30.5.2017 Sofia

Herätys oli sairaan aikaisin, puoli neljältä. Siitä huolimatta kaikki heräsivät ripeästi ja aurinkoisesti. Ennen neljää, sopimuksen mukaan, oli taksi odottamassa meitä asunnon edessä., Matka lentokentälle kuin kirjautuminenkin sujuivat ilman jännittäviä hetkiä. KLM:n lento lähti kuudelta aikataulun mukaan ja Amsterdamiin saavuimme myös aikataulussa. Sitten Jari, Jukka ja Petteri lähtivät etsimään Helsingin konetta minun jäädessä odottamaan lentoa Sofiaan. Tällä kertaa vietimme Amsterdamissa ihan sopivan ajan.

Näin minun matkan ensimmäinen osuus, Skotlanti kavereiden seurassa oli tullut päätökseen. Se oli minulle pettymys flunssan takia, sillä vasta eilen alkoi tuntua, että olin samassa paikassa muiden kanssa. No sille ei voi mitään, mutta harmittaa kuitenkin.

Vajaan kahden tunnin odotuksen jälkeen nousin Air Bulgarian lennolle Sofiaan. Päädyin aivan perimmäiselle riville yllättävän kauhtuneelle penkille. Huomasi, että lentoyhtiö oli vaihtunut. Perille Bulgariaan pääsin turvallisesti, mutta toiminta koneessa oli astetta tai kahta kehnompaa kuin esimerkiksi KLM:llä. Lentoemännät olivat oikein kauniita, mutta hämmästyttävän epäkohteliaita. Pois lähtiessä yleensä stuertit hyvästelevät kaikki matkustajat kohteliaasti, mutta nämä mimmit juttelivat vain keskenään eivätkä vilkaisseetkaan matkustajiin. Lentoyhtiössä lentoyhtiön tavalla.

Odottelin pitkään matkalaukkua ja lopulta oli uskottava, ettei sitä hihnalle tulisi. Lost and Found oli aivan vieressä ja sinne menin ilmoittamaan tapahtuneesta. En ollut ainoa epäonninen, sillä taakseni muodostui jono kirjoittaessani yhteystietoja kaavakkeelle, jossa oli kaksi kopioituvaa lehteä. Hiiren äänellä puhunut virkailija kertoi, että yleensä laukut tulevat hotellille seuraavana päivä. Toivottavasti! Otin repun kantoon ja lähdin metroasemalle. Jouduin ostamaan Suomesta hankkimallani 50 levin setelillä limonadipullon, että sain pientä rahaa metrolippua varten. Lipun sain automaatista (80 senttiä maksoi) ja varsin yllätyksetön matka Serdikan asemalle meni parissa kymmenessä minuutissa.

Nousin ylös hyvin miellyttävän lämpimään Sofian keskustaan. Pienen arpomisen jälkeen osasin suunnistaa vajaan puolen kilometrin päässä olevalle Arte Hotellilleni. Hyvin englantia taitava nainen antoi minulle avainkorttini ja minä annoin hänelle lentokentältä saamani lomakkeen matkalaukusta, joka minun piti antaa hotellille. Huone oli ihan mukava, aika tavallinen hotellihuone, joskin 60 eurolla erittäin huokea. Säästin matkalaukun avaamiseen kuluvan ajan, joten pääsin nopeammin katselemaan Sofiaa.

Bulgarian pääkaupungissa on reilut kaksi miljoonaa asukasta ja ihan suurkaupungilta se näyttikin. Rakennukset olivat suurelta osin hyvässä kunnossa, mutta toki joitain huonokuntoisiakin näkyi. Se ei kuitenkaan näyttänyt Itä-Euroopan kaupungilta vaan ihan Eurooppalaiselta suurelta paikalta. Toki eroja Länsi-Eurooppaan on, mutta ei niin paljon kuin olin luullut. Autot ajavat varsin hillitysti, joten täällä on hiljaisempaa kuin monissa muissa suurissa kaupungeissa.

Kävelin ensin etelään kaupungin bussiasemalle. Tarvitsen ylihuomiseksi bussilipun Skopjeen, joten sellainen oli ostettava. Tehtävä tuntui lähes mahdottomalta, kun menin aseman sisälle. Siellä oli monta kymmentä lippukojua; jokaisella bussifirmalla oli omansa. Jokaisen kojun edessä oli reitit, mutta ainoastaan bulgariaksi. Ja kun bulgaria näyttää tältä линиите на метрото, разписание на влаковете по, enkä edes tiedä miten Skopje kirjoitetaan, niin olin pulassa. Onneksi näin infopisteen ja menin kysymään neuvoa. Hyvin yrmeä nainen mulkaisi minuun kohteliaan kysymykseni jälkeen ja urahti ”Number ten”. Kiitokseni menivät hukkaan, mutta usko bulgarialaisiin palasi luukulla kymmenen. Siellä oikein iloinen, hyvin englantia puhunut nainen myi minulle 32 rahalla eli noin 16 eurolla bussilipun Skopjeen. Ainakin uiskon, että lippu on Skopjeen, sillä siinä on pelkästään näitä kirjaimia, enkä ole varma mihin lippu oikeuttaa minun matkustavan. No huomenna nähdään.

Pakollinen tehtävä oli suoritettu ja nyt oli jäljellä se epämiellyttävä. Minulla ei ollut matkatavaroita ja täällä oli hiostavan kuumaa, joten minun piti ostaa huomiseksi puhtaita vaatteita. Minä en ole kovin taitava vaatteiden ostossa ja se oli vielä hankalampaa Bulgariassa. Kävelin monta kilometriä etsien tavarataloa, joissa myytäisiin vaatteita. Eteen tuli ainoastaan kivijalkakauppoja, joissa kussakin myytiin jotain tiettyä tavaraa. Huomasin, että naisten vaatekauppoja on aivan valtavasti, mutta miehille niitä on huomattavasti vähemmän. Kummallista. Vastaan tuli muutama miesten vaatekauppakin, mutta en minä mitään pukua ollut ostamatta. Lopulta eteeni avautui ostosparatiisi, kävelykatu täynnä kauppoja. En olisi ikinä uskonut, että olisin tästä näystä iloinen! Täysin auvoista ei elämä täälläkään ollut, sillä jouduin hätäpäissäni menemään H&M:ään, kun niiden näyteikkunassa oli miesten vaatteita. Nielin ylpeyteni ja ostin kaupasta tarvittavat vaatteet. Sitten piti vielä löytää kemikalio, josta saisin hygieniatavarat. Yllätyksekseni löysin hammasharjan ja -tahnan, deodorantin ja aurinkorasvaa apteekista ystävällisen ja runsaslukuisen henkilökunnan avustuksella. Yllättävän hyvin täällä osataan englantia. Kaikki eivät puhu hirveän hyvin, mutta ovat kovin auttavaisia. Ehkä vain lentoemännät ja infopisteen hoitajat ovat kärttyisiä?

