Leuven

Tänäkin aamuna taivas oli harmaa, mutta sadetta ei saatu koko päivänä. Sumu oli aluksi melko sakeata, mutta hälveni kokonaan ennen yhtätoista ja sitten olikin jälleen aurinkoista. Lämpötila nousi parhaimmillaan 19 asteeseen, joten koko lomamme ajan sää oli ajankohtaan nähden erinomainen. Täällä kevät eteni viikossa mukavasti. Uudet puut saivat kukkia, laitumet viheriöivät kauniisti ja satunnaisia ötököitäkin alkoi lennellä.

Ibisin aamiainen oli riittävän kattava ja tarjosi mukavan lähdön päivään. Emme kiirehtineet tänäkään aamuna, mutta puoli kymmeneltä käynnistin auton ja lähdimme ajamaan kiertotietä pitkin kohti Leuvenia. Hieman etukäteen pohdin poistumista kellarista, mutta sekin sujui ihan hyvin, vaikka portti oli ahdas edelleenkin. Lille oli kovin hiljainen sunnuntaiaamuna, joten ajo pois kaupungista sujui rauhallisesti. Mikko asetti koordinaatit navigaattoriin ja minä ohjasin laitteemme kohti itää.

Maanteillä oli myös vähänlaisesti liikennettä eikä rekkoja kulkenut lainkaan, mikä entisestään helpotti ajamista. Ensimmäisen tunnin ajoin moottoritietä, mutta pian Valenciennesin jälkeen ohjasin kaksikaistaiselle maantielle, jossa ajaminen oli huomattavasti kivampaa. Täällä oli huomattavasti kumpuilevampaa kuin rannikon tuntumassa. Pieniä metsäkaistaleita oli siellä täällä, mutta enimmäkseen ympärillämme oli laidunmaata ja peltoja. Lehmiä oli jonkin verran ja pienempiä määriä lampaita, hevosia ja aaseja.

Kahden tunnin leppoisan ajamisen jälkeen saavuimme Maas-joen rannalla olevaan Dinantin kaupunkiin, missä kollega kannusti käymään. Kannustus ei mennyt hukkaan, sillä pieni kaupunki oli erittäin kaunis. Keskusta on ahtautunut joen ja korkean kallion väliin, joten kaikki rakentamiselle otolliset paikat oli käytetty hyväksi ja siellä olikin yllättävän paljon kivan näköisiä rakennuksia ja niiden edessä virtasi tasaisesti kaunis joki. Paraatipaikalla oli suuri kirkko ja kaiken huipulla linnoitus. Parkkipaikan löytäminen oli vaikeata, mutta kun ajoi riittävän kauaksi keskustasta, löytyi autollemmekin paikka. Aurinkoisessa aamupäivässä oli lystiä kävellä Maasin melko voimakasta virtausta katsellen. Turisteja oli vallan valtavasti, mikä varmasti johtui sunnuntaista ja erinomaisesta säästä. Suuri osa vaikutti olevan belgialaisia, mutta kesällä täällä on varmasti hyvin ruuhkaista, kun ulkomaiset turistilaumat saapuvat paikalle. Kiertelimme ja katselimme, kunnes menimme hieman syrjemmässä olevaan kahvilaan nauttimaan kahvit ja sämpylät. Piipahdimme sillan ylitse joen toiselle puolelle, mistä keskusta näkyi kaikkein parhaiten. Paluumatkalla ohitimme Adolphe Saxin kotitalon. Heppu oli aikoinaan kehittänyt saksofonin ja täällä olikin monen näköistä saksofonia ympäri kaupunkia.

Seuraavaksi ajoimme puolen tunnin matkan Namuriin. Tie seurasi jokea ja pätkä olikin tämän reissun hienointa ajettavaa ja miellyttävintä katsottavaa. Joen varrella oli tiheään pieniä kyliä ja välillä hyvin suuria ja komeita rakennuksia. Iltapäivän mittaan liikenne vilkastui, mutta oli kuitenkin maltillista arkiliikenteeseen verrattuna. Isohkossa Namurissa löysimme pysäköintihallin helposti ja se oli uusi, joten sinne ajaminen oli helppoa ja stressitöntä. Kiersimme puolisen tuntia keskustassa, joka ei ollut yhtä hieno kuin aikaisemmin vierailemme kaupungit, mutta ei rumakaan. Parasta kaupungissa oli sen keskellä oleva korkea mäki ja sen päällä oleva linnoitus sekä etenkin köysirata, jolla pääsimme huipulle. Jouduimme jonottamaan nousua varttitunnin. Vaunuja kulki kolmen ryhmissä ja kuhunkin vaunuun sopi kuusi matkustajaa. Ruuhka-aikana odotus on varmaan melko pitkä, mutta nyt selvisimme nopeasti. Näkymät matkan aikana yli kaupungin olivat komeat, joskin kauan niistä ei ehtinyt nauttia, sillä perillä olimme muutamassa minuutissa. Kukkulan päällä oli varsin paljon ihmisiä viettämässä vapaapäivää. Heitä ja alhaalla olevaa kaupunkia katsellen laskeuduimme hiljalleen lähelle lähtöpistettä.

