Tänään minulla ei ollut kiirettä herätä, mutta heräsin silti aika pian seitsemän jälkeen. Tein rauhallisen lähdön Tauposta, joka jäi oikeastaan kokonaan näkemättä. Puolipilvisessä aamussa ajelin koilliseen päin. Noin 50 kilometrin ajon jälkeen poistuin tieltä 5 Waiotapuun. Se on geoterminen alue, missä on geysir ja muuta mielenkiintoista nähtävää. Minun oli tarkoitus viettää aamupäivä täällä ja ihmetellä vulkaanisia juttuja. Paikka oli kuitenkin tänään kokonaan kiinni, mikä tuhosi minun suunnitelmani. Noin kilometrin päässä oli muta-allas, missä kiehuva muta kupli komeasti, joskin oli kovin laiha lohtu geysirille.
Olin eilen
varannut huoneen motellista Rotoruasta, joka oli parinkymmenen kilometrin
päässä Waiotapusta. Minulle ei ollut mitään varasuunnitelmaa, joten ajelin
Rotoruan keskustaan. Laitoin auton parkkiin ja lähdin kävelemään. Melko
nopeasti löysin sopivan kahvilan, missä tilasin kananmunia paahtoleivällä sekä
kahvin. Munapula riivaa edelleenkin maata. Kaupoissa on ollut hyllyt tyhjänä ja
kahvilassakin varoiteltiin valikoiman niukkuutta. Eteläsaarella ajellessa olin
nähnyt lukuisia ilmoituksia kananmunien myynnistä suoraan farmilta. Keskustan
vilkkailta kaduilta kävelin Kuirau-puistoon, missä kiertelin jonkin aikaa. Koko
Rotoruan alue on tuliperäistä. Puistossa oli lukuisia kuumia lähteitä, missä
oli kiehuvan kuumaa vettä. Muutamat niistä oli hienon näköisiä, mutta suurin osa
oli vain pieniä lammikoita, missä oli ruman väristä vettä. Puisto oli ihan
mukava käydä ja katsella, vaikkei siellä mitään järisyttävää ollut.
Sitten ajelin
kaupungin kaakkoispuolelle Whakarewarewan metsään. Sinne on 1800-luvun lopulla
istutettu Kalifornian punapuita ihan metsiköksi asti. Nyt suurimmat ovat jo
melkein 70 metriä korkeita ja todella komeita puita. Ne ovat kuitenkin vielä
kovin pieniä verrattuna täysikasvuisiin jättiläisiin. Suurimpien puiden rungon läpimitta
oli alle kaksi metriä, kun Kaliforniassa niillä voi läpimitta olla
toistakymmentä metriä. Tein 3,5 kilometrin kierroksen metsässä, missä oli
suuria punapuita sekä hienoja saniaispalmuja tai mitä oikeasti ovatkin. Metsä
oli melkein kuin sademetsää ja siellä nautti kävelystä, vaikka lintuja olisi
toivonut olevan enemmän.
Siirryin Golden
Glow -motelliin, jonka hehku, jos sitä on joskus ollut, oli kauan sitten
kadonnut. Ei huone huono ollut, mutta hieman kulunut ja nuhruinen. Huoneeseen
kuului oma hot tub, mutta sitä ei saanut käyttää. No en siinä mitään
menettänyt. Lepäilin huoneessani katsellen yliopistokoripalloa. Täällä oli
kanavia tavallista enemmän, joten sain katsella kiinnostavaa urheilua. Yleensä
olen joutunut katselemaan vain rugbyä tai krikettiä. Rugbyn säännöt alkavat
olla jo hallussa, joskin kaikkea en vielä ymmärrä. Kriketti on edelleen yhtä
hämärää kuin ennenkin.
Lähdin vielä
kävelemään keskustaan. Lampsin pilvisessä, mutta melko lämpimässä alkuillassa
Government Gardensiin. Sielläkin oli tuliperäistä toimintaa, mutta melko
vähäisessä määrin. Alueella oli komeita rakennuksia sekä kylpylöitä, jotka ovat
peräisin brittien hallintakaudelta. Muuten kaupunki oli melko tylsän näköinen.
Vähän samanlaisia ovat olleet monet muutkin pienet kaupungit täällä. Ne
muistuttavat yhdysvaltalaisia pikkukaupunkeja, jotka myös ovat tylsiä. Palasin keskustaan
ja menin pubin näköiseen ravintolaan syömään. Siellä tarjoiltiinkin lähinnä
pizzaa, jota en oikeastaan halunnut, mutta en viitsinyt enää vaihtaa
paikkaakaan. Niinpä söin ihan maistuvan, mutta liian suuren, pizzan oluen
kanssa. Ruokailin ulkona katoksen alla sopivasti suojassa pieneltä sadekuurolta,
joka oli päivän ainoa. Olen syönyt Uudessa-Seelannissa kaksi pizzaa, ja
molempien päälle on levitetty kastiketta. En tiedä onko sattumaa vai onko täällä
kaikissa pizzoissa aina kastiketta päällä? Sitten köpöttelin melko tönköillä
jaloilla hotellille.
Tämä päivä ei
ollut niin kiva kuin odotin, mutta välillä näin käy. Rotorua jäi mieleen
etenkin siitä, että missä tahansa kulkikin, niin aina oli pierun haju
ympärillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti