24.5.2017 Carpost

Yö oli osaltani levoton. Nukuin huonosti kuunnellen sekä oman huoneen että naapurihuoneesta kantautuvaa kuorsausta. Aamulla oli aika väsynyt, mutta melko terve. Flunssasta oli jäljellä raapiva yskä ja sitkeä nuha, mutta niiden kanssa kyllä pärjää.

Aamun toimet oli tehty kahdeksaan mennessä ja melko hyvävointinen porukka kantoi laukkunsa Mitsubishiin. Asuntomme avaimet jätimme olohuoneen pöydälle ja oven auki aivan kuten ne olivat olleet sinne saapuessamme. Bowmoressa ei taida olla paljon rikollisuutta. Oli minun ajovuoro ja ensimmäinen etappi oli ajaa saaren eteläkärkeen Port Elleniin. Islaylla on hauska tapa tervehtiä kevyellä kädennostolla jokaista vastaantulevaa autoa. Liikennettä oli yllättävän paljon kapealla tiellä, joten tervehdyksiä ehti 15 kilometrin aikana tulla monia.

Lauttamatka Kennacraigiin kesti kaksi tuntia ja se aika meni Finlaggan-aluksen keulabaarissa istuskellen. Ulkona oli hyvin sankka sumu, ja laiva joutui töräyttämään sumutorvea muutaman minuutin välein. Se toimi, sillä törmäyksiä ei tapahtunut ja pääsimme maihin aikataulussa. Tänään meillä oli pitkä ajopäivä Islayn saarelta Skyen saarelle, mikä tekee noin 250 mailia. Tiet ovat melko kapeita ja liikennettä yllättävänkin paljon, mutta Outlander kulki tasaisesti ja matka eteni. Harmiksemme sumuinen sää seurasi meitä koko matkan, mikä haittasi pahasti maisemien ihailua. Reitin varrella oli Skotlannin korkeimpia vuoria, kuten kaikkein korkein Ben Nevis, mutta niistä ei näkynyt kuin alarinteet. Onneksi olemme täällä ajelleet ennenkin, joten osasimme kuvitella vuorten ylärinteet. Ainakin osittain.

Pysähdyimme Obanin vilkkaassa pikkukaupungissa syömään. Täällä olimme yöpyneet aikaisemmilla matkoilla ja käyneet katsomassa kaupungin hienon tislaamon, joten nyt viihdyimme täällä ainoastaan ruokailun ajan. Menimme syömään kovin kauhtuneeseen ja pahasta sisäilmaongelmasta kärsineeseen pubiin. Siellä saimme huokeata ja hyvin energiapitoista ruokaa oluiden kera, paitsi tietenkin minä, joka sai appelsiinimehua. Parkkipaikalta poistuessamme Jukka huomasi vieressä olleet autojen sähkölatauspisteen ja häntä harmitti suunnattomasti, ettemme saaneet ladattua hybridiämme akkuja.

Täälläpäin tiet seuraavat pitkiä meren lahtia, joita kutsujaan Loch-nimellä. Se on vähän kummallista, sillä myös järvistä käytetään Loch-nimitystä. Vuonojen tapaisia pitkiä lahtia oli kiva katsella, vaikka alhaalla olleet pilvet ihailua haittasivatkin. Fort Williamsissa muistelimme missä olimme yöpyneet Skotlanti kolmosella, mutta Jari ei tunnistanut koko kaupunkia. Muut tunnistivat paikan ja löysivät ison kaupan samasta paikasta kuin viimeksi. Saimme varmistettua illan juomat, joten matka jatkui länteen päin.

Meillä oli vielä kahden ja puolen tunnin ajo Skyen saarelle ja siellä hyvin pieneen Carbostin kylään. Löysimme myös B&B:mme kylän ulkopuolella sijaitsevasta talosta. Vanhahko mies otti meidät ystävällisesti vastaan ja ohjasi meidät yläkerran huoneeseen. Saman tien lähdimme kylän ainoaan pubiin, joka on samalla ainoa ravintola, syömään. Pieni pub oli aivan täynnä turisteja, mutta onnistuimme saamaan viimeisen pöydän, johon tänä iltana enää tarjoiltiin ruokaa. Jouduimme hetken odottamaan pöytää, mutta se aika kului mukavasti paikallista Eagle Alea nauttien. Olisimme kaikki halunneet haggis-peruna aterian, mutta niitä oli jäljellä vain kaksi, joten Petteri ja Jukka suostuivat ottamaan fish and chipsin. Haggis on skotlantilainen perinneruoka, johon käytetään lampaan sisälmyksiä, kuten maksaa, keuhkoa, sydäntä ja ihraa. En tiedä oliko tässä käytetty kaikkia näitä aineksia, mutta aivan erinomaista ruoka oli ja kokonaisuuden täydensi maistuva viskikastike.

Minä olin päivästä hyvin väsynyt ja lähdin heti ruokailun jälkeen kämpille. Poikkeuksellisesti myös muut poistuivat pubista saman tien. Ohitimme hämärtyvässä illassa Taliskerin tislaamon ja katselimme usvaista Loch Harport -merenlahtea noustessamme jyrkkää mäkeä kämpille. Minä aloin nukkua pienen yömyssyn jälkeen muiden jäädessä vielä  pelaamaan. Nukuimme kaikki samassa huoneessa, mutta siitä huolimatta sain nukuttua rauhallisesti.