Fès

Yöllä Rabatissa oli satanut ja aamulla taivas oli pilvessä, mutta yhtä pientä kuuroa lukuun ottamatta enempää sadetta emme saaneet. Aamiainen pysyi samana kuin eilen, mikä oli odotettavissa. Sen jälkeen nousimme takaisin huoneeseemme emmekä pitäneet mitään kiirettä poistuaksemme hotellilta. Uloskirjautumisen piti tapahtua viimeistään kahdeltatoista ja sen alitimme yli tunnilla. Ylitimme kadun ja menimme Rabatin rautatieasemalle odottelemaan puolentoista tunnin päästä lähtevää junaamme.

Rabat Gare Ville -asema oli remontissa eikä se ollut kovin viihtyisä. Kahden laiturin välissä oli penkkejä, joilla odottelimme rauhassa katsellen aseman remontin hyvin hidasta etenemistä. Junia kulki noin vartin välein, joten sekin toi hieman katseltavaa, kun ihmetteli juniin kiiruhtavia ihmisiä. Ulkomaalaisia ei lisäksemme juurikaan näkynyt vaan kaikki asemalla olijat näyttivät paikallisilta. Sitten aivan ajallaan laiturille 2 saapui Fèsiin menevä juna. Meillä oli liput ensimmäiseen luokkaan, joka löytyikin vaunusta 11. Ensimmäisessä luokassa oli kuuden henkilön yksikköjä, joista yhdestä löysimme omat paikkamme. Olin luullut, että ajelisimme luotijunan tyyppisellä junalla, mutta jouduimme tyytymään ihan tavalliseen junaan.

Matka Marokon toiseksi suurimpaan kaupunkiin kesti melkein kolme tuntia. Aika meni nopeasti ohitse kiitävää Marokkoa katsellen. Rabat oli hyvin siisti, mutta vastaava siisteys ei jatkunut pääkaupungin ulkopuolelle. Aika pian maaseudun alettua rupesivat rakennukset pienenemään ja muuttuivat kovin rapistuneiksi ja välillä jopa hökkelikyliksi. Eniten huomiotamme kuitenkin kiinnitti valtava määrä roskia lukuisilla rinteillä ja aitojen vieressä. Paikalliset asukkaat ovat selvästi kipanneet roskansa näkymättömiin aitojen taakse tai jyrkkiin rinteisiin, jotka kuitenkin näkyivät junaan todella ikävästi. Täällä ei liene riittävän kattavaa jätehuoltoa, jonka kautta roskat käsiteltäisiin. Aluksi juna kulki aivan tasaisissa maisemissa ja ympärillämme oli runsaasti viljeltyä maata. Enimmäkseen oli erilaisia hedelmäpuita ja jopa viiniköynnöksiä, mutta ohitimme myös jonkin verran viljeltyjä peltoja.

Sidi Kacemin jälkeen alkoi ympärillemme kohota korkeampia mäkiä, mikä teki maisemista paljon miellyttävämmät. Asustusta tuli myös enemmän, joskaan ne eivät usein parantaneet näkymiä. Matkan varrella näimme monia suuriakin lammaslaumoja, joita aina paimensi vähintään yksi mies, usein useampi. Toiseksi viimeisen pysähdyksen juna teki Meknesissä ennen kuin jatkettiin viimeinen puolituntinen Fèsiin. Aikataulun mukaisesti junamme pysähtyi Fèsin asemalle ja me seurasimme muuta joukkoa ulos asemalta. Olimme pyytäneet hotellia järjestämään meille kyydityksen majapaikkaan ja asemarakennuksen ulkopuolella pienikokoinen vanhempi mies piteli kylttiä, missä oli nimemme aivan oikein kirjoitettuna. Vähäsanaisena hän kehotti meitä seuraamaan autolleen, joka oli pysäköity vilkkaan kadun varteen. Mies ei pitänyt kiirettä kulkiessaan ja samanlainen rauhallinen meno jatkui hänen ajaessaan. Hän toi meidät reilun viiden kilometrin päähän medinan reunalle, jossa hän soitti hotellille jonkun noutamaan meitä. Nuori oikein hyvää englantia puhuva mies hakikin meidät ja johdatti muutaman sadan metrin päässä vanhan kaupungin sisällä olevaan hotelliin.

