman niukkuutta. Eteläsaarella ajellessa olin nähnyt lukuisia ilmoituksia kananmunien myynnistä suoraan farmilta. Keskustan vilkkailta kaduilta kävelin Kuirau-puistoon, missä kiertelin jonkin aikaa. Koko Rotoruan alue on tuliperäistä. Puistossa oli lukuisia kuumia lähteitä, missä oli kiehuvan kuumaa vettä. Muutamat niistä oli hienon näköisiä, mutta suurin osa oli vain pieniä lammikoita, missä oli ruman väristä vettä. Puisto oli ihan mukava käydä ja katsella, vaikkei siellä mitään järisyttävää ollut.

Sitten ajelin kaupungin kaakkoispuolelle Whakarewarewan metsään. Sinne on 1800-luvun lopulla istutettu Kalifornian punapuita ihan metsiköksi asti. Nyt suurimmat ovat jo melkein 70 metriä korkeita ja todella komeita puita. Ne ovat kuitenkin vielä kovin pieniä verrattuna täysikasvuisiin jättiläisiin. Suurimpien puiden rungon läpimitta oli alle kaksi metriä, kun Kaliforniassa niillä voi läpimitta olla toistakymmentä metriä. Tein 3,5 kilometrin kierroksen metsässä, missä oli suuria punapuita sekä hienoja saniaispalmuja tai mitä oikeasti ovatkin. Metsä oli melkein kuin sademetsää ja siellä nautti kävelystä, vaikka lintuja olisi toivonut olevan enemmän.

Siirryin Golden Glow -motelliin, jonka hehku, jos sitä on joskus ollut, oli kauan sitten kadonnut. Ei huone huono ollut, mutta hieman kulunut ja nuhruinen. Huoneeseen kuului oma hot tub, mutta sitä ei saanut käyttää. No en siinä mitään menettänyt. Lepäilin huoneessani katsellen yliopistokoripalloa. Täällä oli kanavia tavallista enemmän, joten sain katsella kiinnostavaa urheilua. Yleensä olen joutunut katselemaan vain rugbyä tai krikettiä. Rugbyn säännöt alkavat olla jo hallussa, joskin kaikkea en vielä ymmärrä. Kriketti on edelleen yhtä hämärää kuin ennenkin.

Lähdin vielä kävelemään keskustaan. Lampsin pilvisessä, mutta melko lämpimässä alkuillassa Government Gardensiin. Sielläkin oli tuliperäistä toimintaa, mutta melko vähäisessä määrin. Alueella oli komeita rakennuksia sekä kylpylöitä, jotka ovat peräisin brittien hallintakaudelta. Muuten kaupunki oli melko tylsän näköinen. Vähän samanlaisia ovat olleet monet muutkin pienet kaupungit täällä. Ne muistuttavat yhdysvaltalaisia pikkukaupunkeja, jotka myös ovat tylsiä. Palasin keskustaan ja menin pubin näköiseen ravintolaan syömään. Siellä tarjoiltiinkin lähinnä pizzaa, jota en oikeastaan halunnut, mutta en viitsinyt enää vaihtaa paikkaakaan. Niinpä söin ihan maistuvan, mutta liian suuren, pizzan oluen kanssa. Ruokailin ulkona katoksen alla sopivasti suojassa pieneltä sadekuurolta, joka oli päivän ainoa. Olen syönyt Uudessa-Seelannissa kaksi pizzaa, ja molempien päälle on levitetty kastiketta. En tiedä onko sattumaa vai onko täällä kaikissa pizzoissa aina kastiketta päällä? Sitten köpöttelin melko tönköillä jaloilla hotellille.

Tämä päivä ei ollut niin kiva kuin odotin, mutta välillä näin käy. Rotorua jäi mieleen etenkin siitä, että missä tahansa kulkikin, niin aina oli pierun haju ympärillä.