sunnuntai 23. maaliskuuta 2025

Casablanca

Seija taisi hyräillä huomaamattaan tänäkin aamuna, sillä hän oli edelleen hyvin tyytyväinen huoneeseemme. Hän oli jälleen nukkunut hyvin ja aamutoimet sujuivat oikein mukavasti tilavassa huoneessamme. Aamiaisellakaan ei ollut mikään muuttunut ja edelleen kahvi sai kokonaisuuden huonoimmat arvosanat. Aamiaistila oli harmittavan rauhaton, mikä ei parantanut tilaisuutta. Minusta ei olisi mitään tarvetta aamiaisaikaan pestä lattioita, kun niille ei ole mitään kaatunut, mutta niin täällä tehtiin.

Meillä oli jälleen kiireetön aamu, sillä junamme Casablancaan lähti vasta vähän ennen kahtatoista. Lepäilimme huoneessamme aika pitkään, kunnes siirryimme läheiselle asemalle odottelemaan junan lähtöä. Asemalla oli kahvila auki, joten menimme sinne istumaan ja nautimme kupposet kelvollista kahvia. Puoli tuntia ennen junan lähtöä pääsimme laiturille ja nousimme ykkösluokan vaunuun, mistä löysimme paikkamme kuuden hengen yksiköstä ikkunapaikoilta. Vajaan kolmen tunnin matkan aikana ei tapahtunut mitään ihmeellistä ja maisematkin olivat samat kuin kaksi päivää sitten, vaikka ne tulivatkin takaperoisessa järjestyksessä. Marrakechissa oli vielä melko aurinkoista, mutta hiljalleen taivas pilvistyi ja välillä satoikin.

Casablanca on Marokon selvästi suurin kaupunki. Siellä on noin 3,8 miljoonaa asukasta ja se on Afrikan 19. suurin kaupunki. Jo asemalla huomasi, että olimme tulleet oikeasti suureen kaupunkiin, sillä väkeä oli hyvin paljon ja asemarakennus oli suurempi kuin muut käymämme Marokon asemat yhteensä. Poistuimme saman tien rakennuksesta, mutta koska taivas oli musta ja vettä hieman ripeksi, otimme taksin hotellille. Nuorehko kuski ohjasi meidät taksilleen ja kertoi kysymättä, että matka hotellillemme maksoi 60 dirhamia eli noin kuusi euroa. Sade voimistui ajon aikana, kun siirryimme melko ränsistyneen kaupungin halki aika keskustassa olevalle Kaan-hotellille. Tähtiä oli jälleen sopiva määrä, joten taitaa hiljainen hyräily jatkua. Huone on aika tilava ja ihan mukavasti kalustettukin. Hieman erikoista on, että vessan huoneen puoleinen seinä on lasia, vaikkakin osa siitä on kuvioitua.

Menimme saman tien alakerran ravintolaan syömään. Otimme molemmat juustotäytteiset lätyt, jotka olivat ihan kelvollisen makuiset, joskin raskaat. Mausteiden käyttö on täällä ollut kovin maltillista, vaikka kojuissa niitä myydään runsaasti. Ehkä ne kaikki menevät turisteille. Suolaakaan ei ruokiin tuhlailla. Sadepilvet olivat taivaalta kadonneet, mutta tavalliset pilvet olivat jääneet eikä niitä voimakas tuulikaan saanut siirrettyä pois. Lähdimme kuitenkin kaupungille puettuamme yllemme enemmän vaatteita kuin tähän mennessä on tarvittu.

Teimme reilun 10 000 askeleen kolmion Casablancan keskustassa. Vielä tämä kierros ei saanut meitä ihastumaan Casablancaan. Suuri osa kaduista, joilla kuljimme, olivat aika törkyisiä ja rakennukset huonossa kunnossa. Matkan varrella oli jonkin verran uusia korkeita rakennuksia, mutta ne olivat tyypillisiä lasisia toimistorakennuksia, jotka eivät isosti innosta. Yksi erinomaisen komea rakennus kävelyn varrella kuitenkin oli. Se oli Hassan II moskeija, joka oli huikean suuri, mutta myös oikein hieno rakennus. Minareetti on 210 metriä korkea ja maailman toiseksi korkein. Sisälle erinomaisen hienosti kirjailtuun moskeijaan sopii 25 000 ihmistä ja sen edessä olevalle valtavalle aukiolle vielä 80 000 lisää kuuntelemaan sanan julistusta. Emme kuitenkaan vielä tuomitse Casablancaa kokonaan vaan eiköhän kauniimpiakin paikkoja vielä löydy. Liikenne oli hyvin vilkasta ja teiden ylittäminen joka kerta jännittävää, kuten se on ollut aiemminkin.



Palasimme melko aikaisin takaisin hotellille, sillä vastaamme ei tullut ainoatakaan mukavan näköistä ravintolaa, joka olisi ollut auki. Ehkä minun pitää vielä päivittää vinkkiä matkustamisesta Ramadanin aikaan. Hotellimme katolla on ravintola, jota kävimme vilkaisemassa, mutta kun siellä sai vain syödä eikä pelkästään juoda, laskeuduimme takaisin huoneeseemme. Ilta meni ihan leppoisasti kirjoittaen ja televisiota katsellen. Seija osti katukojusta englanninkielisen kirjan, joka ei ollut kovin hyvä, mutta jaksoi hän sitä jonkin aikaa lukea. Molemmat katselimme snookeria televisiosta. Seija ei kovin paljon pelistä välitä, mutta katselee sitä odotellessaan unen tuloa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti