5.11.2017 Singapore

Minna heräsi tietenkin ennen kuin aurinko alkoi valaista Singaporen saarivaltiota. Hän puki kuntosalitamineet ylleen ja nousi jälleen 55. kerrokseen voimailemaan. Siellä hän viihtyi toista tuntia yhtälailla rautaa nostellen kuin miljoonakaupungin heräämistä katsellen. Minä heräsin oven kolahdukseen ja katselin koko seinän kokoisesta ikkunasta kuinka nouseva aurinko alkoi pian valaista merellä olevia laivoja sekä valtaisaa puutarhaa. Puoli seitsemältä puin uimahousut ylleni, laitoin tohvelit jalkaan sekä kylpytakin päälle ja lähdin tyylikkäänä hissillä hotellin katolle. Altaalla oli jo paljon ihmisiä, mutta hyvin sinne sopi vaaleampikin uimari. Uimiseksi pulikointia ei oikein voinut sanoa, sillä suurimman osan ajasta nojailin altaan reunaan ja katselin Singaporea ylhäältä päin. Lämpötila oli runsaasti yli 20 astetta ja vesi vähän lämpimämpää. Luulen, että vettä ei lämmitetä ollenkaan vaan päivisin aurinko huolehtii lämmityksestä. Minna kävi myös uimassa, mutta hänen ajoitus oli hieman huonompi, sillä juuri silloin tuli sadekuuro.

Emme pitäneet kiirettä komeasta hotellista poistumisessa, mutta yhdeksän jälkeen vilkaisimme viimeisen kerran parvekkeelta merelle ja suljimme oven perässämme. Sääennustus oli luvannut koko päivälle vajaata 30 astetta ja toistuvia sadekuuroja. Taas menivät ennustukset pieleen, sillä aamun lyhyen kuuron jälkeen seuraavan kerran satoi, kun istuimme lentokoneessa. Päivän mittaan pilvetkin ohenivat ja osin poistuivat, joten meillä oli jälleen yli 30 asteen hyvin hiostava päivä. Minulla oli koko ajan paita aivan märkä eikä se ehtinyt kuivua lyhyillä kauppakäynneillä tai metromatkoilla. Päivä meni enimmäkseen kävellen eri puolilla kaupunkia. Mietimme käyntiä eläintarhassa tai lintupuistossa, mutta niihin olisi ollut aika pitkä junamatka ja toisaalta eläimiä olimme matkalla jo nähneet.

Hotellilta astelimme ydinkeskustaan tahdin ollessa vielä hieman vaappuva, koska jalat eivät olleet ehtineet lämmetä. Turisteja alkoi olla tunnetuimmilla paikoilla ja hiljalleen myös liikenne lisääntyi. Kiersimme harvojen jäljellä olevien vanhempien rakennusten ohitse ja viimeisimpänä halusin nähdä the Raffles -hotellin, jota sanotaan Aasian kuuluisimmaksi hotelliksi. Kun pääsimme sen kohdalle, huomasin, että olimme eilen syöneet sen edessä. Olimme istuneet remontissa olevan osan kohdalla, joka oli peitetty suojilla, joten en ollut tunnistanut rakennusta. Menimme samaan ravintolaan jälleen ja nautimme toisen aamiaisen (puurot oli syöty hotellilla), joskin minä join vain pienen kahvin.

Kävely jatkui Fort Canning puistoon, missä oli aikoinaan ollut armeijan linnoitus, mutta nyt alue oli lähinnä puistona. Siellä oli oikein mukava kulkea ja nauttia suurten puiden tuomasta varjosta. Päätimme lähteä käymään Sentosa-saarella, joka on hieman kauempana keskustasta. Näin sain mahdollisuuden ajaa metrolla. Sentosa on hyvin suosittu huvittelualue, joten aamupäivän metrossa oli hyvin paljon kulkijoita eikä mukana ollut kovin montaa turistia. HarbourFront-asema oli syvällä maan alla ja sen päällä oli puolen kymmentä kerrosta ostoskeskusta, joissa oli jälleen satoja kauppoja. Kiirehdimme kylmiltä käytäviltä pois ja silti poistumiseen meni kauan aikaa. Pysähdyimme yhteen meren rannan kahvilaan, mistä minä löysin sopivan aamiaisen, jollaista en ollut edellisessä paikassa löytänyt.