Usean tunnin piinan jälkeen pystyin rauhoittumaan ja menin yhteen kävelykadun lukuisista terasseista oluelle. Olipa mukava istua illan saapuessa Sofiaan terassille ja nauttia vähintäänkin ansaittua olutta. Kävelykadulla kulki hyvin paljon ihmisiä, joita oli oikein mukava katsella. Tunnelma oli hyvin leppoisa ja olo alkoi muuttua huolettomaksi. Tämän päivän jännitykset oli koettu, joten päätin mennä turvallisesti syömään pizzan. Kaupungin tärkeimmällä kävelykadulla pizza ja iso olut maksoivat alle kahdeksan euroa. Hintataso kohdallaan.

Kiersin vielä keskustan katuja Aleksander Nevskin hyvin komealle kirkolle ennen kuin kävelin rakottuneilla jaloilla hotellille. Hyvemmät kävelykengät olivat tietenkin matkalaukussa. Olin varsin poikki aikaisesta heräämisestä, miellyttävän kuumasta säästä sekä hurjasta ostoshelvetistä, joten vetäydyin nukkumaan tavallista aikaisemmin.

29.5.2017 Edinburgh

Skotlannin lämpimät ilmat loppuivat eikä tänään ollut kuin 13 astetta lämmintä. Se taitaa kuitenkin olla ihan mukavasti verrattuna Suomen lämpötiloihin. Lämmintä ei siis ollut, mutta sentään vähän satoi, ettei kaikki olisi ollut liian mukavaa. Meillä oli kovin rauhallinen aamu, sillä menoja ei ollut suunniteltu mihinkään suuntaan. Kahdeksan jälkeen alkoi vessan ovi käydä ja suihkussa pistäytyi yksi jos toinenkin. Jukka otti jälleen aamiaiskokinroolin ja hän oli siinä edelleen paras mahdollinen. Aamiaisen jälkeen aloimme valmistautua kohtaamaan Edinburgh, mutta suurempaa kiirettä emme pitäneet.

Kohta yhdeltätoista poistuimme kämpiltä ja lähdimme kulkemaan Dalry Roadia kohti itää. Pääsimme noin 300 metriä, kun piti pysähtyä pubiin tarkkailemaan tilannetta. Tämä oli tyypillinen tämän maan pub ja oikein viihtyisä, vaikka tähän aikaan seuraa oli varsin vähän. Tähän pubiin olisi voinut jäädä pitemmäksikin aikaa, mutta myös Edinburgh houkutti. Jari ja Jukka lähtivät omille poluilleen hankkimaan kotiin tuliaisia. He molemmat onnistuivat tehtävissään ja tuliaisia näyttäisi olevan tulossa ainakin joillekin perheen jäsenille. Petteri ja minä lähdimme omille teillemme, sillä meidän ei tarvinnut enää ostaa tuliaisia. Petteri on ne jo hankkinut ja minä ostan niitä myöhemmin, jos sille päälle satun.

Lampsimme Petterin kanssa Edinburghin New Townista kohti maan parlamenttia. Edinburghin vanha kaupunki sekä sen lähellä oleva uusi kaupunki, joka rakennettiin 1800-luvulla, kuuluvat Unescon maailmanperintölistalle. Valinta on erinomainen, sillä niin uusi kaupunki kuin vanha kaupunkikin ovat erinomaisen hienoja paikkoja kulkea ja katsella. Uusi kaupunki on rakennettu ruutukaavaan ja hienon näköiset ruskean vaaleat rakennukset ovat ilo arkkitehtuuria tuntemattomallekin silmälle. Vanha kaupunki sen sijaan on rakennettu hyvin monipuolisen näköiseksi korkean kukkulan rinteille, jolloin jokainen rakennus on tehty sen muotoiseksi kuin se paikalleen sopii.

Petterin kanssa kävelimme Skotlannin parlamenttia katsomaan. Ensin katselimme useamman rakennuksen parlamenttina, mutta ne eivät sitten parlamentti olleetkaan. Välillä meidän piti käydä pubissa suojautumassa tihkusateelta. Lopulta löysimme parlamentin, mutta se ei ollut ihan niin hieno kuin olin luullut. Jatkoimme vanhaan kaupunkiin ja siellä Royal Milelle, mikä on kaupungin kuuluisin mailin pätkä. Se johtaa kukkulan huipulla olevalle linnalle, ja on todella komea hienojen rakennusten reunustama katu. Me olimme siellä kävelleet jo muutaman kerran aiemmin, joten nyt oikaisimme lyhyen käynnin jälkeen takaisin uuteen kaupunkiin.

Tapasimme ostoshurmasta toipuneet Jarin ja Jukan Princes Streetillä, missä oli hyvin paljon kulkijoita. Bank holiday piinaa meitä täälläkin. Menimme syömään viimeisen kerran pubiin, missä saimme tälläkin kertaa energiapitoista ruokaa huokealla hinnalla. Pubien ruoat ovat ihan kivoja välillä, mutta on hyvä, että seuraavaan sellaiseen on taas aikaa. Kotimatkalla oli muutama pub, joissa pistäydyimme ennen kuin palasimme asunnolle valmistautumaan huomiseen hyvin aikaiseen herätykseen.

Minun flunssa alkaa olla jo voitettu, mutta vierestä alkaa miestä sortua. Petteri on yskinyt jo pari päivää ja Jukalla alkaa ääni sortua uhkaavan taudin edessä. Jari on vielä hyvävointinen, mutta miten pitkään. He kuitenkin saivat suoritettua matkan terveinä, mikä on asian hyvä puoli.

28.5.2017 Edinburgh

Heräsin jo varttia vaille seitsemän hyvin kuumassa huoneessa. Onnistuin livahtamaan pesuhuoneeseen ennen muita, mikä oli minun etu. Onneksi oli jo valoisaa, joten minun ei tarvinnut pestä hampaita diskovalojen tahdissa. Puoli kahdeksalta, varttia sovittua aikaisemmin, puhelias rouva tuli pyytämään meitä aamiaiselle. Tarjonta oli hieman edellisiä aamuja suppeampi, mutta riittävästi energiaa saimme tänäänkin. Meillä ei ollut mitään intoa viipyillä toisten olohuoneessa, joten lähdimme pois saman tien aamiaisen jälkeen.

