Sofia

Ensimmäinen yö Bulgariassa sujui oikein hyvin. Sänky oli sopivan kova ja miellyttävän leveä, joten uni maistui makeasti. Olimme sopineet menevämme aamiaiselle kahdeksalta ja ajoitus olikin onnistunut, sillä aamutoimet ehdittiin tehdä molemmissa huoneissa kiireettä ennen kuin laskeuduimme alakerran ravintolaan. Aamiainen oli hyvä tarjonnan ollessa aika runsas. Kahvi tuli automaatista ja olisi voinut olla parempaa, mutta selvittiin silläkin. Makeita palojakin oli paljon.

Toimimme ihan rauhallisesti, mutta silti olimme ulkona aurinkoisessa aamussa jo yhdeksältä. Kävelimme lähellä olevaan suureen Aleksanteri Nevskin kirkkoon, joka oli jo auki, joten pääsimme ihailemaan sitä sisältä. Oven pielessä olevassa kyltissä kerrottiin monien maiden kansalaisten, mukaan lukien suomalaisten, auttaneen kirkon rakentamisessa. Samalla vahdissa oleva mummo kävi osoittamassa kuvaamisen kieltävää merkkiä. Kirkossa noudatimme vartijamummon ohjetta, mutta hän taisi unohtaa kertoa samat ohjeet myöhemmin tulevalle ryhmälle, sillä he kuvasivat sisätiloja huolettomasti. En tiedä miksi sisällä ei saanut kuvata, sillä se ei olisi kuluttanut mitään. Kirkon seinillä oli lukuisia erittäin hienoja maalauksia. Harmittavasti kirkko oli melko pimeä ja osa maalauksista oli huonossa kunnossa. Toivottavasti niitä entisöidään jossain vaiheessa, sillä seinillä oli näkyvillä monia vesivahinkojakin.

Sofian varsinainen keskusta ei ole valtaisan suuri. Se oli kuitenkin viihtyisämpi kuin mitä odotimme. Todella suuret hallintorakennukset henkivät mennyttä maailmaa, mutta olivat mielenkiintoisia katsella. Oli helppo kuvitella muutama vuosikymmen taaksepäin, kun leveillä kaduilla oli kulkenut paraateja ja sotilasajoneuvoja korostamassa hallinnon mahtia. Nyt yksi leveistä kaduista oli suljettu liikenteeltä ja paikalla oli alkamassa pride-tapahtuma. Niin maailma muuttuu.

Pyhän Yrjön kirkolta, jonne emme päässeet kuin kynnykselle, koska sisällä oli menossa jonkinlainen jumalanpalvelus, käännyimme etelään pitkälle ja viihtyisälle kävelykadulle. Päivä oli vielä niin alussa, että katu oli aika hiljainen ja suurin osa kaupoista oli kiinni. Niinpä vain kävelimme etelään päin ja nautimme kauniista aamusta ja kivan näköisistä rakennuksia. Osa rakennuksista oli paljon komeampia kuin kivan näköisiä ja aika iso osa niistä oli myös oikein hyväkuntoisia. Kävelykatu loppui laajaan puistoalueeseen, minkä keskellä oli vähemmän kaunis kulttuurikeskus. Suuren rakennuksen vieressä oli menossa naisten juoksutapahtuma, joka sulki lopun osan puistoa, joten jouduimme palaamaan rakennusten katveeseen. Pian näimme kivan pienen aukion keskellä kahvilan, jossa kävimme nauttimassa kahvit. Tarjoilijat ovat järjestään puhuneet englantia ja vieläpä varsin hyvin. Saa nähdä jatkuuko samanlainen ylellisyys jatkaessamme matkaa.

