Lille

Aamun suurimmat muutokset olivat, että herättyani kuulin lokkien laulua ja katsottuani ikkunasta en nähnyt mitään. Meri oli syynä molempiin muutoksiin; linnut olivat vaihtuneet ja ulkona oli hyvin sankka sumu eikä näkyvyyttä ollut 50 metriä pidemmälle. Hotellin aamiainen oli parempi kuin odotimme, joten matkapäivä alkoi hyvin. Emme pitäneet kiirettä, mutta Dunkerqueta peitti vieläkin sankka sumu, kun poistuimme hotellista. Siirsimme auton vain lyhyen matkan kaupungin keskustaan ja kävimme kylmässä aamussa katsomassa keskustan julkiset rakennukset. Sen enempää emme kaupungissa viettäneet vaan lähdimme ajamaan kohti itää.

Etenimme tasaista maaseutua pitkin, mutta muuta ei sumun vuoksi oikeastaan erottanutkaan. Päivän ensimmäinen kohde oli Arrasin kaupunki, jonne ajoaikaa oli tunnin verran. Liikenne oli hiljaista myös kaupungissa eikä minulla ollut vaikeuksia löytää keskustan parkkihalliin. Toisin kuin liikenne, Arrasin keskusta oli vilkas. Hyvin suuri keskusaukio oli täynnä markkinamyyjiä ja tietenkin vielä enemmän asiakkaita. Tunnelma oli ihan mukava, mutta lämpötila oli vielä alle kymmenen astetta ja sumu leijui yllämme täälläkin. Mukavan kiertelyn jälkeen löysimme kivan kahvilan, jonne menimme kahville ja aamiaisen jatkolle.

Palattiin minun mielipuuhaani eli ajamaan autolla maantiellä. Liikenne vilkastui aamusta, mutta edes isommalla tiellä ei ollut läheskään niin paljon menijöitä kuin eilen. Navigaattori ilmoitti nopeusrajoituksista, mutta aina niihin ei voinut uskoa. Moottoritiellä on täällä 130 km/h rajoitus, mutta yhtäkkiä ruutuun ilmestyi 50 km/h rajoitus. En hidastanut vauhtia, vaikka navigaattorin varoitusääni oli eri mieltä. Valittiinko sittenkin määrän merkkinen auto lentokentällä?  Varoituksista huolimatta autolla oli kovin hyvä ajaa. Mikko toimi kartantulkitsijana ja käännytti minut pohjoista kohti. Arrasin ja Lillen puolivälistä hän löysi vanhan hiilikaivosalueen, joka kuuluu Pohjois-Ranskan kaivoskokonaisuuteen ja on päässyt Unescon maailmanperintölistalle merkittävänä maailmanperintönä. Listalla on vaikuttavampiakin kohteita, mutta ei tämä kuitenkaan kaikkein mitättömimmiltäkään näyttänyt. Kaivosrakennukset olivat erittäin hyvässä kunnossa ja kertoivat, miten massiivista kaivostoimintaa täällä on vielä vuoteen 1991 saakka tehty ja miten se on vaikuttanut yhteiskuntaan.

Lilleen ei ollut enää kuin puolen tunnin matka, mikä sujui oikein mainiosti isoa tietä pitkin. Lille on reilun 200 000 asukkaan kaupunki, mutta metropolialueeseen kuuluun noin 1 700 000 ihmistä. Siitä huolimatta ajaminen kaupunkiin oli helppoa ja Mikon ohjeiden avulla löysimme helposti aivan keskustan vieressä olevalle Ibis-hotellille. Sain auton hotellin eteen parkkiin ja muut menivät selvittämään tilanteen. He saivat huoneet ja Mikko tuli autoon kertomaan, missä on Ibiksen parkkihalliin. Löysimme helposti hallin oven ja pääsimme ilmoituksen jälkeen sisälle parkkihalliin. Aukko varsinaiseen halliin oli hankalan kapea ja jouduin venkslaamaan autoa ja venkslailun aikana portti sulkeutui. Samalla sulkeutui myös portti takanamme. Olimme jumissa. Onneksi Mikko löysi hälytysnapin. Paikalle ei tullut palokunta, vaan edessäni oleva portti avautui uudestaan ja sain auton vahingoittumatta halliin. Siellä meni aikansa saada auto kovin pieneen ruutuun.

Lillen keskusta oli lähellä ja sinne lähdimme saman tien kävellen. Lillellä on käsittääkseni kovin huono maine. Se on teollisuuskaupunki, jossa on paljon ongelmia. Varmaan niitä on, mutta ainakaan meille ne eivät näkyneet. Keskustassa oli ihmisiä aivan valtavasti eikä vain keskustan suurilla aukiolla vaan myös niille johtavilla kaduilla. Komealla keskusaukiolla oli puhallinorkesterin konsertti, mikä veti yleisöä niin, ettei soittajia ihmisiltä näkynyt. Naiset menivät ostamaan tärkeitä tavaroita, jolloin me muut jouduimme menemään terassille kuluttamaan aikaa.

Mikko sai jalkapallohuiviensa kokoelmaan Lillen joukkueen huivin. Siirryimme keskustasta itään katsomaan Vaubanin linnoituksia. Siellä oli myös lasten huvipuisto ja eläintarha, joten sielläkään emme olleet keskenämme, mutta se oli vain hyvä asia. Oli hienoa katsella pienten lasten ilonpitoa huvipuiston laitteissa. Palasimme takaisin keskustan jopa vieläkin vilkkaammille kaduille. Lillen keskusta oli oikein hieno ja suurten aukioiden hyvin komeiden rakennusten lisäksi myös hieman ulompana oli perin viihtyisää. Meillä kesti jälleen oma aikansa löytää sopiva ravintola, vaikka niistä ei todellakaan ollut puutetta. Teimme ihan hyvän päätöksen mennä D’Abbaye-ravintolaan. Annosvaihtoehtomme oli kirjavaa, mutta kaikki vaikuttivat annoksiinsa tyytyväisiltä. Jälkiruoatkin maistuivat nuorille. Poistuessamme ravintolasta oli jo täysin pimeätä, mutta väkeä oli edelleen liikkeellä hyvin runsaasti. Me jouduimme kuitenkin jo luovuttamaan ja siirryimme mukavan lähellä olevalle hotellimme odottamaan huomista.

Päivä oli kaikin puolin mukava. Minun kohokohtani olivat yllättäen tullut Unescon maailmaperintökohde sekä Lillen metro, jota käytimme yhden pysäkinvälin.