Leuveniin oli enää reilun puolen tunnin ajomatka. Tankkasimme auton valmiiksi, joten huomenna ei tarvitse etsiä huoltamoa. Pysäköin auton asunnon lähellä olevalle pysäköintihallille ja kävimme viemässä tavarat asunnolle. Lähdimme kuitenkin saman tien syömään. Päätimme kokeilla intialaista ravintolaa, jollaisia täällä oli useampi. Leuvenissa onkin hyvin monia etnisiä ravintoloita hyvin monista eri maailman osista. Sunnuntai-iltanakin monissa niistä oli mukavasti väkeä, joskin moni paikka oli myös kokonaan kiinni. Kuitenkin meno oli vilkasta verrattuna kotikaupungin sunnuntai-iltoihin. Meidän ruokamme oli hyvin maistuvaa ja riittoisaa. Pimeässä illassa kävelimme hiljalleen takaisin asunnolle. Ilta meni mukavasti seurustellen, pelaten ja kirjoittaen.

Viikon reissu Belgiaan päättyy huomenna, kun ajamme aikaisin aamulla Brysselin lentokentälle ja lennämme takaisin Suomeen. Täällä oli oikein mukava käydä kokeilemassa kevättä, nähdä hienoja kaupunkeja ja tavata tuttuja sekä sukulaisia. Säät suosivat meitä poikkeuksellisen hyvin. Autoilu oli hienoa, joskin alle 600 kilometrin ajomatka on minulle tavattoman lyhyt.

Lille

Aamun suurimmat muutokset olivat, että herättyani kuulin lokkien laulua ja katsottuani ikkunasta en nähnyt mitään. Meri oli syynä molempiin muutoksiin; linnut olivat vaihtuneet ja ulkona oli hyvin sankka sumu eikä näkyvyyttä ollut 50 metriä pidemmälle. Hotellin aamiainen oli parempi kuin odotimme, joten matkapäivä alkoi hyvin. Emme pitäneet kiirettä, mutta Dunkerqueta peitti vieläkin sankka sumu, kun poistuimme hotellista. Siirsimme auton vain lyhyen matkan kaupungin keskustaan ja kävimme kylmässä aamussa katsomassa keskustan julkiset rakennukset. Sen enempää emme kaupungissa viettäneet vaan lähdimme ajamaan kohti itää.

Etenimme tasaista maaseutua pitkin, mutta muuta ei sumun vuoksi oikeastaan erottanutkaan. Päivän ensimmäinen kohde oli Arrasin kaupunki, jonne ajoaikaa oli tunnin verran. Liikenne oli hiljaista myös kaupungissa eikä minulla ollut vaikeuksia löytää keskustan parkkihalliin. Toisin kuin liikenne, Arrasin keskusta oli vilkas. Hyvin suuri keskusaukio oli täynnä markkinamyyjiä ja tietenkin vielä enemmän asiakkaita. Tunnelma oli ihan mukava, mutta lämpötila oli vielä alle kymmenen astetta ja sumu leijui yllämme täälläkin. Mukavan kiertelyn jälkeen löysimme kivan kahvilan, jonne menimme kahville ja aamiaisen jatkolle.

Palattiin minun mielipuuhaani eli ajamaan autolla maantiellä. Liikenne vilkastui aamusta, mutta edes isommalla tiellä ei ollut läheskään niin paljon menijöitä kuin eilen. Navigaattori ilmoitti nopeusrajoituksista, mutta aina niihin ei voinut uskoa. Moottoritiellä on täällä 130 km/h rajoitus, mutta yhtäkkiä ruutuun ilmestyi 50 km/h rajoitus. En hidastanut vauhtia, vaikka navigaattorin varoitusääni oli eri mieltä. Valittiinko sittenkin määrän merkkinen auto lentokentällä?  Varoituksista huolimatta autolla oli kovin hyvä ajaa. Mikko toimi kartantulkitsijana ja käännytti minut pohjoista kohti. Arrasin ja Lillen puolivälistä hän löysi vanhan hiilikaivosalueen, joka kuuluu Pohjois-Ranskan kaivoskokonaisuuteen ja on päässyt Unescon maailmanperintölistalle merkittävänä maailmanperintönä. Listalla on vaikuttavampiakin kohteita, mutta ei tämä kuitenkaan kaikkein mitättömimmiltäkään näyttänyt. Kaivosrakennukset olivat erittäin hyvässä kunnossa ja kertoivat, miten massiivista kaivostoimintaa täällä on vielä vuoteen 1991 saakka tehty ja miten se on vaikuttanut yhteiskuntaan.

Lilleen ei ollut enää kuin puolen tunnin matka, mikä sujui oikein mainiosti isoa tietä pitkin. Lille on reilun 200 000 asukkaan kaupunki, mutta metropolialueeseen kuuluun noin 1 700 000 ihmistä. Siitä huolimatta ajaminen kaupunkiin oli helppoa ja Mikon ohjeiden avulla löysimme helposti aivan keskustan vieressä olevalle Ibis-hotellille. Sain auton hotellin eteen parkkiin ja muut menivät selvittämään tilanteen. He saivat huoneet ja Mikko tuli autoon kertomaan, missä on Ibiksen parkkihalliin. Löysimme helposti hallin oven ja pääsimme ilmoituksen jälkeen sisälle parkkihalliin. Aukko varsinaiseen halliin oli hankalan kapea ja jouduin venkslaamaan autoa ja venkslailun aikana portti sulkeutui. Samalla sulkeutui myös portti takanamme. Olimme jumissa. Onneksi Mikko löysi hälytysnapin. Paikalle ei tullut palokunta, vaan edessäni oleva portti avautui uudestaan ja sain auton vahingoittumatta halliin. Siellä meni aikansa saada auto kovin pieneen ruutuun.