Sentosassa on valtavasti erilaisia huvipuistoja ja viihdykettä. Siellä on esimerkiksi Universal Studios -huvipuisto, Madame Tussauds, monia vesipuistoja sekä lukuisia pienempikokoisia ilon lähteitä ja lompakon ohentajia. Me emme menneet huvipuistoihin sisään, mutta kiertelimme ja katselimme. Välillä sain hiljennettyä Minnan vauhtia ja ohjattua meidät istumaan johonkin kuppilaan, missä minä join oluen tasapainottamaan kehoni nestetasapainoa. Minna joi vain vettä, joten hänen tasapaino oli tasapainottomampi kuin minun. Singaporessa hintataso on melko korkea, mutta alkoholin hinta on vielä selkeästi korkeampi. Keskustassa olut maksoi noin kahdeksan euroa, mutta täällä Sentosassa tuopin hinta kohosi selkeästi yli kymmenen euron. Kioskeissa myydään olutta ison tölkin maksaessa lähelle viittä euroa.

Kävelimme saaren eteläreunalle, missä on uimarantoja ja hyvin paljon erilaisia huvipaikkoja. Me onnistuimme jälleen löytämään sellaisen reitin, missä ei kukaan muu kulkenut. Siellä ei ollut kunnon jalkakäytäviäkään, mikä varmaan selitti myös muiden kulkijoiden vähyyden. Ranta-alue ei meille kovin paljon tarjonnut, joten melko pian päätimme poistua saarelta. Nyt valitsimme kävelijöiden suosiman reitin, joka käsitti ilokseni myös monorail-osuuden, joka oli yllätyksellisesti ilmainen. Suunnittelimme kävellä keskustaan, mutta emme löytäneet reittiä ulos ostoskeskuksesta, joten päätimme mennä samalla metrolla, millä olimme tänne tulleetkin. Juna-asemankin löytäminen valtavasta ostoskeskuksesta oli ahdistuksen takana.

Meitä on todella ihmetyttänyt ostoskeskusten ja kauppojen määrä tässä kaupungissa. En muista, että olisin missään muualla nähnyt näin paljon ja näin suuria ostoskeskuksia. Ihmisiä kulki niissä runsaasti, mutta monissa kaupoissa oli vain hymyileviä myyjiä. Ilmeisesti asiakkaita kuitenkin käy riittävästi, sillä tyhjiä myyntitiloja emme nähneet missään.

Ajoimme metrolla Chinatownin pysäkille ja nousimme ylös hyvin vilkkaalle ostoskadulle. Kojuissa myytiin enimmäkseen turistirihkamaa sekä syötävää. Alue oli oikein värikäs ja valtava väentungos teki siitä viihtyisän. Näin erään kahvilan kyljessä mainoksen Singapore Blonde Ale -oluesta ja sitä minun piti maistaa. Kävin tiskiltä hakemassa tuopin, menin sen kanssa istumaan kävelykadun vierelle ja katselin ihmisvilinää. Minna kävi kiertelemässä kävelykadulla, mutta ei löytänyt mitään ostettavaa. Kävely jatkui pohjoiseen lämpötilan pysyessä hiostavan korkealla. Lähdimme seuraamaan Singapore-jokea ylävirtaan pohjoista rantaa kulkien. Clarke Quaylla pysähdyttiin syömään Hooters-ravintolaketjun terassilla, missä tarjoilijat sopivat hyvin amerikkalaisesikuviensa kuosiin.

Pysähdyksen jälkeen kävelimme edelleen joen pohjoispuolta länteen. Joen molemmin puolin oli runsaasti ravintoloita ja kauppoja. Aikanaan ylitimme joen ja lähdimme palaamaan keskustaan eteläpuolta edeten. Nämä seudut olivat oikeastaan koko Singaporen mukavimmat. Joella oli menossa lohikäärmeveneiden kansainvälinen kilpailu, jota vähän aikaa seurasimme. Hiljalleen kävelimme keskustan City Hall -metroasemalle, mistä matkasimme lentokentälle. Matkalaukut saimme huomattavan kätevästi säilytyksestä. Säilytykseen laittaminen oli hyvin järkevää, sillä vierailusta ei olisi tullut mitään, jos meillä olisi ollut koko ajan raskaat laukut mukana. Vaihdoimme vessassa lämpimämmät vaatteet lentoa varten.

