Gent

Yö meni jälleen oikein leppoisasti ja kuuntelin seitsemän jälkeen jälleen sepelkyyhkyjä. Hiljalleen nousimme ylös ja olin eilistä virkeämpi, vaikka jalat olivat edelleen väsyneet. Ne eivät ole vieläkään toipuneet Brysselin pitkästä kävelypäivästä. Urheasti lähdin jälleen kävellen liikkeelle yhdeksän jälkeen. Reitti Leuvenin asemalle on meille jo kovin tuttu. Sitä on kuitenkin mukava kävellä, koska kulkijoita on hyvin paljon. Hurjavauhtisia pyöräilijöitä sujahtelee ohitse valtava määrä ja jalkakäytävilläkin kävelee paljon töihin tai opiskelemaan meneviä. Myös tänään oli aurinkoinen päivä, mutta aamulla lämpötila oli vain noin kahdeksan astetta. Siitä huolimatta melko moni kulki sortseissa ja lyhythihaisissa paidoissa. Me emme.

Automaatista saimme liput Gentiin emmekä joutuneet odottamaan junaa kuin pari minuuttia. Aamuruuhka oli varmaan jo ohitse, sillä vapaat paikat löytyivät helposti. Reitti kulki Brysselin kautta ja se olikin tuttu, paitsi Brysselin jälkeinen osuus. Kaupungin loputtua alkoi kauniin vihreä maaseutu, missä oli huomattavasti vähemmän asutusta kuin Brysselin itäpuolella. Puissa ei ole vielä lainkaan lehtiä, mutta omena- ja kirsikkapuut ovat runsaassa kukassa. Matka ei kestänyt kuin hieman yli tunnin ja olimme Gentin Pyhän Pietarin asemalla.

Asema oli ison remontin kourissa ja meinasimme lähteä väärään suuntaan ennen kuin katsoin puhelimesta oikean suunnan. Keskustaan oli noin puolen tunnin kävelymatka, mutta tänä aamuna se ei napannut. Niinpä ostimme liput raitiovaunuun ja sitten etsimme oikeata laituria, mistä pääsisimme oikeaan suuntaan linjaa T4 pitkin. Se löytyi ja pääsimme rentoutumaan, kun olimme saaneet lippumme leimattua. Ensin yritimme napauttaa niitä luottokorttien laitteessa, mutta useamman epäonnistuneen yrityksen jälkeen hoksasimme kääntyä ympäri ja käyttää oikeata laitetta.

Raitiovaunukyyti oli melko tylsä, kun paikaltamme ei nähnyt oikein mihinkään suuntaan. Toista oli eilinen kahden pysäkinvälin metromatka Antwerpenissa. Seurasin puhelimesta liikkeitämme ja osasimme nousta pois sopivan lähellä vanhaa kaupunkia. Etenimme muutama sata metriä ja löysimme kivan näköisen ruokapaikan. Nyt oli liian myöhäistä aamiaiselle, mutta otimme brunchiksi molemmat makoisat herkkupaahtoleivät hyvin runsaine täytteineen sekä harmittavan pienet kahvit.

Gentin vanha kaupunki on varsin suuri. Siellä on paljon kapeita katuja, mutta aivan keskellä on useampi laaja aukio sekä suuri kaupungintalo ja useampi todella suuri kirkko. Mikko kannusti meitä menemään katsomaan kuuluisaa Jan Van Eykin triptyykkiä ja sen todellakin halusimme nähdä. Me kuitenkin sotkimme kaksi kirkkoa keskenään ja menimme tietenkin sen väärän ovelle norkoilemaan. Hämmästykseksemme suuren oven vieressä oli lappu, joka kertoi kirkon olevan kiinni huhtikuulle saakka. Vähän ihmettelimme, että poika ei osannut kertoa meille tätä, mutta ei hänkään erehtymätön ole. Olimme pettyneitä, ettemme nähneet triptyykkiä, mutta kaikkea ei voi saada. Kävely erittäin hienossa vanhassa kaupungissa toi kuitenkin meille lohtua emmekä pitkään epäonnistumista murehtineet.

Olimme molemmat sillä kannalla, että Gent on hienompi kuin Antwerpen. Molemmissa on tietenkin puolensa, mutta kyllä Gentin katuja ja kujia oli kivampi kävellä ja rakennuksia katsella. Vanhassa kaupungissa oli lukuisia oikein kivoja kapeita tai vähän leveämpiäkin rakennuksia, joiden julkisivu oli jännän näköisesti ylhäältä porrastettu. Vanha kaupunki on säilynyt erittäin hyvin eikä ruman näköisiä uusia rakennuksia ole kovinkaan montaa. Nykyisin vanhoja julkisivuja ei saa ollenkaan muuttaa vaan ne on jätettävä entisen näköiseksi, jos rakennusta remontoidaan.

Nautimme kävelystä noin 18 asteen lämmössä eikä pilviä näkynyt missään. Tämä on kevään ensimmäinen lämmin viikko täällä, joten loma-aikamme sattui oikein sopivaan aikaan. Kaupunkia halkoo Leie-joki ja päätimme mennä 40 minuutin veneajelulle joelle ja sen kanaville. Lämmin sää houkutteli veneen täyteen ja kuskimme oli kielitaitoinen ja vähän hauskakin. Minusta hän ei kuitenkaan ollut niin hyvä kuin Seijan antama tolkuttoman suuri tippi antoi ymmärtää. Ajelu oli joka tapauksessa mukava ja joelta rakennukset näkyivät eri suunnasta erilaisilta. Likaisessa jokivedessä viihtyi myös runsaasti lintuja. Nokikanoja ja sorsia oli eniten, mutta näin myös silkkiuikkupariskunnan sekä muutaman liejukanankin. Onneksi olin laittanut tänäänkin aurinkorasvaa kasvoihini, sillä joella se oli todella tarpeen.

Veneilyn loppumisen johdosta Seija kaipasi piristystä ja sitä hän sai kahvilan terassilla, missä hän nautti belgialaisen vohvelin jäätelön kera. Minä otin belgialaisen oluen, josta nautin yhtä paljon kuin Seija vohvelistaan. Iltapäivä vierähti hämmästyttävän nopeasti ja oli aika lähteä takaisin Leuveniin. Nyt kävelimme asemalle ja sekin oli ihan mukavaa, vaikka vanhan kaupungin ulkopuolinen Gent oli kovin samanlainen kuin muutkin uudet kaupungit. Junia kulkee miellyttävän usein emmekä nytkään joutuneet odottamaan junaa muutamaa minuuttia pitempään, vaikka emme olleet aikatauluja katselleetkaan. Ensimmäistä kertaa jouduimme ruuhkajunaan, jossa osa matkustajista joutui seisomaan.

Leuvenissa poikkesimme kauppaan ja ostimme koko porukalle päivälliset. Emme olleetkaan syöneet brunchin jälkeen muuta kuin vohvelin, joten ruoka nuorten asunnolla maistui erinomaisen hyvältä. Tämän illan vietimme hyvin rauhallisesti nuorten kotona.