Ensimmäinen yö Bulgariassa sujui oikein hyvin. Sänky oli sopivan kova ja miellyttävän leveä, joten uni maistui makeasti. Olimme sopineet menevämme aamiaiselle kahdeksalta ja ajoitus olikin onnistunut, sillä aamutoimet ehdittiin tehdä molemmissa huoneissa kiireettä ennen kuin laskeuduimme alakerran ravintolaan. Aamiainen oli hyvä tarjonnan ollessa aika runsas. Kahvi tuli automaatista ja olisi voinut olla parempaa, mutta selvittiin silläkin. Makeita palojakin oli paljon.
Toimimme ihan
rauhallisesti, mutta silti olimme ulkona aurinkoisessa aamussa jo yhdeksältä. Kävelimme
lähellä olevaan suureen Aleksanteri Nevskin kirkkoon, joka oli jo auki, joten
pääsimme ihailemaan sitä sisältä. Oven pielessä olevassa kyltissä kerrottiin
monien maiden kansalaisten, mukaan lukien suomalaisten, auttaneen kirkon
rakentamisessa. Samalla vahdissa oleva mummo kävi osoittamassa kuvaamisen
kieltävää merkkiä. Kirkossa noudatimme vartijamummon ohjetta, mutta hän taisi
unohtaa kertoa samat ohjeet myöhemmin tulevalle ryhmälle, sillä he kuvasivat
sisätiloja huolettomasti. En tiedä miksi sisällä ei saanut kuvata, sillä se ei
olisi kuluttanut mitään. Kirkon seinillä oli lukuisia erittäin hienoja
maalauksia. Harmittavasti kirkko oli melko pimeä ja osa maalauksista oli
huonossa kunnossa. Toivottavasti niitä entisöidään jossain vaiheessa, sillä
seinillä oli näkyvillä monia vesivahinkojakin.
Sofian
varsinainen keskusta ei ole valtaisan suuri. Se oli kuitenkin viihtyisämpi kuin
mitä odotimme. Todella suuret hallintorakennukset henkivät mennyttä maailmaa,
mutta olivat mielenkiintoisia katsella. Oli helppo kuvitella muutama
vuosikymmen taaksepäin, kun leveillä kaduilla oli kulkenut paraateja ja sotilasajoneuvoja
korostamassa hallinnon mahtia. Nyt yksi leveistä kaduista oli suljettu
liikenteeltä ja paikalla oli alkamassa pride-tapahtuma. Niin maailma muuttuu.
Pyhän Yrjön
kirkolta, jonne emme päässeet kuin kynnykselle, koska sisällä oli menossa
jonkinlainen jumalanpalvelus, käännyimme etelään pitkälle ja viihtyisälle
kävelykadulle. Päivä oli vielä niin alussa, että katu oli aika hiljainen ja
suurin osa kaupoista oli kiinni. Niinpä vain kävelimme etelään päin ja nautimme
kauniista aamusta ja kivan näköisistä rakennuksia. Osa rakennuksista oli paljon
komeampia kuin kivan näköisiä ja aika iso osa niistä oli myös oikein
hyväkuntoisia. Kävelykatu loppui laajaan puistoalueeseen, minkä keskellä oli
vähemmän kaunis kulttuurikeskus. Suuren rakennuksen vieressä oli menossa
naisten juoksutapahtuma, joka sulki lopun osan puistoa, joten jouduimme
palaamaan rakennusten katveeseen. Pian näimme kivan pienen aukion keskellä
kahvilan, jossa kävimme nauttimassa kahvit. Tarjoilijat ovat järjestään
puhuneet englantia ja vieläpä varsin hyvin. Saa nähdä jatkuuko samanlainen
ylellisyys jatkaessamme matkaa.
Kahvin jälkeen
teimme vierailun Red Flat -asuntoon, joka oli tehty samanlaiseksi kuin se oli
ollut 1980-luvulla. Saimme kaikki omat audiolaitteet, joista kuulimme 48
lyhyttä kertomusta asunnosta, sen esineistä sekä elämästä 80-luvun Bulgariassa.
Käynti oli todella mielenkiintoinen ja vanhemmat meistä huomasivat, että ei
Sofiassa elämä niin kamalan paljon ankeampaa ollut kuin samoihin aikoihin Suomessa.