Kahvin jälkeen teimme vierailun Red Flat -asuntoon, joka oli tehty samanlaiseksi kuin se oli ollut 1980-luvulla. Saimme kaikki omat audiolaitteet, joista kuulimme 48 lyhyttä kertomusta asunnosta, sen esineistä sekä elämästä 80-luvun Bulgariassa. Käynti oli todella mielenkiintoinen ja vanhemmat meistä huomasivat, että ei Sofiassa elämä niin kamalan paljon ankeampaa ollut kuin samoihin aikoihin Suomessa. Tosin esimerkkiperhe oli tavallista sofialaista varakkaampi, koska herra toimi hyvissä hommissa ja pääsi käymään ulkomailla. Se mikä oli suurin ero, oli että me pääsimme menemään minne halusimme ja saimme myös kertoa ajatuksiamme vapaammin. Yllättävän viihtyisän käynnin jälkeen oli aika päästä syömään ja sopiva ravintola löytyi aika läheltä vilkkaalta kävelykadulta.  Minä otin omeletin muiden päätyessä pizzaleipään. Minulla oli sopivan kokoinen annos, mutta Tommi joutui auttamaan Maijaa ja Seija joutui jättämään vähän syömättä.

Ennustusten mukaan tänään on matkamme viilein päivä. Taivaalla kulki joitain pilviä, mutta enimmäkseen aurinko paistoi alas maahan saakka. Aamutuimaan hieman toivoimme, että olisi lämpimämpää, mutta se toive kuihtui melko pian. Lämpötila kohosi pian noin 25 asteeseen, mutta aurinkoisilla kadunkohdilla lämpö oli varmasti korkeampi. Kävelimme vielä muutaman kilometrin ennen kuin käännyimme hotellia kohden. Reitillä oli sopivasti aika mukavan näköinen terassi eikä kukaan vastustanut pysähdystä. Naiset ottivat Aperol Spritzit ja miehet jännittävästi oluet. Sitten oli erittäin mukava päästä hotellille ja oikaista väsyneet jalat sängylle. Nuoret ottivat oikein nokoset huoneessaan, mutta Seijalle ja minulle riitti pelkkä lepäily.

Ennen kuutta lähdimme jälleen kaupungille. Tällä kertaa suunnistimme kaakon suuntaan ja kävelimme melko pitkän kierroksen suuressa puistossa, jossa oli runsaasti erilaisia mahdollisuuksia pelata ja leikkiä ja jossa kulki paljon paikallisia ihmisiä. Hiljalleen kiersimme takaisin kaupunkiin ja Tommi ohjasi meidät siniselle talolle, joka oli kiva ja tavallisesta poikkeava ravintola. Olisimme mieluiten syöneet ulkona, mutta siellä ei ollut tilaa, joten jouduimme sisälle. Ravintola oli tehty tavalliseen asuntoon ja me söimme huoneessa, jossa oli kolme vanhaa pöytää tuoleineen. Naiset söivät vuohenjuustoa, jossa oli päällä mansikoita. Annos näytti mitättömän pieneltä, mutta molemmat tulivat kylläisiksi. Tommi otti pulled pork -voileivän, joka oli miehelle mitoitettu annos. Minä otin piikkimakrillin. Luulin, että saisin eteeni yhden kalan, mutta minulle tuotiinkin toistakymmentä iso muikun kokoista paistettua kalaa. Ne eivät ihan Kuopion mummon muikkujen veroisia olleet, mutta ihan maistuvia kuitenkin. Kukaan ei kaivannut jälkiruokaa, joten annokset olivat onnistuneita.

Ensimmäinen varsinainen matkapäivä oli miellyttävän lämmin, mutta myös aika pitkä ja raskas. Niinpä suuntasimmekin saman tien hotellille. Kuljimme jälleen Nevskin kirkon ohitse, mutta jouduimme hieman hidastamaan vauhtia, koska edessämme kulki suuri kulkue. Noin kilometrin päässä oli pride-kulkueen päätepiste ja tänne suuren kirkon eteen tuli vastakkaisia arvoja edustavien ihmisten marssi. Poliiseja oli koko päivän ollut ympäri kaupunkia varsin paljon ja nyt niitä oli vieläkin enemmän. Melkein jokaisessa kadun kulmauksessa oli joku poliisi tai santarmi, joskin kaikki olivat aivan rauhallisen oloisia eikä missään näkynyt isompia pyssyjä tai mellakkavarusteita. Hyvä niin eikä meilläkään ollut missään vaiheessa yhtään epävarma olo.

Sofian vierailu oli varsin mukava. Kaupunki oli yllättävänkin siisti, ainakin keskustasta, ja katselemista riitti mukavasti. Jos täällä olisi pitempään, niin pitäisi vierailla museoissa tai tehdä retkiä ympäristöön.