Olimme vain tunnin matkan päässä Edinburghista, mutta meillä oli iltapäivään saakka aikaa ennen kuin saisimme kämpän avaimet. Lähdimme ajamaan rannikon suuntaisesti hyvin hiljaisia teitä pitkin. Pysähdyimme Burntislandissa ja teimme pienen kävelylenkin, mutta tässä paikassa ei ollut todellakaan mitään katseltavaa. Jatkoimme hieman eteenpäin ja vilkaisimme Aberdourin linnaa, jonka raunioissa ei ollut kovin paljon ihmeteltävää. Vajaan puolen tunnin kuluttua tulimme Dunfermlineen, missä teimme kävelyn isossa puistossa. Siellä piti olla kuninkaan linnan rauniot, mutta joku oli tainnut siirtää ne jonnekin muualle. Menimme suremaan menetystä viereiseen pubiin eikä kohta kukaan muistanut enää linnaa.

Seuraavaksi pysähdyspaikaksi valitsin Stenhousemuirin ihan vaan sen hauskan nimen vuoksi. Nimi olikin paikassa parasta, sillä sitä ei voinut sanoa millään muodoin kauniiksi paikaksi. Jukka pysäköi auton viisi vaille yksi ja yhdeltä alkoi Monacon formulakisa. Kyydissä oli yksi hyvin innokas F1-seuraaja, joka halusi nähdä kisan. Pub löytyi ja tarjoilijat suostuivat vaihtamaan kanavaa oikeaksi. Saimme tuopit tilattua samalla kun lähtö tapahtui. Siinä ei tapahtunut mitään jännittävää ja silti se oli koko kisan jännittävin tapahtuma. Katselin autojen peräkkäin ajoa yhden tuopin ajan, mutta sitten lähdin katselemaan kaupunkia muiden jäädessä ”jännittämään” kisaa. Jännää ei ollut minullakaan, mutta jalkapallostadionilla pidetyt lasten riehapäivät olivat silti huomattavasti kiinnostavampaa kuin autokisat Monacossa.

Kolmelta suuntasimme Mitsubishin nokan kohti Edinburghia ja Skotlannin pääkaupungissa olimme varttia vaille neljä. Liikennettä oli isoon kaupunkiin sopivasti, mutta lähestyminen sujui oikein hyvin. Dalry Road 117 löytyi yllättävänkin helposti. Kannoimme kapsäkit toisen kerroksen riittävän tilavaan huoneistoon. Saman tien Petteri ja Jari lähtivät kauppaan ja Jukka sekä minä lähdimme palauttamaan autoa. Kauppareissu kadun toiselle puolelle sujui ongelmitta, vaikka riskinsä siinäkin oli. Auton palautus sujui huonommin, sillä ensin uskoimme navigaattorin väärään kotiosoitteeseen ja ajoimme kymmenen mailia liian pitkälle. Sitten pääsimme lentokentälle, mutta auton palautuspaikkaan pääsimme vasta kuljettuamme neljän maksullisen parkkialueen kautta. Onneksi pelkkä läpiajo sujui maksutta. Autovuokraamon edustaja naureskeli, kun Jukka antoi heille neljä parkkilippua. Takaisin kaupunkiin pääsimme kätevästi raitiovaunulla. Osasimme jäädä pois Haymarketin asemalla eikä siitä ollut asunnolle kuin puolen kilometrin matka.

Minun piti pestä pyykkiä, koska matka jatkuu vielä jonkin aikaa. Kämpän pesukoneeseen tuli muidenkin pyykkiä ja niiden puhdistumista odotellessa kokoonnuimme olohuoneeseen juttelemaan ja nauttimaan hieman viskiä. Lopulta kyllästyimme odotteluun ja lähdimme syömään. Valinta osui tällä kertaa pizzeriaan, sillä vähän kaikkia pubruoka alkaa jo hieman kyllästyttää. Paikka tuntui olevan kovin suosittu, mutta meille löytyi pöytä. Kunkin pizza osoittautui ihan hyviksi.

Kävimme nostamassa pyykit kuivumaan ja palasimme takaisin Edinburghin viilenevään iltaan. Pubeissa oli ihmisiä, mutta vain melko vähän huomisesta pyhäpäivästä huolimatta. Käymämme pubit olivat viihtyisiä, tyypillisiä brittiläisiä pubeja, joissa on mukava istua ja katsella paikallisia ihmisiä. Viimeisessä pubissa, mihin ehdittiin juuri ennen valomerkkiä, oli joku ruotsalainen viisastelija, joita näyttää riittävän kaikkialle. Kämpille palasimme kebabkioskin kautta.

Olen ihmetellyt, miten vanhoillista porukkaa päällä saarilla edelleenkin asuu. Kaikki näyttää säilyvän entisellään ja muutosta vastustetaan. Yksi näkyviä esimerkkejä ovat lavuaarien hanat. Vieläkin suurin osa lavuaarien hanoista on kaksiosaisia; toisesta tulee kylmää ja toisesta kuumaa vettä. Jo pelkkä käsien pesu on hankalaa tällaisissa hanoissa enkä voi ymmärtää mitä etua näistä hanoista on verrattuna yhdistelmähanoihin.

Eilisessä yöpaikassa sain vahvistuksen Pokka pitää -sarjassa huomaamaani täkäläiseen tapaan, missä talon kaikki väliovet pidetään aina suljettuna. Jos erehdyksessä jätimme hetkeksi olohuoneen oven raolleen, kävi kiireinen emäntämme sen heti sulkemassa. Tämä kuulemma tehdään, jotta lämpö ei karkaa. Täällä se ei todellakaan ollut karannut.

27.5.2017 Leven

Invernessin aamu oli aurinkoinen ja varsin lämmin. Iltapäivällä lämpötila kohosi 25 asteeseen, mutta myöhemmin pilvet ja sadekuurot jäähdyttivät lämpötilaa. Tuhdin aamiaisen jälkeen pakkasimme ja pohdimme päivän ohjelmaa. Kymmeneltä poistuimme hiljaisesta kaupungista ja lähdimme ajamaan etelään päin.

Etelään matkatessamme kävimme kolmessa eri tislaamossa. Visiitit olivat nopeita, sillä emme menneet kiertokävelyllä vaan vierailimme ainoastaan tislaamon kaupassa ja vierailukeskuksessa. Tomatin-tislaamolla Jukka meni notkumaan maistiaispöydän ääreen ja pian hänellä oli viskilasi kädessä. Nopeasti myös Petteri ja Jari ilmaantuivat paikalle ja hekin saivat maistiaiset. Minä olin kuskina, joten kieltäydyin kokonaan alkoholista. Maistiaisten ansiosta tislaamo myi kaksi viskipulloa suomalaisturisteille. Dalwhinnien tislaamo oli myös sopivasti matkan varrella, kuten myös oikein kaunis Blair Athol -tislaamo.

Britanniassa on nyt bank holiday -viikonloppu, minkä vuoksi liikkeellä oli runsaasti oman maan turisteja, jotka veivät suurimman osan B&B:stä. Meillä ei ollut varattuna hotellia etukäteen, mikä oli tällä kertaa erittäin huono ratkaisu. Saavuimme alkuiltapäivästä Perthiin ja menimme suoraan kaupungin turisti-infopisteeseen kysymään yöpaikkoja. Erittäin avulias nuori nainen alkoi soittaa kaupungin B&B:tä ja hotelleja läpi, mutta koko kaupungissa ei ollut meille yöpaikkaa. Lomaviikonlopun lisäksi kaupungissa oli lentopalloturnaus, mikä vei viimeisetkin hotellihuoneet. Nainen alkoi soitella lähiympäristöön ja vähän kauemmaksikin, mutta viikonloppuna oleva Edinburghin maraton oli vienyt kaikki hotellit Edinburghista ja sen ympäriltä. Nainen soitteli yli puolitoista tuntia ennen kuin hän löysi meille yhden kahden hengen huoneen B&B:sta ja sen omistaja lupasi laittaa heidän olohuoneeseensa lisäsängyn sekä pedata sohvan. Ei ollut hääppöinen tarjous, mutta se oli pakko ottaa.

Majatalo oli Levenissä noin 50 kilometrin päässä Perthistä. Ajoimme sinne saman tien ja B&B löytyi keskeltä asuinlähiötä. Meidät otti vastaan hyvin puhelias nainen, joka toisti sanottavansa kaksi tai kolme kertaa peräkkäin, joten juttua riitti. Hän kertoi meille asiat hyvin perusteellisesti ja jonkin verran epäselvästi, mutta yleensä aina joku meistä neljästä ymmärsi mitä hän sanoi. Hän myös näytti, miten suihku toimii. Hanaa käännettäessä vasemmalle, tuli lämmintä vettä ja oikealle käännettäessä kylmää. Vaikka puitteet eivät parhaimmat olleetkaan, jouduimme olemaan hänelle kiitollisia, koska muuten emme olisi saaneet mitään nukkumapaikkaa. Auton jouduimme viemään läheisen kaupan parkkipaikalle, koska pihassa ei ollut tilaa.

Sadekuuro viivytti lähtöämme syömään. Kävelimme muutaman kilometrin matkan kaupungin tylsään ja nuhruiseen keskustaan. Syömään pääsyä jouduimme odottamaan aika kauan, koska ravintolat olivat täynnä. Katselimme syönnin aikana Englannin Cupin finaalia ja istuskelimme siellä vielä katsellen Espanjan cupin finaalin ensimmäisen puoliajan. Palasimme yöpaikkaan pian kymmenen jälkeen. Olohuoneessa ei ollut kovin rauhaisaa, koska emäntä ja hänen vieraat juttelivat käytävässä yhteentoista saakka. B&B:ssä on kuudella vieraalla käytössä yksi vessa, mikä tuonee tungosta aamutoimien aikaan. Ensimmäistä kertaa kävin vessassa, missä oli neljää eri väriä vaihtelevat diskovalot. Musiikki vain puuttui.

Minun matkani alkuvaihetta on pahasti häirinnyt flunssa. Jäljellä on vieläkin riipivä yskä, joka häiritsee itseäni ja muita, ja kova nuha, jotka yhdessä tekevät olon ikävän väsyneeksi. Nyt on vielä ääni mennyt melkein kokonaan eikä edes minun suomesta meinaa saada selvää, saati englannista.

26.5.2017 Inverness

Aamu aukesi hyvin aurinkoisena ja pilvet pysyivät poissa iltaan saakka. Parhaimmillaan lämpötila kohosi 27 asteeseen, joten helteet hellivät viskimatkalaisia. Auringolta yritetään suojautua, mutta siitä huolimatta iho uhkaa palaa. Vaaransa on täälläkin.

Nautimme aamiaisen puoli yhdeksältä isäntämme jutellessa iloisesti meidän enimmäkseen vain kuunnellessa. Mies tuntui olevan kovin pankkeja vastaan ja suostui ottamaan maksun ainoastaan käteisenä. Onneksi meillä oli sitä riittävästi, sillä kylässä ei ollut pankkiautomaattia. Puoli kymmeneltä auto pakattiin ja Jukka lähti ajamaan kohti itää. Nyt Skyen jylhiä maisemia oli mukava ihailla kirkkaassa auringonpaisteessa. Ajo oli aika hidasta, mutta kiirettä meillä ei ollut. Skyen jälkeen vuoret hieman mataloituivat ja karun nummimaiseman tilalle tuli enemmän metsää ja myös laidunta. Lampaita on paljon ja osa niistä syö ruohoa aivan tien vieressä. Hyvin ne osaavat pysyä poissa tieltä, mistä ilmeisesti voi evoluutiota kiittää.

Hybridimme polttoaine alkoi olla jälleen lopussa. Sähköpistoketta emme löytäneet, mutta onneksi sentään tavallisen huoltoaseman, mistä saimme tankin täyteen. Jukka pysäköi auton ja kävelimme lyhyen matkan Fort Augustusin keskustaan. Menimme oluille ja appelsiinimehulle aivan kanavan sulkuporttien viereen. Fort Augustusin kautta menee tunnettu Caledonian kanava, joka kulkee Noch Nessin kautta aina Invernessiin saakka. Seurasimme, miten suluissa eteni kolme alusta hitaasti eteenpäin. Me jätimme veneet kanavaan ja lähdimme ajamaan eteenpäin.