Tosin esimerkkiperhe oli tavallista sofialaista varakkaampi, koska herra toimi
hyvissä hommissa ja pääsi käymään ulkomailla. Se mikä oli suurin ero, oli että
me pääsimme menemään minne halusimme ja saimme myös kertoa ajatuksiamme
vapaammin. Yllättävän viihtyisän käynnin jälkeen oli aika päästä syömään ja
sopiva ravintola löytyi aika läheltä vilkkaalta kävelykadulta. Minä otin omeletin muiden päätyessä
pizzaleipään. Minulla oli sopivan kokoinen annos, mutta Tommi joutui auttamaan
Maijaa ja Seija joutui jättämään vähän syömättä.
Ennustusten
mukaan tänään on matkamme viilein päivä. Taivaalla kulki joitain pilviä, mutta
enimmäkseen aurinko paistoi alas maahan saakka. Aamutuimaan hieman toivoimme,
että olisi lämpimämpää, mutta se toive kuihtui melko pian. Lämpötila kohosi
pian noin 25 asteeseen, mutta aurinkoisilla kadunkohdilla lämpö oli varmasti
korkeampi. Kävelimme vielä muutaman kilometrin ennen kuin käännyimme hotellia
kohden. Reitillä oli sopivasti aika mukavan näköinen terassi eikä kukaan
vastustanut pysähdystä. Naiset ottivat Aperol Spritzit ja miehet jännittävästi
oluet. Sitten oli erittäin mukava päästä hotellille ja oikaista väsyneet jalat
sängylle. Nuoret ottivat oikein nokoset huoneessaan, mutta Seijalle ja minulle
riitti pelkkä lepäily.
Ennen kuutta
lähdimme jälleen kaupungille. Tällä kertaa suunnistimme kaakon suuntaan ja
kävelimme melko pitkän kierroksen suuressa puistossa, jossa oli runsaasti erilaisia
mahdollisuuksia pelata ja leikkiä ja jossa kulki paljon paikallisia ihmisiä.
Hiljalleen kiersimme takaisin kaupunkiin ja Tommi ohjasi meidät siniselle
talolle, joka oli kiva ja tavallisesta poikkeava ravintola. Olisimme mieluiten syöneet
ulkona, mutta siellä ei ollut tilaa, joten jouduimme sisälle. Ravintola oli
tehty tavalliseen asuntoon ja me söimme huoneessa, jossa oli kolme vanhaa
pöytää tuoleineen. Naiset söivät vuohenjuustoa, jossa oli päällä mansikoita.
Annos näytti mitättömän pieneltä, mutta molemmat tulivat kylläisiksi. Tommi
otti pulled pork -voileivän, joka oli miehelle mitoitettu annos. Minä otin
piikkimakrillin. Luulin, että saisin eteeni yhden kalan, mutta minulle
tuotiinkin toistakymmentä iso muikun kokoista paistettua kalaa. Ne eivät ihan Kuopion
mummon muikkujen veroisia olleet, mutta ihan maistuvia kuitenkin. Kukaan ei
kaivannut jälkiruokaa, joten annokset olivat onnistuneita.
Ensimmäinen
varsinainen matkapäivä oli miellyttävän lämmin, mutta myös aika pitkä ja
raskas. Niinpä suuntasimmekin saman tien hotellille. Kuljimme jälleen Nevskin
kirkon ohitse, mutta jouduimme hieman hidastamaan vauhtia, koska edessämme
kulki suuri kulkue. Noin kilometrin päässä oli pride-kulkueen päätepiste ja
tänne suuren kirkon eteen tuli vastakkaisia arvoja edustavien ihmisten marssi.
Poliiseja oli koko päivän ollut ympäri kaupunkia varsin paljon ja nyt niitä oli
vieläkin enemmän. Melkein jokaisessa kadun kulmauksessa oli joku poliisi tai
santarmi, joskin kaikki olivat aivan rauhallisen oloisia eikä missään näkynyt
isompia pyssyjä tai mellakkavarusteita. Hyvä niin eikä meilläkään ollut missään
vaiheessa yhtään epävarma olo.
Sofian vierailu
oli varsin mukava. Kaupunki oli yllättävänkin siisti, ainakin keskustasta, ja katselemista
riitti mukavasti. Jos täällä olisi pitempään, niin pitäisi vierailla museoissa
tai tehdä retkiä ympäristöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti