Foz do Iguaçu

Jouduin heräämään jo puoli seitsemältä ja aamiaisellakin olin jo varttia vaille seitsemän. Kanssani oli muutama muu aikainen herääjä. Ruokailun jälkeen laitoin viimeisetkin tavarat reppuihin ja puoli kahdeksalta maksoin hotellilaskun. Respa soitti minulle taksin lentokentälle. Autoon noustessani satoi hieman, mutta se loppui matkan aikana. Ruuhkaa kentälle päin ei ollut lainkaan ja olinkin siellä pian kahdeksan jälkeen. Olin kertonut respalle, että lentoni lähtee 12 jälkeen ja hän oli sitä mieltä, että kannattaa lähteä jo puoli kahdeksalta, koska ei voi tietää liikenteen määrää. Uskoin paikallista ja olin kentällä neljä tuntia ennen koneen nousua. Toisaalta melko samaa oli odottaa kentällä kuin hotellissa, joskin vähemmän tulee loikoiltua lentokentällä. Eräällä moottoritiellä oli vastaantulijoiden puolella täysi jumi, joten sellainen voisi vielä paljonkin aikaa.

Gaianon kentän kotimaan puoli oli aika nuhruinen ja vanha eikä kovin viihtyisä. Paljon siellä oli matkustajia odottamassa lentojaan eri puolille Brasiliaa. Minä odottelin pääsyä vajaan kahden tunnin päässä olevaan Foz do Iguaçun kaupunkia. LATMA-yhtiön lento lähti ajoissa, joskin kenttähenkilökunnalla olisi vähän harjoiteltavaa sujuvan selvityksen tekemiseen. Lennossa ei ollut mitään jännittävää, kuten ei tarjoilussakaan, pikku pussi sipsejä ja juomaa. Tosin Finnair ei tarjoa niitäkään kotimaanlennoilla. Minä en ymmärrä miksi täällä sisätilat jäähdytetään aivan naurettavan kylmiksi. 17 astetta ei ole ollenkaan tavatonta. Jos ulkona on 17 astetta, niillä mennään paksu pomppa päällä, mutta sisällä kyllä saa olla kylmää ja pärjätään lyhythihaisissa. Tosin ymmärrän, että jos on aina näin kuuma, niin ilman viilennystä olisi aika ikävä asua. Mutta joku tolkku pitäisi olla.

Foz do Iguaçun lentokenttä oli isompi kuin luulin, mutta ulos päästyäni loppuivat ruuhkat saman tien. Menin odottamaan bussia 120, joka kulki suoraan keskustaan. Reissu maksoi viisi realia eli noin euron, mikä oli kohtuullista, sillä matka oli kovin pomppuista. Pitkä pätkä tietä oli korjauksen alla, mikä lisäsi heiluntaa. Jouduin seisomaan koko matkan, mutta toisaalta muuten päivä oli mennyt istuen. Kovin paljon en ikkunasta nähnyt. Metsä oli kovin vihreää, mutta multa kovin punaruskeata. Liikenne eteni melko hitaasti aika kapealla tiellä, missä oli toistuvasti hidastuskyttyriä ja ne olivat korkeita ja jyrkkiä. Noin puolen tunnin hytkyttelyn jälkeen bussi pysähtyi kaupungin paikallisbussien asemalle.

Asemalta minulla oli hyvin lyhyt kävely Pousada Sonho Meu Foz -hotellille. Huoneeni on hieman edellistä pienempi ja melko paljon nuhruisempi. Ihan puhtaalta se kuitenkin vaikuttaa. Takapakkia tuli, kun kävin suihkussa, sillä siellä ei tullut kuin kuumaa vettä. Kääntimiä oli vain yksi vanhanaikainen, joten sillä ei lämpötiloja muunneltu. Ilmastointi on täällä Rion huonetta parempi ja hetken aikaa jäähdyttelin ennen kuin lähdin etsimään syötävää, sillä en ollut syönyt sitten aamiaisen.

Täällä on noin 250 000 asukasta, joten kaupunki on ihan iso, mutta ainakaan keskusta ei ollut kaunis. Toki kävelyotokseni oli aika suppea, mutta sen perusteella kaupungissa ei katselemista juurikaan ole. Kävelin keskustan katuja sopivaa ravintolaa etsien, mutta sellaisen löytäminen oli jälleen vaikeata. Ravintoloita ja sellaisia tapaisia oli ihan runsaasti, mutta suurin osa sellaisia, että niiden tarjonta ei kelvannut alkuunkaan. Olisin tänään syönyt mielelläni kunnon ravintolassa, mutta sopivaa sellaista ei eteeni nyt tullut. Niin ajauduin vähän samanlaiseen paikkaan kuin eilen, joskin täällä ruokavaihtoehtoja oli paljon vähemmän. Tarjoilijalla ja minulla oli jälleen vähän ongelmia ymmärtää toisiamme, mutta lopulta minulla oli ruokaa edessäni ja se oli eilistä parempaa. Ulkona alkoi hieman sataa, joten sekin pisti minut palaamaan takaisin hotellille viettämään aika tapahtumaköyhää iltaa. Tänään ei paljon tapahtunut, mutta toivottavasti huomenna enemmän.