Matka jatkui Loch Nessin länsireunaa seuraten. Tämä oli kolmas kerta kun näen kyseisen järven eikä hirviöstä ole näkynyt vilaustakaan. Taitaa olla tarua koko otus. Kaunis järvi kuitenkin oli ja sitä kelpasi katsella. Saavuimme Invernessiin kahden jälkeen ja aloimme etsiä majapaikkaa, jota emme olleet varanneet etukäteen. Kaupungissa on hyvin paljon B&B:tä, mutta suurin osa oli varattu. Kiertelimme kaupunkia ja onnistuimme löytämään Duncraig Villa B&B:stä kaksi huonetta. Petteri ja minä varasimme huoneen erillisillä sängyillä, koska olimme joutuneet nukkumaan enemmän öitä parisängyssä. Toisessa huoneessa oli vain parisänky, jonka Jari ja Jukka varasivat, mutta he lähtivät etsimään ympäristöstä sopivampaa huonetta. Sellaista ei löytynyt ja he joutuivat ottamaan Duncraigin toisen huoneen. Saa nähdä, miten hoitavat nukkumisjärjestelyt.

Menimme katselemaan Invernessin vilkasta kaupunkia. Paikka oli kovin vilkas ja ihmisiä sekä autoja kulki varsin runsaasti. Kävimme muutamassa pubissa, joista yhdessä söimme huokeat, mutta aika kehnot ruoat. Tai ainakin minun beef and ale pie oli kuiva eikä maistunut hääppöiseltä. Myöhemmin löysimme biljardihallin, missä pelasimme toista tuntia. Tällä kertaa veljekset olivat hieman parempia. Ilta alkoi jo pimetä minun tullessa ensimmäisenä nukkumaan muiden mennessä vielä pubiin.

25.5.2017 Carpost

Aloimme herätä seitsemän aikoihin ja pian Jukka ja Jari olivat reilun viiden kilometrin kävelylenkillä. Minä olin oikein tyytyväinen hyvästä fyysisestä olostani, mitä ei tämän matkan aikana ole päässyt tapahtumaan. Meillä oli yhdeksältä matkan ensimmäinen skotlantilainen aamiainen ja se oli lähes sellainen kuin toivoimme. Vähän oli kommunikaatiokatkoksia, joten kaikki aamiaisen osat eivät olleet toivottuja, mutta nälkä taittui siitä huolimatta.

Ruokailun jälkeen ajoimme reilun kymmenen kilometrin päähän katsomaan Fairy Poolsia, joka on pienten vesiputousten sarja keskellä Skyen erämaata. Paikalla oli hämmästyttävän paljon kulkijoita, jotka olivat kaikki turisteja. Kävijöiden määrä yllätti, koska putoukset eivät todellakaan olleet suuria tai poikkeuksellisia. Ilmeisesti täällä on pula nähtävyyksistä, joten ihmiset tulevat katsomaan tätä paremman puutteessa. Samalla tavalla kävi meillekin, mutta joka tapauksessa noin viiden kilometrin kävely oli oikein mukava skotlantilaisessa karussa ympäristössä. Aivan aamulla satoi hieman, mutta sen jälkeen pilvet poistuivat ja Skyen taivas oli sininen. Lämpötila kohosi aika pitkälle yli 20 asteen eli todennäköisesti meillä oli lämpimänpää kuin Suomessa.

Kävelyn ja aurinkoisen ulkoilun jälkeen palasimme kämpille, minne jätimme auton. Kävimme kylän ainoassa pubissa valmistautumassa Taliskerin tislaamon käyntiin. Puoli kahdelta kävimme ensin tutustumassa tislaamon viskintekoprosesseihin, jotka ovat meille kovin tuttuja aikaisemmilta matkoilta. Sitten pääsimme asiaan, kun meidät ohjattiin neljän kiinalaisen, kahden saksalaisen ja kahden amerikkalaisen kanssa nauttimaan viittä Taliskerin tislaamon viskiä. Olimme ainoat kokeneet maistajat, mikä erottui siinä, että me joimme viskit pois muiden säästäessä niitä johonkin tulevaan tilanteeseen. Tämä oli ihan kelvollinen tislaamokäynti, mutta ei sijoittunut käyntiemme kärkeen.

Siirryimme The Old Inniin, joka on kylän ainoa pub ja ravintola. Siellä oli nyt paljon eilistä väljempää, joten pääsimme ruokailemaan heti paikalle saavuttuamme. Nyt otimme kolme kertaa haggista ja Jarille tuotiin kampasimpukoita. Kaikki olivat jälleen tyytyväisiä aterioihinsa. Jäimme viettämään iltaa the Old Inniin, mikä oli ihan hyvä valinta vaihtoehdot huomioiden. Istuskelimme aurinkoisella terassilla katsellen nousuveden nousua merenlahdella. Näimme myös monia vesilintuja, mutta niiden varmoihin tunnistuksiin olisimme tarvinneet parempia ornitologien lahjoja. Varjojen laskeutuessa terassille siirryimme pelaamaan biljardia. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun pelasin biljardia vajassa lähestulkoon ulkona. Ainakaan se ei auttanut, sillä veljekset eivät pärjänneet alkuunkaan Jukalle ja Jarille, jotka olivat murskaluvuin parempia. Revanssia tietenkin haetaan.

Skyen pilvettömän taivaan alla palasimme kämpillemme kymmenen jälkeen. Jäljelle oli rauhoittuminen yötä varten ja tarvittavien päivitysten tekeminen.

24.5.2017 Carpost

Yö oli osaltani levoton. Nukuin huonosti kuunnellen sekä oman huoneen että naapurihuoneesta kantautuvaa kuorsausta. Aamulla oli aika väsynyt, mutta melko terve. Flunssasta oli jäljellä raapiva yskä ja sitkeä nuha, mutta niiden kanssa kyllä pärjää.

Aamun toimet oli tehty kahdeksaan mennessä ja melko hyvävointinen porukka kantoi laukkunsa Mitsubishiin. Asuntomme avaimet jätimme olohuoneen pöydälle ja oven auki aivan kuten ne olivat olleet sinne saapuessamme. Bowmoressa ei taida olla paljon rikollisuutta. Oli minun ajovuoro ja ensimmäinen etappi oli ajaa saaren eteläkärkeen Port Elleniin. Islaylla on hauska tapa tervehtiä kevyellä kädennostolla jokaista vastaantulevaa autoa. Liikennettä oli yllättävän paljon kapealla tiellä, joten tervehdyksiä ehti 15 kilometrin aikana tulla monia.