Vähän ennen kahtatoista lähdimme Finnairin lennolla pois Singaporesta. Matka Helsinkiin kesti melkein 12 tuntia, mutta saimme molemmat nukuttua yllättävän runsaasti, joten lento ei tuntunut hyvin pitkältä. Laskeuduimme Helsinkiin vähän ennen kuutta aamulla ja Australian reissu oli junamatkoja vaille valmis.

Meillä oli erittäin hieno neljän viikon matka Australiaan sekä Hong Kongiin ja Singaporeen. Kaikki sujui erittäin hyvin eikä meille sattunut mitään ikäviä tilanteita. Autoilu Australiassa oli helppoa ja turvallista. Auton vuokraus onnistui helposti, mutta oli vaikeata löytää firma, joka antoi viedä auton Pohjois-Territorioon, mutta onneksi sellainenkin löytyi. Suuret kaupungit olivat melko ruuhkaisia, mutta niissä ajettiin aika rauhallisesti. Australialaiset ovat erittäin kohteliaita ja kovin puheliaita. Kaiken kaikkiaan Australiassa oli erittäin helppoa ja hienoa vierailla. Yöpymiset Hong Kongissa ja Singaporessa toivat mahdollisuudet tutustua näihin Aasian mahtaviin kaupunkeihin. Samalla liian pitkät lentopäivät jäivät pois ja aikamuutoksiin sopeutuminen helpottui.

Pärjäsimme keskenämme neljä viikkoa oikein hyvin. Joitain pieniä väärinkäsityksistä aiheutuneita kiivastuksia tapahtui, mutta ei mitään vakavampaa. Me näimme ja koimme aivan mahtavan paljon kaikkea uutta ja jännittävää. Välillä meitä koettelivat sateet, mutta päällimmäiseksi mieleen jäivät erinomaisen lämpimät päivät. Uluru, Suuri Valliriutta sekä suuret kaupungit olivat minulle tämän matkan kohokohtia ja uskoakseni myös Minnalle.

Erittäin suuret kiitokset hienolle matkakumppanilleni Minnalle!

4.11.2017 Singapore

Poistuimme The Strandista jo ennen kahdeksaa. Singapore oli tuolloin vielä melko hiljainen, joten päättelimme, että lauantai on varmaankin täällä vapaapäivä. Menimme samaan paikkaan, missä olimme eilen syöneet, mutta eri tiskille. Otimme kahvit sekä Minnalle hedelmäkulhon ja minulle paahtoleiväntapaisen. Lämpötila oli varmaan lähellä 25 astetta, joten meidän oli mukava lähteä tutustumaan Singaporeen.

Kävelimme ensin pohjoiseen Little India -alueelle. Se oli selkeästi köyhempää seutua talojen ollessa matalia ja aika huonokuntoisia. Ihmisiä oli vähän liikkeellä eikä mikään paikka ollut vielä auki. Suurin osa alueen ihmisistä oli intialaisia, joten nimi ei ollut huonosti keksitty. Siellä ei ollut paljoa katsottavaa, joten jatkoimme taivallusta Orchard Roadille, joka on kaupungin suurin ostosalue. Minä epäonnistuin kartanluvussa, minkä seurauksena meille tuli melko paljon ylimääräistä kävelyä, minkä johdosta sain Minnalta kehuja.

Lopulta pääsimme Orchard Roadille, jonka varrella on aivan valtavasti kauppoja ja ostoskeskuksia eikä paljoa muuta. Täällä on osa joulukoristuksista jo laitettu ”koristamaan” kauppoja, mutta kylteissä mainittiin, että valot laitetaan päälle vasta 14. marraskuuta. Tuntuu aika oudolta katsella koristeltuja kuusia (tietenkin tekokuusia) ja muita koristeita, kun lämpötila lähenee 30 astetta ja palmut huojuvat vieressä. Tulimme ostoksilla liian aikaisin, sillä kaupat alkoivat avautua vasta kymmeneltä ja sen jälkeen. Onneksi löytyi kuppila, joka tarjosi juotavaa kunkin makuun. Kävelimme Orchard Roadia länteen ja käännyimme takaisin päin, kun kaupat alkoivat loppua. Pistäydyimme häiritsevän monissa kaupoissa, mutta ne tuottivat myös tulosta, sillä sain hankittua lähes kaikki tavarat, joita minun pitikin hankkia. Minna oli hankkinut kaipaamansa tavarat jo kauan sitten Australiasta, joten hänellä ei ollut huolen häivää.