Oikeastaan kyseessä ei ollut hotelli vaan riad, joka on perinteistä marokkolaistyyliä edustava rakennus, joita aikoinaan tehtiin kauppiaiden ja aristokraattien kodeiksi. Riad Cedre d’Argent on oikein viihtyisä iso huoneisto. Tulimme lyhyestä käytävästä suureen ja korkeaan tilaan, joka oli kauttaaltaan päällystetty kaakeleilla. Tilan keskellä oli sininen useamman metrin levyinen allas, jossa ainakin entisaikoina oli myös uitu. Valoa tilaan tuli avonaisesta katosta, mikä onkin tyypillistä näissä riadeissa, sillä niissä ei ole lainkaan ikkunoita ulospäin. Lomakkeiden täyttämisen jälkeen nousimme kapeita ja hyvin jyrkkiä portaita pitkin kolmannessa kerroksessa olevaan huoneeseemme. Lattiat ja portaat olivat laatoitettuja, mutta huoneemme seinät kalkittu valkoiseksi. Pesuhuoneeseen joutui nousemaan hyvin jyrkkiä portaita vielä yksi kerros ylemmäksi. Huone oli hieman minua korkeampi ja aivan kokonaan kaakeloitu vihreillä ja ruskeilla pienillä laatoilla. Yövymme siis varsin mielenkiintoisessa paikassa.

Hetken rauhoittumisen jälkeen lähdimme katselemaan Fèsin medinaa eli vanhaa kaupunkia. Se on arabimaailman suurin ja toiseksi vanhin medina ja se kuuluu Unescon maailmanperintölistalle. Lisäksi alue on maailman suurin asuttu alue, jossa eivät autot saa ajaa. Paikka olikin hyvin jännittävä kapeine sokkeloisine kujineen, joita oli hieno kävellä. Osa kujista oli lähes tyhjiä ja sisälsi vain joitain oviaukkoja seinien takana oleviin asuntoihin. Toiset taas olivat aivan täynnä kojuja ja kauppoja, joissa myytiin monia erilaisia tavaroita sekä ruokia. Kauppiaita ja myyjiä oli moninkertainen määrä Rabatin medinan vastaaviin ja aluekin oli paljon jännittävämpi kuin Rabatissa käymämme medina. Kauppiaat eivät olleet vähääkään aggressiivisia vaan antoivat meidän kävellä kauppojensa ohitse ilman kehotuksia ostamaan. Jos menee sisälle kauppaan tai rupeaa katselemaan tavaroita, niin sitten pitää varautua tinkimään. Oppaissa varoiteltiin kovasti tunkeilevista oppaista, jotka tarjoavat palvelujaan ja jos hivenenkin olet kiinnostunut palkkaamaan jonkun oppaaksi, tunkee henkilö mukaan ja lopulta vaatii hävyttömän suuren palkkion vähäisestä avustaan. Näitäkään emme kohdanneet kuin muutaman lähellä nahkavärjäämöä ja hekin luopuivat aikeistaan, kun sanoin kohteliaasti ei kiitos ja suuntasin toiseen suuntaan. Niinpä ainakaan matkan tässä vaiheessa emme ole kokeneet mitään ikävää tai tunkeilevaa paikallisten taholta, vaikka niistä kovasti varoiteltiin. Päinvastoin, olemme kokeneet paljon iloisia ilmeitä paikallisilta ja pyyteettömiä avun tarjouksia.

Melkein kahden tunnin kävelyn ja katselun jälkeen palasimme takaisin riadiin lepäilemään. Puoli kahdeksalta paikan omistaja tai pitäjä, vei meidät lähellä olevaan ravintolaan, josta hän oli pyynnöstämme meille varannut pöydän. Ravintola oli varsin viihtyisä, vaikka koristelu oli säihkyvää ja yltäkylläistä. Päädyimme jälleen ottamaan tajine-annokset, Seija kanan ja minä naudanlihan kera. Aluksi eteen tuotiin hyvin runsas kattaus alkupaloja, jotka olivat pääruoan lailla maistuvia. Saimme syötyä annoksemme kokonaan, joten tällä kertaa annoskoko sopi meille hyvin. Osasimme takaisin riadiin ongelmitta. Aiemmin emme olisi osanneet takaisin yöpaikkaan ilman puhelimen apua, sillä sokkeloisessa medinassa hukkasi nopeasti oikean suunnan.