Seija taisi hyräillä huomaamattaan tänäkin aamuna, sillä hän oli edelleen hyvin tyytyväinen huoneeseemme. Hän oli jälleen nukkunut hyvin ja aamutoimet sujuivat oikein mukavasti tilavassa huoneessamme. Aamiaisellakaan ei ollut mikään muuttunut ja edelleen kahvi sai kokonaisuuden huonoimmat arvosanat. Aamiaistila oli harmittavan rauhaton, mikä ei parantanut tilaisuutta. Minusta ei olisi mitään tarvetta aamiaisaikaan pestä lattioita, kun niille ei ole mitään kaatunut, mutta niin täällä tehtiin.
Meillä oli
jälleen kiireetön aamu, sillä junamme Casablancaan lähti vasta vähän ennen
kahtatoista. Lepäilimme huoneessamme aika pitkään, kunnes siirryimme läheiselle
asemalle odottelemaan junan lähtöä. Asemalla oli kahvila auki, joten menimme
sinne istumaan ja nautimme kupposet kelvollista kahvia. Puoli tuntia ennen
junan lähtöä pääsimme laiturille ja nousimme ykkösluokan vaunuun, mistä
löysimme paikkamme kuuden hengen yksiköstä ikkunapaikoilta. Vajaan kolmen
tunnin matkan aikana ei tapahtunut mitään ihmeellistä ja maisematkin olivat
samat kuin kaksi päivää sitten, vaikka ne tulivatkin takaperoisessa
järjestyksessä. Marrakechissa oli vielä melko aurinkoista, mutta hiljalleen
taivas pilvistyi ja välillä satoikin.
Casablanca on Marokon
selvästi suurin kaupunki. Siellä on noin 3,8 miljoonaa asukasta ja se on Afrikan
19. suurin kaupunki. Jo asemalla huomasi, että olimme tulleet oikeasti suureen
kaupunkiin, sillä väkeä oli hyvin paljon ja asemarakennus oli suurempi kuin muut
käymämme Marokon asemat yhteensä. Poistuimme saman tien rakennuksesta, mutta
koska taivas oli musta ja vettä hieman ripeksi, otimme taksin hotellille. Nuorehko
kuski ohjasi meidät taksilleen ja kertoi kysymättä, että matka hotellillemme
maksoi 60 dirhamia eli noin kuusi euroa. Sade voimistui ajon aikana, kun siirryimme
melko ränsistyneen kaupungin halki aika keskustassa olevalle Kaan-hotellille. Tähtiä
oli jälleen sopiva määrä, joten taitaa hiljainen hyräily jatkua. Huone on aika
tilava ja ihan mukavasti kalustettukin. Hieman erikoista on, että vessan huoneen
puoleinen seinä on lasia, vaikkakin osa siitä on kuvioitua.
Menimme saman
tien alakerran ravintolaan syömään. Otimme molemmat juustotäytteiset lätyt,
jotka olivat ihan kelvollisen makuiset, joskin raskaat. Mausteiden käyttö on
täällä ollut kovin maltillista, vaikka kojuissa niitä myydään runsaasti. Ehkä
ne kaikki menevät turisteille. Suolaakaan ei ruokiin tuhlailla. Sadepilvet
olivat taivaalta kadonneet, mutta tavalliset pilvet olivat jääneet eikä niitä
voimakas tuulikaan saanut siirrettyä pois. Lähdimme kuitenkin kaupungille
puettuamme yllemme enemmän vaatteita kuin tähän mennessä on tarvittu.
Teimme reilun
10 000 askeleen kolmion Casablancan keskustassa. Vielä tämä kierros ei
saanut meitä ihastumaan Casablancaan. Suuri osa kaduista, joilla kuljimme,
olivat aika törkyisiä ja rakennukset huonossa kunnossa. Matkan varrella oli
jonkin verran uusia korkeita rakennuksia, mutta ne olivat tyypillisiä lasisia
toimistorakennuksia, jotka eivät isosti innosta. Yksi erinomaisen komea
rakennus kävelyn varrella kuitenkin oli. Se oli Hassan II moskeija, joka oli
huikean suuri, mutta myös oikein hieno rakennus. Minareetti on 210 metriä
korkea ja maailman toiseksi korkein. Sisälle erinomaisen hienosti kirjailtuun
moskeijaan sopii 25 000 ihmistä ja sen edessä olevalle valtavalle aukiolle
vielä 80 000 lisää kuuntelemaan sanan julistusta. Emme kuitenkaan vielä
tuomitse Casablancaa kokonaan vaan eiköhän kauniimpiakin paikkoja vielä löydy.
Liikenne oli hyvin vilkasta ja teiden ylittäminen joka kerta jännittävää, kuten
se on ollut aiemminkin.
Palasimme melko
aikaisin takaisin hotellille, sillä vastaamme ei tullut ainoatakaan mukavan
näköistä ravintolaa, joka olisi ollut auki. Ehkä minun pitää vielä päivittää
vinkkiä matkustamisesta Ramadanin aikaan. Hotellimme katolla on ravintola, jota
kävimme vilkaisemassa, mutta kun siellä sai vain syödä eikä pelkästään juoda,
laskeuduimme takaisin huoneeseemme. Ilta meni ihan leppoisasti kirjoittaen ja
televisiota katsellen. Seija osti katukojusta englanninkielisen kirjan, joka ei
ollut kovin hyvä, mutta jaksoi hän sitä jonkin aikaa lukea. Molemmat katselimme
snookeria televisiosta. Seija ei kovin paljon pelistä välitä, mutta katselee
sitä odotellessaan unen tuloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti