Rabat

Yöllä nukutti melko hyvin ja nousimme ennen kahdeksaa aika virkeinä. Mitään kiirettä ei ollut, joten kävimme rauhassa suihkussa ja suoritimme aamutoimet verkkaisesti. Sitten laskeuduimme ensimmäisen kerroksen ravintolaan, missä aamiainen tarjoiltiin. Epäilimme olevan hotellin ainoita asiakkaita, koska ketään muuta emme eilen nähneet, mutta lisäksemme syömässä oli muutama pariskunta ja pari muuta henkilöä sekä kaksi perhettä. Tarjonta oli ihan kelvollisen laaja, joskin lämpimät ruoat eivät olleet kovin maukkaita. Ihan riittävästi kuitenkin ravintoa saimme aloittamaan Rabatin päivän.

Yhdeksän jälkeen olimme aurinkoisessa ja hyvin hiljaisessa Marokon pääkaupungissa. Kaduilla ei lisäksemme kulkenut juuri kukaan muu. Hipsimme hiljalleen etelään varsin leveiden katujen reunamilla. Edelleen jalkakäytävät olivat erittäin siistit eikä missään näkynyt ainoatakaan graffitia. Rakennukset olivat melko hyvässä kunnossa eli kaupunki oli varsin viihtyisän näköinen. Seurasimme kuninkaan linnan aluetta ympäröivää muuria ja katselimme laajasta portista komeata palmujen reunustamaa katua. Lähetin vartijalle kysyvän katseen, mutta tämä vinkkasi, että kierrä vaan muuri pidemmän kautta. Jatkoimme siis muurin ulkopuolella emmekä edes etsineet reittiä katsomaan linnaa. Sitä ilmeisesti pääsisi katselemaan ulkoapäin, mutta nyt jätimme sen väliin.

Sen sijaan kävelimme Chellahin arkeologiselle nähtävyydelle. Paikalla ei vielä ollut kovin monta ihmistä, mutta se sopi meille ihan mainiosti. Ostimme pääsyliput sekä audiovälineet, joiden avulla saimme kuulla paikan historiaa. Korkeiden muurien sisäpuolella oli oikein vihanta alue, missä oli raunioita muun muassa Rooman ajalta. Niitä oli ihan kiva katsella suhteellisen pienellä alueella kiertäen. Historian annoksen jälkeen nousimme pienelle mäelle, missä oli iso kahvila, joka oli Ramadanista huolimatta auki. Yritimme tilata mehut, mutta sellaisia meille ei suostuttu tarjoilemaan, joten jouduimme ottamaan kahvit. Ilmeisesti mehua sai ainoastaan tilaamalla myös aamiaisen, mikä oli todella kummallista. Espresson kyljessä tuli pienet pullot vettä, mikä maistui lämpimässä aamussa oikein hyvin. Parasta kahvilassa kuitenkin oli noin parinkymmenen metrin päässä rinteellä olleet puut, joissa oli monta kattohaikaran pesää. Alueella eli kokonaisuudessaan noin 70 näitä suuria kahlaajia. Niiden touhuja oli hauska katsella. Alivuokralaisena samassa puussa asui myös iibis, joka myöhemmän tarkastelun jälkeen varmentui pronssi-iibikseksi.

Virkistymisen jälkeen jaksoimme jatkaa kävelyä korkeasta iästämme huolimatta. Aurinko lämmitti mukavasti ja minä riisuin villapuseron pois eikä Seijalla ollut toppatakkia alun perinkään. Edelleen melko hiljaisilla kaduilla oli mukava askeltaa. Kävelimme Mohammad V:n mausoleumille, joskin jouduin kahdesti katsomaan puhelimesta karttaa ja molemmilla kerroilla teimme aika voimakkaan korjauksen kulkusuuntaan. Mausoleumi oli komea valkoinen rakennus, jota pääsi tutustumaan ilmaiseksi. Hautapaikkaan oli neljä ovea, joissa jokaisella oli koristeellisesti pukeutunut vartija. Lisäksi sisällä oli huoneen jokaisessa nurkassa vartija. Kaiteen toisella puolen alhaalla oli keskellä huonetta iso valkoinen kivinen arkku, jossa oli entinen kuningas lepää. Huoneessa oli pari muutakin arkkua, joissa oli kuninkaan sukulaisia. Laajalla aukiolla oli lukuisa määrä pylvään pätkiä, jotka ovat jäljellä paikalle suunnitteilla olleesta valtavasta moskeijasta, jota ei kuitenkaan ikinä saatu rakennettua. Aukion toisessa laidalla oli komea vaaleanruskea minareetti, Hassanin torni.

Aukiolta laskeuduimme Rabatin ja Salén kaupungin erottavan Bouregreg-joen rannalle. Olin etukäteen katsonut, että joen rannalla ankkurissa olevalla vanhalla Le Dhow -laivalla tarjoillaan ruokaa päivälläkin Ramadanista huolimatta. Laivan ravintola oli auki, mutta siellä ei kovin montaa ruokailijaa ollut. Olimme kaupungilla eilen ja tänään nähneet turisteja, joita ei häiriöksi asti ollut, mutta kuitenkin jonkin verran. He varmaan söivät jossain muualla, mutta meille laiva kelpasi mainiosti. Otimme molemmat tajine-ruoat, jotka olivat kannellisessa saviastiassa kypsytetyt ateriat. Kanaa, perunaa ja jotain keltaista sisältävät annokset olivat hieman turhan suuret, mutta ihan maistuivat.