Lillen keskusta oli lähellä ja sinne lähdimme saman tien kävellen. Lillellä on käsittääkseni kovin huono maine. Se on teollisuuskaupunki, jossa on paljon ongelmia. Varmaan niitä on, mutta ainakaan meille ne eivät näkyneet. Keskustassa oli ihmisiä aivan valtavasti eikä vain keskustan suurilla aukiolla vaan myös niille johtavilla kaduilla. Komealla keskusaukiolla oli puhallinorkesterin konsertti, mikä veti yleisöä niin, ettei soittajia ihmisiltä näkynyt. Naiset menivät ostamaan tärkeitä tavaroita, jolloin me muut jouduimme menemään terassille kuluttamaan aikaa.

Mikko sai jalkapallohuiviensa kokoelmaan Lillen joukkueen huivin. Siirryimme keskustasta itään katsomaan Vaubanin linnoituksia. Siellä oli myös lasten huvipuisto ja eläintarha, joten sielläkään emme olleet keskenämme, mutta se oli vain hyvä asia. Oli hienoa katsella pienten lasten ilonpitoa huvipuiston laitteissa. Palasimme takaisin keskustan jopa vieläkin vilkkaammille kaduille. Lillen keskusta oli oikein hieno ja suurten aukioiden hyvin komeiden rakennusten lisäksi myös hieman ulompana oli perin viihtyisää. Meillä kesti jälleen oma aikansa löytää sopiva ravintola, vaikka niistä ei todellakaan ollut puutetta. Teimme ihan hyvän päätöksen mennä D’Abbaye-ravintolaan. Annosvaihtoehtomme oli kirjavaa, mutta kaikki vaikuttivat annoksiinsa tyytyväisiltä. Jälkiruoatkin maistuivat nuorille. Poistuessamme ravintolasta oli jo täysin pimeätä, mutta väkeä oli edelleen liikkeellä hyvin runsaasti. Me jouduimme kuitenkin jo luovuttamaan ja siirryimme mukavan lähellä olevalle hotellimme odottamaan huomista.

Päivä oli kaikin puolin mukava. Minun kohokohtani olivat yllättäen tullut Unescon maailmaperintökohde sekä Lillen metro, jota käytimme yhden pysäkinvälin.

Dunkerque

Nukuin erinomaisesti ja pitkään, mistä ylellisyydestä muut eivät aivan samaa määrää päässeet nauttimaan. Tänään ajaisimme Ranskaan, joskin vasta myöhään päivällä, sillä nuorilla oli töitä ja opiskelua. Me lomalaiset emme lähteneet kauaksi vaan pysyttelimme lähitienoilla. Emme kuitenkaan pitäneet kiirettä vaan annoimme auringon nousta ihan rauhassa. Aamulla taivasta peitti ohut pilviverho, mutta se haihtui pois ennen kymmentä, joten jälleen oli kaunis ja lämmin päivä.

Noin kahden kilometrin päässä asunnolta oli vanha luostari ja sen ympärillä neljä lampea ja paljon luontoa. Aluksi taivalsimme pyöräilijöitä vilisevillä kapeilla kaduilla, mutta ylitettyämme vilkkaan Leuvenia kiertävän valtatien, pääsimme miellyttävään hiljaisuuteen luonnon rauhaan. Lenkki lampien ympäri oli ehkä kolme kilometriä ja polulta oli suurimman osan matkaa hyvät näkymät lammille. Lammilla oli runsaasti vesilintuja, jotka odottivat muuttomatkaa Suomeen tai muualle pohjoiseen. Paikka oli niin rauhallinen, että osa linnuista viihtyi lähellä rantaa, jolloin niitä oli helppo seurata. Suuri osa linnuista oli tuttuja ja tavallisia, kuten sinisorsat, nokikanat ja lokit. Minulle harvinaisempia lajeja olivat lapasorsa, pikku-uikku ja tukkasotka. Lisäksi näimme pari joutsenta, hanhia ja joitain isoja kahlaajia, mutta ne nukkuivat pää siiven alla, joten niitä en tunnistanut. Lammessa näimme suuren, vähintään kahden kilon painoisen oranssin kalan, jonka arvelin olevan karppi. Näkemämme nisäkkäät olivat orava ja kaksi kania. Eläinten lisäksi meitä ilahduttivat muutamat jo isossa kukassa olevat puut ja joissain puissa oli jo ihan pieni lehden alku. Luostarin alue oli remontin kourissa ja kahvilan keittiö oli vielä kiinni, joten ihan kaikki ei kuitenkaan täydellistä ollut.

Kävelimme hiljalleen asunnolle ja kävimme matkan varrella kaupassa hankkimassa vähän lounasta. Polveni suuttuivat liian pitkälle kävelylle ja minun oli pakko levätä asunnolla pitkän tovin. Vuokrasimme viikonlopuksi auton, mutta Leuvenista en löytänyt vuokraamoa, joten jouduimme ottamaan auton lentokentältä. Yhdeltä lähdimme jälleen kävellen rautatieasemalle. Ehdimme tehdä tämän kävelyn kahdeksan kertaa, mutta tämä oli viimeinen. Ensimmäisen kerran jouduimme odottelemaan junaa yli puoli tuntia, mutta se oli ihan oma vika, sillä emme olleet tarkistaneet etukäteen, milloin juna kulkisi lentokentälle. Vuokrauspiste löytyi helposti emmekä joutuneet odottamaan kuin muutaman minuutin, Jo siinä ajassa ehdimme huolestua kyltistä ”No boarding pass, no car”. Meitä palveli hyvää englantia puhuva mies, joka ei maihinnousukorttia kysellyt ja hoiti pakolliset kyselyt nopeasti ja selkeästi. Sitten hän näytti kahta avainta ja kysyi, BMW vai Volvo? Annoin Seijan tehdä päätöksen ja niinpä ajan viikonlopun Volvoa. Autossa oli kilometrejä ajettu alle 2 000, joten lähes uudella kaaralla pääsimme ajelemaan. Ihan näin suurta autoa en olisi kaivannut, mutta viikonlopuksi hinta oli oikein kohtuullinen ja oli kiva, kun takapenkilläkin oli tilaa.