Lauttamatka Kennacraigiin kesti kaksi tuntia ja se aika meni Finlaggan-aluksen keulabaarissa istuskellen. Ulkona oli hyvin sankka sumu, ja laiva joutui töräyttämään sumutorvea muutaman minuutin välein. Se toimi, sillä törmäyksiä ei tapahtunut ja pääsimme maihin aikataulussa. Tänään meillä oli pitkä ajopäivä Islayn saarelta Skyen saarelle, mikä tekee noin 250 mailia. Tiet ovat melko kapeita ja liikennettä yllättävänkin paljon, mutta Outlander kulki tasaisesti ja matka eteni. Harmiksemme sumuinen sää seurasi meitä koko matkan, mikä haittasi pahasti maisemien ihailua. Reitin varrella oli Skotlannin korkeimpia vuoria, kuten kaikkein korkein Ben Nevis, mutta niistä ei näkynyt kuin alarinteet. Onneksi olemme täällä ajelleet ennenkin, joten osasimme kuvitella vuorten ylärinteet. Ainakin osittain.

Pysähdyimme Obanin vilkkaassa pikkukaupungissa syömään. Täällä olimme yöpyneet aikaisemmilla matkoilla ja käyneet katsomassa kaupungin hienon tislaamon, joten nyt viihdyimme täällä ainoastaan ruokailun ajan. Menimme syömään kovin kauhtuneeseen ja pahasta sisäilmaongelmasta kärsineeseen pubiin. Siellä saimme huokeata ja hyvin energiapitoista ruokaa oluiden kera, paitsi tietenkin minä, joka sai appelsiinimehua. Parkkipaikalta poistuessamme Jukka huomasi vieressä olleet autojen sähkölatauspisteen ja häntä harmitti suunnattomasti, ettemme saaneet ladattua hybridiämme akkuja.

Täälläpäin tiet seuraavat pitkiä meren lahtia, joita kutsujaan Loch-nimellä. Se on vähän kummallista, sillä myös järvistä käytetään Loch-nimitystä. Vuonojen tapaisia pitkiä lahtia oli kiva katsella, vaikka alhaalla olleet pilvet ihailua haittasivatkin. Fort Williamsissa muistelimme missä olimme yöpyneet Skotlanti kolmosella, mutta Jari ei tunnistanut koko kaupunkia. Muut tunnistivat paikan ja löysivät ison kaupan samasta paikasta kuin viimeksi. Saimme varmistettua illan juomat, joten matka jatkui länteen päin.

Meillä oli vielä kahden ja puolen tunnin ajo Skyen saarelle ja siellä hyvin pieneen Carbostin kylään. Löysimme myös B&B:mme kylän ulkopuolella sijaitsevasta talosta. Vanhahko mies otti meidät ystävällisesti vastaan ja ohjasi meidät yläkerran huoneeseen. Saman tien lähdimme kylän ainoaan pubiin, joka on samalla ainoa ravintola, syömään. Pieni pub oli aivan täynnä turisteja, mutta onnistuimme saamaan viimeisen pöydän, johon tänä iltana enää tarjoiltiin ruokaa. Jouduimme hetken odottamaan pöytää, mutta se aika kului mukavasti paikallista Eagle Alea nauttien. Olisimme kaikki halunneet haggis-peruna aterian, mutta niitä oli jäljellä vain kaksi, joten Petteri ja Jukka suostuivat ottamaan fish and chipsin. Haggis on skotlantilainen perinneruoka, johon käytetään lampaan sisälmyksiä, kuten maksaa, keuhkoa, sydäntä ja ihraa. En tiedä oliko tässä käytetty kaikkia näitä aineksia, mutta aivan erinomaista ruoka oli ja kokonaisuuden täydensi maistuva viskikastike.

Minä olin päivästä hyvin väsynyt ja lähdin heti ruokailun jälkeen kämpille. Poikkeuksellisesti myös muut poistuivat pubista saman tien. Ohitimme hämärtyvässä illassa Taliskerin tislaamon ja katselimme usvaista Loch Harport -merenlahtea noustessamme jyrkkää mäkeä kämpille. Minä aloin nukkua pienen yömyssyn jälkeen muiden jäädessä vielä  pelaamaan. Nukuimme kaikki samassa huoneessa, mutta siitä huolimatta sain nukuttua rauhallisesti.

23.5.2017 Bowmore

Tänään oli meillä patikointipäivä. Tai osalla meistä. Minä nukuin ja lepäsin melkein 16 tuntia yhteen menoon. Aamulla olo oli lähes terve, mutta sen verran uupunut, etten uskaltanut lähteä muiden mukaan. Niinpä vietin tylsän päivän kämpillä lepäillen ja katsellen televisiota, mistä ei tullut muuta kuin uutisia Manchesterin pommi-iskusta.

Muut lähtivät yhdeksän jälkeen autolla lähellä olevalle Juran saarelle. Tällä kauniilla, mutta hyvin karulla saarella asuu noin 200 ihmistä ja 6 000 peuraa. Miehet ohittivat saaren ainoan kylän ja jatkoivat mahdollisimman lähelle saaren korkeimpia vuoria, niin sanottuja Paps’ja. Alun perin tarkoituksena oli valloittaa ainakin toinen vuorista, mutta se ei onnistunut turhan myöhäisen lähdön, heikkenevän sään sekä löysän kävelyvauhdin johdosta. Pieniä ongelmia tuotti myös se, ettei polkuja ollut merkitty turvesuolla. Suorinta reittiä ei voinut ottaa, koska eteen tuli yllättäen pieniä järviä, upottavaa suota tai jyrkänteitä. Miehet etenivät kohti Papsia, kunnes huomasivat, että saavutus ei tänään onnistu, jolloin ymmärsivät lähteä takaisin päin ennen kiihtyvää sadetta. Patikointi oli joka tapauksessa oikein onnistunut ja muistiin jäänyt tapahtuma. Minulle näytettiin komeita kuvia kumpuilevista kellanruskeista maisemista, joten sain todistukset, että he todella olivat käyneet kävelemässä. Jarin komea älykello mittasi kävelymatkaksi vähän yli kymmenen kilometriä. Maasto oli haastavaa, erityisesti suo-osuudet, joissa piti välttää pehmeät kohdat astumalla horjuville mättäille. Aina se ei tietenkään onnistunut, mutta isompia molskahduksia ei tapahtunut. Hyvin ylpeinä saavutuksestaan miehet ottivat selfie’eitä ja antoivat toisilleen kunnon olanläimäytyksiä.