Ruokailun jälkeen nousimme pienen mäen päälle ja menimme kasbahiin, joka on vanha linnoitettu kaupunginosa. Muurit olivat edelleen paikoillaan, mutta sisällä olevat valkoiset rakennukset oli korjattu hyväkuntoisiksi. Varmaan rakennuksissa asuttiin, mutta niiden edessä käytiin kauppaa turisteille tarkoitetuilla tavaroilla. Me emme ostaneet mitään vaan kuljimme alueen läpi ja laskeuduimme meren rannalle. Kävelimme pitkän aallonmurtajan päähän ihastelemaan maininkeja, jotka olivat eilisiä pienempiä eivätkä heittäneet vettä aallonmurtajan päälle kuten eilen. Aallonmurtajan pohjoispuolella aallot olivat alle metrin korkuisia ja siellä aloittelijat harjoittelivat surffaamaan. Meno oli surkuhupaisan näköistä, sillä kaikki kaatuivat nurin ennen kuin edes pääsivät aallon vietäväksi. Tosin pahimmat luuserit eivät ehtineet edes yrittämään, kun aalto oli jo mennyt. Murtajan eteläpuolella aallot olivat jopa kolmemetrisiä ja sillä puolen surffailivat vain kokeneet menijät ja heidän taitojaan oli ilo katsella.

Kello alkoi lähennellä jo neljää ja vaikkei ollut kuuma, olimme kävelystä ja ulkoilusta jo aika uupuneet. Aamulla oli ollut vielä joitain pilviä taivaalla, mutta aika pian ne katosivat ja taivas oli kauniin sininen. Minä olin tietoinen auringon paisteen vaikutuksesta iholleni, joten olin levittänyt kasvoilleni ja niskaan aurinkorasvaa estämään palamisen. Seija puolestaan tiesi, ettei tällainen kevätaurinko paljon lämmitä, joten hänen ei tarvinnut laittaa aurinkorasvaa. Arvatkaa, kumpi meistä illalla näytti pandan negatiivilta ja kumman kasvot olivat aloittaneet kauniin ruskettumisen. Palasimme hotellille medinan halki pääkauppakujaa pitkin. Siellä oli hyvin paljon kojuja, joissa oli myytävänä monenlaista tavaraa. Erilaiset vaatekaupat olivat yleisimpiä, mutta sekaan mahtui erilaisia pikkuisia ruokakauppoja, kaakelinmyyjiä ja paljon muita. Tuoretta kalaakin olisi saanut ostettua, mutta jätimme nekin hankkimatta, vaikka tarjolla oli kovin jännittävänkin näköisiä otuksia.

Olimme varsin uupuneita, kun palasimme huoneeseemme yli 25 000 askeleen jälkeen. Lepäilimme ja otimme jopa pienet unet tasoittaaksemme eilisiä univelkoja. Pidimme televisiota päällä, vaikkei siellä paljon katsottavaa ollut eurooppalaisista kanavista huolimatta. Pimeän tultua teimme vielä pienen kierroksen lähiympäristössä. Iltapäivällä isoilla kaduilla oli kulkenut paljon autoja ja medinassa oli ollut paljon ihmisiä, mutta illalla meidän lähikorttelimme olivat melkein autioita. Etsimme sopivaa iltapalapaikkaa, mutta auki oli vain vähän kahviloita ja ravintoloita eivätkä ne olleet kovin houkuttelevia. Jouduimme lopulta menemään samaan ravintolaan kuin missä eilen illalla kävimme ja meille tarjoili sama nuori mies kuin eilenkin. Hän tunnisti meidät ja osoitti paikkamme hymyssä suin. Seija otti vain kulholliset harira-keittoa ja minä keiton sekä leivän, joka oli jonkinlainen wrap-kääryle. Lisäksi otimme molemmat isot lasilliset mehua. Seija erehtyi syömään maksuttoman soppansa liian nopeasti, jolloin mies toi hänelle uuden kulhollisen, vaikka rouva yritti siitä kieltäytyä. Tulimme kylläisiksi ja jätimme jälkeemme hyvän tipin.

Katuja ylittäessä pitää olla varovainen, sillä täällä auto näyttää olevan tärkeämpi kuin jalankulkija. Välillä jalankulkijalla saattaa palaa vihreä valo, mutta siitä huolimatta auto saattaa ylittää suojatien aivan ylittäjän edestä. Joskus auto pysähtyy kiltisti liikennevalottoman suojatien eteen ja kuski näyttää ystävällisesti, että ylitä vain katu. Autot ovat yllättävän uusia ja hyväkuntoisia, mutta seassa kulkee kovin erikoisia mopoviritelmiä, joista lähtee ääntä enemmän kuin ne eteenpäin kulkevat.