Auto löytyi kerrotulta paikalta ja hetken aikaa tutustuin hallintalaitteisiin. Eniten aikaa kuitenkin meni laittaessa navigaattoriin oikea päätepiste ja saada Seija vakuuttuneeksi, että hän pystyy minua ohjaamaan oikeaan paikkaan. Sekin vakuuttelu meni hukkaan, sillä heti hallista poistuttuamme alkoi nuori naisääni ohjata kulkuani selkeällä suomen kielellä. Ääni ei siis kuulunut Seijalle vaan Volvolle. Mistä ihmeestä se tiesi, että ymmärrämme suomea? Kartta oli selkeä, kuten naisen ohjeetkin, joten minulla ei ollut vaikeuksia päästä pois lentokentän alueelta. Auto oli uusi ja oikein hyvä ajettava eikä kestänyt kauan alkaa nauttia ajamisesta. Liikenne Brysselin kehätiellä oli hyvin vilkasta, mutta etenimme silti ihan mukavasti. Navigaattori ohjasi meidät virheettömästi Leuveniin sekä vain 200 metrin päässä asunnosta olevalle parkkitalolle.

Ehdimme jonkin aikaa lepäillä, kunnes nuoret olivat valmiita lähtemään. Kannoimme tavarat autoon ja nousimme kaikki omille tutuille paikoille eikä naisten tarvinnut huolehtia navigoinnista tai ajamisesta. Mikko näppäili osoitteen vempeleeseen ja minä ajoin neuvojen mukaan moottoritielle E40. Sitä seurasimmekin aina Ranskaan saakka. Brysselin ympärillä oli valtavia ruuhkia, mutta niistä selvittyämme matka eteni pääsääntöisesti suurinta sallittua 120 km/h nopeutta, vaikka liikennettä oli koko matkan ajan varsin runsaasti. Puolimatkassa aurinko laski, mutta ajo eteni kuitenkin hyvin. Olin aika epäuskoinen, kun tuulilasiin alkoi tulla pisaroita. Meidän loman aikana? Sade ei ollut voimakasta ja loppui kokonaan ennen kuin poistuin moottoritieltä ja ajoin Dunkerquen keskustaan. Hotellimme löytyi helposti. Belgiassa lähes kaikki osaavat englantia, joten hieman meitä jännitti kirjautuminen, mutta on rajan tälläkin puolella opeteltu Kanaalin toisen puolen kieltä, ainakin tämä respan heppu. Auton saimme kellarin parkkihalliin ja pääsimme viidennen kerroksen huoneisiin.

Kello oli jo aika paljon ja tunsin olevani tavallista väsyneempi. Niinpä jäinkin huoneeseen, kun muut lähtivät etsimään ravintolaa. Minä keitin kupillisen teetä, söin eväsleivät, joita ei voitu syödä matkan aikana, koska ne olivat takakontissa, ja aloin kirjoittaa. Pidin samalla televisiota päällä ja vilkuilin Ranskan voittoa Skotlannista rugbyottelussa.

Gent

Yö meni jälleen oikein leppoisasti ja kuuntelin seitsemän jälkeen jälleen sepelkyyhkyjä. Hiljalleen nousimme ylös ja olin eilistä virkeämpi, vaikka jalat olivat edelleen väsyneet. Ne eivät ole vieläkään toipuneet Brysselin pitkästä kävelypäivästä. Urheasti lähdin jälleen kävellen liikkeelle yhdeksän jälkeen. Reitti Leuvenin asemalle on meille jo kovin tuttu. Sitä on kuitenkin mukava kävellä, koska kulkijoita on hyvin paljon. Hurjavauhtisia pyöräilijöitä sujahtelee ohitse valtava määrä ja jalkakäytävilläkin kävelee paljon töihin tai opiskelemaan meneviä. Myös tänään oli aurinkoinen päivä, mutta aamulla lämpötila oli vain noin kahdeksan astetta. Siitä huolimatta melko moni kulki sortseissa ja lyhythihaisissa paidoissa. Me emme.

Automaatista saimme liput Gentiin emmekä joutuneet odottamaan junaa kuin pari minuuttia. Aamuruuhka oli varmaan jo ohitse, sillä vapaat paikat löytyivät helposti. Reitti kulki Brysselin kautta ja se olikin tuttu, paitsi Brysselin jälkeinen osuus. Kaupungin loputtua alkoi kauniin vihreä maaseutu, missä oli huomattavasti vähemmän asutusta kuin Brysselin itäpuolella. Puissa ei ole vielä lainkaan lehtiä, mutta omena- ja kirsikkapuut ovat runsaassa kukassa. Matka ei kestänyt kuin hieman yli tunnin ja olimme Gentin Pyhän Pietarin asemalla.