Kotimatkalla he pysähtyivät Juran tislaamolle, mutta siellä oli taas, kuten kahdeksan vuotta aiemmin, erittäin huono palvelu, joten Jura-viskin boikotti astui jälleen voimaan. Islaylle vievää lauttaa piti hetken aikaa odottaa, mutta pian he olivat jälleen tutulla saarella. Islayn puolella Mitsubishi kurvasi Caol Ilan tislaamon pihaan ja siellä palvelu pelasi ja maistiaisia tuli pyytämättä. Se myös tislaamolle kannatti, sillä vieraat ostivat kaksi viskipulloa kotiin vietäväksi.

Illalla menimme syömään yhteen kylän kolmesta ravintolasta. Alkupaloina maistuivat muun muassa languistinin pyrstöt ja haggis. Pääruokana söimme lammaspataa, meriahventa ja sianlihaa. Annokset olivat aika hyviä, mutta vielä jäi vähän parannettavaa. Ruokailun jälkeen pubissa Jaria ja Jukkaa kismittivät toissa iltana kokemansa tappiot tikassa. Uho oli tietenkin kova, kun he haastoivat veljekset dartsiin. Oli vastustajilla aika apeat naamat, kun Petteri paukutteli tuplat oikeisiin paikkoihin ja kokonaisvoitto meni jälleen oikeaan osoitteeseen. Lohdutukseksi Jarin viimeinen tupla onnistui tuomaan yhden voiton ja lopputulos oli 3-1 veljeksille. Jukka oli tosi hyvä pelin keskivaiheilla, mutta ei miehestä ollut mihinkään, kun pelejä ratkaistiin. Minä jouduin lähtemään pois hupaisan aikaisin ja jättämään muut pubiin. Menin hyvin aikaisin nukkumaan toivoen, että pitkä yöuni veisi viimeisetkin flunssan rippeet mennessään. Sää oli tänään kuin eilisen toisinto: satoi, paistoi ja tuuli.

22.5.2017 Bowmore

Skotlannin sää ei meitä pettänyt tänäänkään. Aamu valkeni pilvisenä ja sadekuurot värittivät päivää. Tosin illalla aurinko paistoi kauniisti pilvien lomasta. Lämpötila kipusi muutaman asteen kymmenen yläpuolelle ja tuuli varmisti, että takki pysyi tiukasti napitettuna. Pelkoni aamiaisen puutteesta osoittautui turhaksi, sillä iloisesti viheltelevä kokkimme paistoi pekonia ja munia ennen kahdeksaa herättäen kaksi viimeiseksi nukkuvaa.

Tämä on meidän neljäs viskimatka Skotlantiin. Ensimmäinen tehtiin jo yli kymmenen vuotta sitten. Silloin mukana oli vielä seitsemän viskiharrastajaa, mutta sen jälkeen mukaan on lähtenyt vain me neljä. Matkaa tekevät Jari, veljeni Petteri, juniori Jukka sekä minä.

Aamupäivällä kävimme ajelemassa Kilchomanin tislaamolla. Alavat maisemat miellyttivät silmää edetessämme Islayn saaren länsiosaan. Matkamme ornitologit, Jukka ja minä, bongasimme muun muassa haahkoja, meriharakoita ja ristisorsia meren rannalla, mutta takapenkin porukka näki vain lintuja. Kilchomanissa tyydyimme vain katselemaan vierailukeskuksen tavaroita sekä nauttimaan kahvit ja teet kahvilassa. Palasimme kahdeksitoista Bowmoreen, sillä meillä oli silloin maistelukierros Bowmoren tislaamolla.

Ostimme hieman paremman kierroksen, jossa meille tarjoiltiin tislaamon neljää eri viskiä. Ensin pidettiin hauska hajutesti. Haistelimme kahdestatoista pienestä pullosta hajuja, joita meidän piti tunnistaan. Jukka tunnisti niitä erinomaisella tarkkuudella ja emäntämme mukaan ainoastaan viisi prosenttia ihmisestä pystyy haistamaan noin hyvin. Jari pääsi lähelle Jukkaa, mutta veljekset olivat käytännössä nenättömiä. Sen jälkeen pääsimme haistelemaan ja maistelemaan viskejä. Tarjolla oli Vault edition, 18-vuotiasta, 23-vuotiasta sekä 25-vuotiasta viskiä, joista viimeinen maksaa noin 800 puntaa pullo. Lisäksi saimme vertailun vuoksi maistaa yli 70 prosenttista tislettä, jota ei ollut kypsytetty tynnyrissä. Tilaisuus oli oikein hieno ja mukava.

Minun osaltani viskien maistelu meni hieman hukkaan, koska minuun iski jo eilen oireitaan esitellyt flunssa. Vielä aamupäivän jaksoin sinnitellä, mutta tislaamokäynnin jälkeen jouduin menemään lepäämään. Muut kiersivät iltaa kaupungilla (kylällä), kävivät syömässä ja rupattelivat olohuoneessa minun maatessa peiton alla loppupäivän pitäen kohtaloani epäreiluna.

21.5.2017 Bowmore

Skotlantiin lopulta pääsimme, vaikka kello paikallista aikaa oli jo melkein kymmenen. Haahuilimme jonkin aikaa lentokentän ulkopuolella etsien pysäkkiä, josta meidät kyyditettiin Green Motion -autovuokraamoon. Matkaa oli vain toista kilometriä, mutta kävellen siirtyminen olisi ollut hyvin hankalaa. Auton vuokraamisessa tuli pieniä mutkia. Meidän debit-credit kortti aiheutti hankaluuksia. Vuokraamo ei pystynyt tekemään sillä jotain varausta, joten jouduimme alentamaan auton omavastuuta. Sitten menimme paljastamaan, että matkamme suuntautuu saarille. Sinne ei saanut mennä ilman toista vakuutusta ja niin vuokrahinta nousi kokonaisuudessaan lähes kaksinkertaiseksi alkuperäisestä. Vuokraamon työntekijä tunsi sääliä meitä kohtaan ja hän antoi meille hieman alennusta sekä vuokraamon parhaimman auton. Nyt meillä on sellainen lulla, etten ole ikinä ennen sen tasoista autoa vuokrannut. Mitsubishi Outlander on suuri ja komea hybridiauto. En tiedä kulkeeko se ydinvoimalla vai millä, mutta ainakin se oli niin hiljainen, että käynnistyksen jälkeen ei edes tiennyt onko se käynnissä. Takapenkkikin oli hetken hiljaa mykistyttyään nahkapenkeille istuuduttuessaan.