Asema oli ison remontin kourissa ja meinasimme lähteä väärään suuntaan ennen kuin katsoin puhelimesta oikean suunnan. Keskustaan oli noin puolen tunnin kävelymatka, mutta tänä aamuna se ei napannut. Niinpä ostimme liput raitiovaunuun ja sitten etsimme oikeata laituria, mistä pääsisimme oikeaan suuntaan linjaa T4 pitkin. Se löytyi ja pääsimme rentoutumaan, kun olimme saaneet lippumme leimattua. Ensin yritimme napauttaa niitä luottokorttien laitteessa, mutta useamman epäonnistuneen yrityksen jälkeen hoksasimme kääntyä ympäri ja käyttää oikeata laitetta.

Raitiovaunukyyti oli melko tylsä, kun paikaltamme ei nähnyt oikein mihinkään suuntaan. Toista oli eilinen kahden pysäkinvälin metromatka Antwerpenissa. Seurasin puhelimesta liikkeitämme ja osasimme nousta pois sopivan lähellä vanhaa kaupunkia. Etenimme muutama sata metriä ja löysimme kivan näköisen ruokapaikan. Nyt oli liian myöhäistä aamiaiselle, mutta otimme brunchiksi molemmat makoisat herkkupaahtoleivät hyvin runsaine täytteineen sekä harmittavan pienet kahvit.

Gentin vanha kaupunki on varsin suuri. Siellä on paljon kapeita katuja, mutta aivan keskellä on useampi laaja aukio sekä suuri kaupungintalo ja useampi todella suuri kirkko. Mikko kannusti meitä menemään katsomaan kuuluisaa Jan Van Eykin triptyykkiä ja sen todellakin halusimme nähdä. Me kuitenkin sotkimme kaksi kirkkoa keskenään ja menimme tietenkin sen väärän ovelle norkoilemaan. Hämmästykseksemme suuren oven vieressä oli lappu, joka kertoi kirkon olevan kiinni huhtikuulle saakka. Vähän ihmettelimme, että poika ei osannut kertoa meille tätä, mutta ei hänkään erehtymätön ole. Olimme pettyneitä, ettemme nähneet triptyykkiä, mutta kaikkea ei voi saada. Kävely erittäin hienossa vanhassa kaupungissa toi kuitenkin meille lohtua emmekä pitkään epäonnistumista murehtineet.

Olimme molemmat sillä kannalla, että Gent on hienompi kuin Antwerpen. Molemmissa on tietenkin puolensa, mutta kyllä Gentin katuja ja kujia oli kivampi kävellä ja rakennuksia katsella. Vanhassa kaupungissa oli lukuisia oikein kivoja kapeita tai vähän leveämpiäkin rakennuksia, joiden julkisivu oli jännän näköisesti ylhäältä porrastettu. Vanha kaupunki on säilynyt erittäin hyvin eikä ruman näköisiä uusia rakennuksia ole kovinkaan montaa. Nykyisin vanhoja julkisivuja ei saa ollenkaan muuttaa vaan ne on jätettävä entisen näköiseksi, jos rakennusta remontoidaan.

Nautimme kävelystä noin 18 asteen lämmössä eikä pilviä näkynyt missään. Tämä on kevään ensimmäinen lämmin viikko täällä, joten loma-aikamme sattui oikein sopivaan aikaan. Kaupunkia halkoo Leie-joki ja päätimme mennä 40 minuutin veneajelulle joelle ja sen kanaville. Lämmin sää houkutteli veneen täyteen ja kuskimme oli kielitaitoinen ja vähän hauskakin. Minusta hän ei kuitenkaan ollut niin hyvä kuin Seijan antama tolkuttoman suuri tippi antoi ymmärtää. Ajelu oli joka tapauksessa mukava ja joelta rakennukset näkyivät eri suunnasta erilaisilta. Likaisessa jokivedessä viihtyi myös runsaasti lintuja. Nokikanoja ja sorsia oli eniten, mutta näin myös silkkiuikkupariskunnan sekä muutaman liejukanankin. Onneksi olin laittanut tänäänkin aurinkorasvaa kasvoihini, sillä joella se oli todella tarpeen.

Veneilyn loppumisen johdosta Seija kaipasi piristystä ja sitä hän sai kahvilan terassilla, missä hän nautti belgialaisen vohvelin jäätelön kera. Minä otin belgialaisen oluen, josta nautin yhtä paljon kuin Seija vohvelistaan. Iltapäivä vierähti hämmästyttävän nopeasti ja oli aika lähteä takaisin Leuveniin. Nyt kävelimme asemalle ja sekin oli ihan mukavaa, vaikka vanhan kaupungin ulkopuolinen Gent oli kovin samanlainen kuin muutkin uudet kaupungit. Junia kulkee miellyttävän usein emmekä nytkään joutuneet odottamaan junaa muutamaa minuuttia pitempään, vaikka emme olleet aikatauluja katselleetkaan. Ensimmäistä kertaa jouduimme ruuhkajunaan, jossa osa matkustajista joutui seisomaan.

Leuvenissa poikkesimme kauppaan ja ostimme koko porukalle päivälliset. Emme olleetkaan syöneet brunchin jälkeen muuta kuin vohvelin, joten ruoka nuorten asunnolla maistui erinomaisen hyvältä. Tämän illan vietimme hyvin rauhallisesti nuorten kotona.

Antwerpen

Sain nukuttua seitsemään saakka ja sitten vain nautin lomalla olosta ja vilkuilin kirkastuvaa taivasta edessä olevasta ikkunasta. Aamiaisen jälkeen nuoret lähtivät tahoilleen, jolloin me vanhat jäimme vielä hetkeksi asunnolle. Minä olin kuitenkin niin malttamaton, että lähdimme melkein saman tien kävelemään asemalle. Tänään menimme tunnin junamatkan päässä olevaan Belgian suurimpaan kaupunkiin Antwerpeniin. Bryssel toki on suurin metropolialueeltaan, mutta kai niin pieni muuten, että Antwerpen on isompi kaupunki.

Antwerpen oli mielestäni hieno kaupunki, ainakin sen vanha keskusta, sillä paljon muuta aluetta emme ehtineet nähdä. Kaupungin keskusaukio oli erittäin hieno ja poikkeuksellisen suuri. Siellä olevat rakennukset olivat jännittävän näköisiä ja niitä jaksoi katsella pitkään. En osaa tässä niitä yhtään aikaisempaa enempää hehkuttaa, sillä tyyli on yhtä hienoa, kuin Brysselissä ja Leuvenissa.

Kävimme aukion laidalla olevassa ravintolassa syömässä aamiaista, joka oli hyvin ravitseva ja maukas. Sitten kiersimme aurinkoisessa ja lämpenevässä säässä joen rannalla, kunnes kiersimme takaisin keskustaan. Menimme Plantin-Moretus-museoon. Kyseinen suku oli hyvin merkittävä painotekniikan kehityksessä ja heistä kertova museo oli oikein mielenkiintoinen. Siellä oli hienosti kerrottu painotekniikan kehityksestä ja näytteillä oli maailman toiseksi vanhin painettu Raamattu sekä maailman vanhimmat säilyneet painokoneet. Kaiken kaikkiaan vierailu Antwerpenissa oli kiva ja hiljalleen lämmennyt aurinkoinen sää auttoi viihtymään.

Juna toi meidät takasin Leuveniin. Se oli jälleen hämmentävän täynnä ihmisiä ja heissä valtaosa oli nuoria ja todennäköisesti opiskelijoita. Menimme Oude Marktille odottelemaan Mikkoa ja Meggietä ja suuren aukion monet terassit olivat täynnä asiakkaita. Nuorten tultua menimme syömään pizzat, jotka olivat maistuvat, joskin paikka oli ikävän meluisa. Pimentyneessä illassa palasimme takaisin väliaikaiseen kotiimme. Ilta meni mukavasti seurustellen ja blogia kirjoitellen. Tänään jouduin vähän typistämään tarinaa, jotta sain sen valmiiksi tämän päivän puolella. Huomenna yritän kirjoittaa paremmin.

Bryssel

Yö Belgiassa sujui hienosti. Nukuimme häiriöttä melkein seitsemään, mutta sitten alkoi sepelkyyhky uuhuttamaan viereisessä puussa niin voimakkaasti, että minä lopetin nukkumisen siihen. En kuitenkaan noussut vaan katselin isosta ikkunasta, miten suuren kirkon takaa alkoi tumma taivas hiljalleen sinistyä. Läheisessä puussa harakka jatkoi pesän rakentamista ja ilokseni pieni parvi vihreitä papukaijoja lensi puuhun. Ne ovat alun perin Himalajalta, mutta ne oli päästetty vapaaksi konkurssiin menneestä eläintarhasta ja ovat menestyneet täällä mainiosti. Melko pian isäntäväkikin nousi ja poika jauhoi meille tuoretta kahvia pavuista. Vietimme kiireettömän aamun ja lähdimme maan pääkaupunkiin yhdeksän jälkeen.

Leuvenin keskusta oli jo herännyt, mutta oli vielä melko hiljainen kävellessämme sen läpi. Reitti asemalle oli tuttu eikä lippujen ostaminen tuottanut ongelmia. Odottelimme Brysselin Keskusasemalle menevää junaa aurinkoisessa aamussa noin varttitunnin, Nyt lämpötila oli noin 10 astetta, mutta päivän aikana se nousi jälleen oikein mukavaan 18 asteeseen eikä pilviä näkynyt lainkaan. Juna matkasi Brysseliin alle puolessa tunnissa ja nousimme suurelta asemalta kaupungin keskustaan.

Seija on käynyt Brysselin keskustassa aiemminkin, mutta minä olen käynyt kaupungissa vain kerran yli 20 vuotta sitten enkä silloin käynyt ollenkaan keskustassa. Kovin innokkaana lähdin katselemaan suurta kaupunkia, joka oli jo nyt aika vilkas. Ihmisiä kulki melko paljon keskustan kapeilla kaduilla, joskaan ruuhkaa ei siellä ollut. Menimme ensimmäisenä kaupungin kuuluisalle keskusaukiolle, Grand Placelle tai Grote Marktille, riippuen kumpaa täällä käytössä olevaa kieltä käytettiin. Me emme ota puolia täällä vellovaan kielikiistaan vaan luimme sujuvasti molempia kieliä niitä kumpaakaan kovin hyvin ymmärtäen. Tämän matkan ensimmäisen Unescon sain nimenomaan tästä komeasta aukiosta. Suurta toria ympäröivät erittäin hienot rakennukset, joista suurimpana aukiota koristi valkoinen ja mahtavasti koristeltu Kaupungintalo. Kaikki muutkin rakennukset olivat erittäin komeita, joskin kultaa oli suomalaiseen vaatimattomuuteen tottuneen mielestä ehkä hieman liian paljon. Lisäksemme aukiota ei vielä tähän aikaa ollut kovin moni katsomassa, joten meitä ei siellä juurikaan häiritty.