En ollut tällaista autoa ikinä ennen ajanut, mutta Falkirkiin oli päästävä. Skotlantiin laskeutunut pimeys ei lähtöä auttanut. Poistuin epävarmasti vuokraamon pihalta ja oikaisin maksullisen pysäköintialueen kautta. Muut eivät uskoneet, että se onnistuisi ilman maksua, mutta niin vain läpi pääsin. Jukan suunnistuksen avulla pääsin moottoritielle, missä kiihdytin Mitsubishin sallittuun 70 mph nopeuteen. Minulla oli peilien kanssa ongelmia, sillä niistä ei nähnyt taaksepäin, minkä johdosta ne olivat oikeastaan tarpeettomat. Sain ne korjattua pysähdyttyäni sopivassa kohdassa asiaa tutkimaan. Vieruspenkiltä ei tullut muuta apua kuin raikuvaa naurua, kun peilit väärän napin painalluksella siirtyivät lepoasentoon.

Lopulta sain auton hallintaan ja aloin nauttia ajosta hyvällä autolla. Melkein saman tien saavuimme jo Falkirkiin ja löysimme hotellinkin yhden ylimääräisen keskustakierroksen jälkeen. Antonine Hotel oli mukavan huokea ja huoneemme olivat aivan kelvolliset lyhyen yön viettoon. Kello oli vartin yli kaksitoista, joten kevyen Skotlannin tervetuliasviskin maistamisen jälkeen lähdimme kaikki nukkumaan.

Kahdeksalta olimme kaikki hereillä ja melkein kaikki hyvissä voimissa. Jukalla oli ajovuoro ja hän sai auton saman tien hallintaan. Ajoimme Glasgowin kautta kohti länttä. Liikenne ei sunnuntaina kovin vilkasta ollut, mutta siitä huolimatta aika hitaasti keskustassa edettiin. Melko pian ohitimme Loch Lomondin erittäin kauniin järven, jonka maisemat olivat meille tuttuja jo aikaisemmilta Skotlannin matkoilta. Olimme hyvin tyytyväisiä, kun pääsimme pois Helsingin helteistä Skotlannin miellyttävään noin yhdeksän asteen viileyteen. Alkanut sade ei haitannut lainkaan, kun istuimme autossa. Nautimme ihan hyvän aamiaisen tien varren kuppilassa ja sitten jatkoimme ajoa yhtäjaksoisesti Kennacraigiin, mistä lautta Islayn saarelle lähti yhdeltä eikä meillä ollut liikaa aikaa tuhlattavana. Olimme satamassa riittävän aikaisin, kuten oli tarkoitus. Vaikka sade oli loppunut, niin kovan tuulen vuoksi ei ulkona paljon viitsinyt kuljeskella.

Kahden tunnin lauttamatka oli yllätyksetön, koska olimme nähneet nämä erittäin hienot maisemat jo muutaman kerran aikaisemmin. Islayn ja Juran saarten karut, mutta omalla tavallaan erittäin kauniit rannat herättivät jälleen ansaittua ihastusta. Melkein kahden tunnin lauttamatkan jälkeen oli enää varttitunnin matka Bowmoren kylään, joka on saaren suurin kaupunki. Tosin kaupunki on aika komea ilmaisu tästä muutaman kadun kattavasta paikasta. Majapaikkamme oli komeasti Main Streetin alussa aivan torin kulmauksessa, joten sijainti on paras mahdollinen. Ikkunasta näkyi hienon näköinen Bowmoren tislaamo.

Hinta kahden makuuhuoneen asunnosta oli erittäin kohtuullinen. Aamiainen tosin puuttuu, mutta elän toivossa, että joku sellaisen osaa tehdä.

Päivä oli sen verran pitkällä, että emme enää lähteneet ajamaan pois Bowmoresta, vaan menimme katselemaan kaupunkia. Menimme läheiseen pubiin ja oluen juonnin ohessa otimme yhteen dartsin heitossa. Veljekset osoittautuivat voittamattomaksi Jarin ja Jukan jäädessä selittelemään häviönsä syitä tikkojen tasapainottomuuksilla. Pubin takaseinällä huomasimme Kiteen Kirkas –pullon. Kysyimme tarjoilijalta pullon historiasta, mutta hän ei sitä tiennyt, mutta oletti sen olevan lahja joltain kävijältä. Syömässä kävimme italialaisessa ravintolassa ja sen jälkeen menimme kaupungin toiseen pubiin. Nyt kaupungin pubit on käyty, joten missähän me huomenna käydään. Ilta Islaylla oli oikein kaunis. Kävimme kävelemässä hiekkarannalla ennen kuin palasimme asuntoomme suunnittelemaan huomisia tekemisiä.

20.5.2017 Schiphol

Matka alkoi vähän takkuillen. Helsingissä lento oli myöhässä 40 minuuttia jo lähdössä, joten myöhästyimme jatkolennolta Edinburghiin. Meidän piti jatkaa Skotlantiin neljän jälkeen, mutta lähtö siirtyi yhdeksään. Syy on tietenkin Jukan, joka hankki liput myöhästyvään koneeseen. Hänelle pitäisi antaa sakinhivutusta, mutta se jää tekemättä, koska me emme Jukalle painissa pärjätä. Kokeiltu on.

Saimme varmistettua, että saamme vuokra-auton, kun saavumme Edinburghiin. Ilmeisesti myös hotellihuoneet odottavat, joten meidän ei tarvinne nukkua autossa. Kovasti odottamani Falkirkin yöelämä näyttää supistuvan harmittavan lyhyeksi.

Schipholin lentokenttä on varsin suuri, ja ihmisiä kulkee joka suuntaan. Meillä oli hyvin aikaa tutustua kentän palveluihin, jotka tosin rajoittuivat lähinnä kauppoihin ja ravintoloihin. Kaupat jäivät vähälle huomiolle, mutta muutamassa ravintolassa ehdimme pistäytyä. Minut valittiin tietenkin kuskiksi, joten aikani meni lähinnä lentokoneiden nousuja katsellessa. Pääsimme jo hieman viskin makuun, kun kävimme alkoholikaupassa maistamassa Bowmoren 18-vuotiasta viskiä.

Tänään ei paljon ollut kerrottavaa, mutta ollaan kuitenkin Skotlantiin päin menossa.

Eurooppa 2017

On tullut jälleen aika lähteä matkoille. Tänä kesänä matka suntautuu Europpaan. Aluksi pääsen A-luokan matkalle, mutta myöhemmin vaimo lyöttäytyy seuraan.
Yritän kirjoittaa päivittäin, mutta voi olla, että en pääse koneelle joka päivä. Toivottavasti kuitenkin mahdollisimman usein. Lauantaina lähdetään.

Oikein hyvää kesää meille kaikille!