Siirryimme kivan kapeita katuja pitkin katsomaan toista Brysselin kuuluisuutta, Manneken Pisiä. Se löytyi vaatimattomasta kadun kulmauksesta ja osoittautui paljon vaatimattomammaksi kuin etukäteen odotin, mutta ei se silti minulle pettymys ollut. Jatkoimme kapeiden katujen tutkimista kierrellen ilman karttaa katsomista. Missään ei ruuhkaan ollut, mutta oikeastaan kaikkialla oli ihmisiä. Meille tuli jo nälkä. Suomessa olisimme menneet lounaalle, mutta täällä löysimme aamiaispaikan. Seija otti vain patonkia sekä kahvia ja mehua, mutta minä sain näiden lisäksi kananmunia ja suolaista pekonia.

Palasimme aurinkoiseen aamupäivään ja jatkoimme kävelyä. Bryssel oli ainakin minun mielestäni ihan kiva kaupunki. Graffiteja oli aivan liikaa ja tyhjillään olevia tai muuten vain huonokuntoisia rakennuksia oli melko paljon, mutta muuten yleisnäkymä oli aika siisti. Todelliset arkkitehtuuriset helmet olivat harvemmassa kuin joissakin muissa Euroopan suurissa kaupungeissa, mutta minä viihdyin kävellessäni ja katsellessani kaupunkia. Nousimme hissillä valtavan, mutta harmittavan likaisen Oikeuspalatsin vierelle. Jätimme isohkon maailmanpyörän käymättä ja jatkoimme siitä kohti Kuninkaanpalatsia. Ohitimme Taidemuseon ja päätimme mennä katsomaan Magritten näyttelyä. Rene Magritte on merkittävä surrealistisen taiteen tekijä ja kiinnostuimme hänestä katseltuamme erikoisen, mutta mielenkiintoisen rikossarjan, missä nuori Rene seikkaili. Emme pettyneet näyttelyyn, sillä siellä oli hyvin paljon taiteilijan varsin erikoisia, mutta jännittäviä maalauksia.

Kuninkaalla oli suuri palatsi ja sen edessä varsin suuri ja suosittu puisto. Palatsiin emme päässeet, mutta puistossa pääsimme pienen kahvilan terassille nauttimaan oluen. Lämmin kevätsää vaati virkistymistä ja hetken huokaisua. Sitten päätimme vielä mennä katsomaan EU:n hallintokorttelia. Sinne saavuimme pienen harhailun jälkeen. Paikka oli televisiosta tuttu, mutta muuten se ei suuria tunteita herättänyt. Komission kulmilla oli Schumanin metroasema, mistä nousimme junan kyytiin. Muutaman aseman jälkeen vaihdoimme linjan 6 metroon ja sillä ajoimme melkein loppuun saakka Houba-Brugmannin asemalle. Siellä meitä oli vasta hyvä ystäväni Minna, jonka kanssa kauan sitten kävin Australiassa, sekä hänen miehensä. He veivät meidät lähellä olevaan asuntoonsa, missä saimme kahvia sekä maistuvaa kakkua. Jean-Francoisia emme olleet ennen tavanneet, mutta hän osoittautui hyvin mukavaksi ja miellyttäväksi mieheksi.

Tästä päivästä tuli kovin pitkä ja pääsimme takaisin Mikon luokse vasta myöhään ja nyt kello on jo hyvin paljon yli minunkin nukkumaan meno ajan. Niinpä joudun nyt lopettamaan ja jatkan tämän päivän kirjoittamista huomenna.

Kahvittelun jälkeen teimme kävelyn reilun kilometrin päässä olevalle Atomium-nähtävyydelle. Hämmästyttävän suuri atomin rakennetta kuvaava rakennelma rakennettiin vuoden 1958 maailmannäyttelyyn. Kävin kauan sitten katsomassa Atomiumia, mutta silloin en jostain syystä päässyt sinne sisälle. Nyt pääsimme ja sitä todellakin toivoin. Ensin nopea hissi vei meidät ylimpään palloon, mistä oli oikein hienot näkymät Brysseliin. Sitten laskeuduimme takaisin alas ja jatkoimme kierrosta kulkien pallosta toiseen portaita ja liukuportaita pitkin. Minusta oli kaikkein parasta Atomiumin historiasta kertovat kuvat ja videot sekä maailmannäyttelystä kertovat tarinat. Joissakin kuulissa oli nuorisolle tarkoitettuja diskovaloja, mutta minun ikäiselle ne eivät tuoneet lisäarvoa.

Odotuksiakin paremman Atomiumin vierailun jälkeen Jean-Francois kuljetti meidät kaikki autollaan Brysselin keskustaan. Täällä ruuhka-aika on kuudelta eli pari tuntia kotimaata myöhempään. Eteneminen olikin varsin hidasta, mutta Jean-Francois osasi todella hienosti edetä, kuten suurkaupunkilainen osaa. Kuitenkin kesti varsin kauan päästä Brysselin keskustaan, mutta sinne pääsimme ja hyvin turvallisestikin. Jean-Francois on syntyjään Brysselistä ja hän opasti meitä kaupungin keskustassa. Väkeä oli tiistai-iltana hämmästyttävän paljon. Grand Place oli täynnä ihmisiä ja aukio oli aivan erilainen kuin päivällä, koska valoja oli huomattavan paljon. Meidät vietiin myös katsomaan Jeanneke Pisiä, joka on tyttöversio kuuluisasta patsaasta.

Sitten menimme oikein mukavaan ravintolaan keskustassa, minne myös Mikko ja Meggie tulivat Leuvenista. Ruoka oli oikein hyvää ja tilaisuus mukava. Ravintola oli harmittavasti kovin meluisa, mutta kaiken kaikkiaan ilta oli hyvin onnistunut. Ravintola oli varsin lähellä rautatieasemaa ja sieltä matkasimme takaisin Leuveniin. Ilta oli viileä, muttei kylmä, kun kävelimme nuorten asunnolle. Oli myöhä enkä jaksanut kirjoittaa blogia loppuun, joten lopettelin sen seuraavana iltana. Päivä oli erittäin hieno, mutta raskas, sillä jaloissa tuntui 26 000 askelta, jotka tänään kuljimme.

Leuven

Kello soi ennen neljää, mutta matkajännityksen takia heräsimme molemmat jo hieman ennen kellon soittoa. Nautimme kupin kahvia ja olimme valmiit, kun taksi tuli pihaan. Poikkeuksellisesti lensimme Helsinkiin ja jatkoimme sieltä reilun tunnin odotuksen jälkeen Brysselin koneeseen. Siellä oli koko joukkueellinen murheellisia belgialaisia koripalloilijoita, jotka näyttivät vatvovan vieläkin eilistä tappiota Suomelle. Reilun kahden tunnin matka sujui ihan mainiosti eivätkä kotimaisen lentoyhtiön tarjoilut häirinneet torkahteluja.

Kone laskeutui etuajassa Brysselin kentälle. Saimme ison selkäreppuni nopeasti ja etenimme rauhallisesti juna-asemalle. Lippuautomaatti toimi vähän kummallisesti, mutta kuitenkin saimme liput Leuveniin. Parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen nousimme junaan ja 13 minuutissa olimme vanhassa yliopistokaupungissa. Minä otin ison repun selkääni ja lähdimme astelemaan aurinkoisessa säässä kohti poikani asuntoa. Sinne pääsimme noin 20 minuutin oikein mukavan kävelyn jälkeen. Oli hienoa päästä näkemään pojan ja hänen tyttöystävänsä mukava asunto. Viidennen kerroksen asunnosta oli hienot näkymät vieressä olevaan entiseen luostariin (beguines), jonka monet hienot rakennukset on korjattu hyvään kuntoon.

Mikko lähti melko pian opiskelemaan hollantia, jolloin me lomalaiset lähdimme katselemaan Leuvenia. Kaupunki näytti pienemmältä kuin 110 000 asukkaan kaupungin luulisi. Ehkä siihen vaikutti se, että kävelimme vain keskustassa ja sen liepeillä, missä on ainoastaan kapeita katuja ja paljon rakennuksia. Kaupunki oli kuitenkin hyvin vilkas. Kaduilla kulki hämmästyttävän paljon ihmisiä ja heistä valtaosa kulki polkupyörillä. Ja vauhti oli hurjaa. Täällä poljetaan rivakasti eikä liikaa varota muita. Yleensä kaupunkien keskustassa pitää varoa autoja, mutta täällä piti koko ajan vahtia pyöriä, sillä niitä tuli joka suunnalta, äänettömästi ja hurjaa vauhtia. Onneksi jalkakäytävällä oli turvassa ja sieltä oli mukava katsella kaupunkia. Keskustan vanhat rakennukset olivat erinomaisen hienoja. Kaupungintalo oli uskomattoman komea lukuisine ulkoseinille laitettuine patsaineen. Samalla aukiolla oli suuri katedraali ja muita oikein hienoja rakennuksia. Kiertelimme melko pienessä keskustassa ja nautimme vilkkaasta kaupungista, kauniista rakennuksista sekä miellyttävän lämpimästä keväisestä aurinkoisesta säästä.

Keskipäivällä olimme jo aika nuutuneita ja etenkin nälkäisiä. Menimme Kaupungintaloa vastapäätä olevaan Rubens Caféhen syömään patongit. Ne olivat hieman kuivia, mutta nälkäinen ei siitä välittänyt. Puitteet olivat kuitenkin aivan erinomaiset. Aurinko lämmitti terassia niin, että siinä pärjäsi hyvin lyhythihaisissa paidoissa. Ihmisiä kulki hyvin runsaasti ja heitä oli mukava katsella, kun katseen malttoi siirtää aukion hyvin komeista rakennuksista. Leuven on yliopistokaupunki ja sen huomasi helposti katukuvassa. Suurin osa kulkijoista oli nuoria ja heitä kulki hyvin paljon. Kiersimme kaupunkia pari tuntia ja pysähdyimme juomille vielä Oude Marketin oikein viehättävällä aukiolla. Ihmettelin, miten paljon ihmisiä oli monille terasseilla, vaikka oli maanantai iltapäivä.

Palasimme pojan asunnolle ja jouduimme ottamaan molemmat nokoset. Minä en yleensä osaa nukkua päivisin, mutta nyt tunnin ettoset maistuivat erinomaisesti. Sen jälkeen myös Meggie saapui paikalle ja lähdimme kaikki takaisin keskustaan syömään. Mikko opasti meidät oikein hyvään ravintolaan, joka oli Rubensia vastapäätä. Ruoka olikin oikein hyvää. Kävimme vielä Central Leuven -baarissa juomilla ennen kuin palasimme pimentyneessä illassa takaisin asunnolle. Pitkä päivä ja lämmin auringonpaiste sai meidät yllättävän väsyneiksi. Asunnolla oli oikein mukava jutella pitkästä aikaa, mutta nukkumaan oli käytävä varsin aikaisin.