Orchard Roadilla oli monta metroasemaa, mutta ne kaikki ohitimme ilman halua laskeutua junan kuljetettavaksi. Pilvet olivat lähes kaikonneet eikä sääennustuksissa luvattua sadetta tullut vaan lämpötila oli kohonnut lähelle 30 astetta, ellei jopa hivenen yli. Kosteus oli korkealla, joten paita oli aivan märkä, vaikka olimme poikenneet useasti hyvin ilmastoituihin ostoskeskuksiin. Nautimme kevyet lounaat, mutta kävely jatkui niiden jälkeen. Etenimme keskustan kautta merenlahden rannalle, jonka kiersimme katsellen sen rannalla olevia suuria rakennuksia, joista suurin ja vaikuttavin oli Marina Bay Sands -hotelli lahden toisella puolella. Suunnistimme liikekeskustaan, missä oli runsaasti hyvin korkeita lasisia rakennuksia, mutta ei paljon muuta. Sieltä kiersimme pitkän kaavan kautta juuri tuolle Marina Bay Sands -hotellille.

Olimme päättäneet päättää tämän erinomaisen hienon matkan sen arvoisella viimeisellä hotelliyöllä. En ole ennen ollut näin hienossa hotellissa, mutta joskushan se hienoinkin pitää tulla. Saapumisemme ei ollut ehkä kaikkein tyylikkäin, sillä olimme kävelleet 18 kilometriä koko ajan nousevassa lämmössä ja saavuimme hotellin ovelle paidat aivan märkinä otsa hiestä kimmeltäen. Se ei kohteliasta henkilökuntaa hämmentänyt vaan heti sisälle tultuani kysyi nuori mies, että onko ”sir” kirjautumassa hotelliin. Sir oli, joten mies ohjasi meidät lyhyeen jonoon odottamaan, että joku noin kymmenestä virkailijasta vapautuu palvelemaan meitä. Siihen ei mennytkään kauan, kun hyvin kohtelias nuori nainen pyysi meitä luokseen ja hoiti sisään kirjauksen tehokkaasti ja kertoi meille tarpeelliset tiedot oikein hyvällä ja selkeällä englannilla.

Singaporessa kaikki kyltit, ohjeet ja mainokset ovat englanniksi, joka on yksi virallisista kielistä. Vaikka englanti on niin tärkeä, puhuvat täällä palveluammattien edustajat hämmästyttävän huonoa englantia. Tai ehkä he osaavat sitä hyvin, mutta heidän kovin kummallinen aksenttinsa kuulostaa pohjoismaalaisen korvaa erittäin hankalalta. Erityisesti naisten puheesta on vaikeata saada selvää, kun he puhuvat hyvin korkealta sekä kummallisella laulavalla intonaatiolla. Yleensä ei heidän aloituksesta ymmärrä yhtään mitään, ellei se ole ”How are you”. Usein toinen toistokaan ei tuo ymmärrystä, joten asiat menevät osoittelun ja hymyilyn puolelle. Jotenkin sitä kuitenkin asiat etenevät, vaikka aina ei saakaan sitä, mitä on luullut tilanneensa.

Marina Bay Sands on aivan uskomattoman suuri ja komea hotelli. Se käsittää kolme 56 kerroksen korkuista, leveätä tornia, joiden päälle on rakennettu varmaan toistasataa metriä pitkä tasanne, jossa on muun muassa ravintola sekä leveä uima-allas. Hotellin aula on suurempi kuin suurin osa maailman hotelleista. Sitä kävelimme ensimmäisen tornin alla olevasta respasta monta minuuttia kolmannen tornin alla olevalle hissille. Meidän huone oli 31. kerroksessa. Kun avasin huoneen oven, avautui automaattisesti koko päätyseinän peittänyt verho paljastaen uskomattoman maiseman yli suuren puutarhan ja valtaisan merenlahden, jolle oli ankkuroitu kymmeniä suuria aluksia odottamaan satamaan pääsyä. Huone oli tuuletettu hyvin viileäksi, mutta me avasimme heti parvekkeen lasioven ja menimme juhlavaan lämpöön katselemaan avautuvaa hulppeata näkymää. Lepäilimme vähän aikaa, mutta useasti kävimme parvekkeella lämmittelemässä ja katselemassa.

Jonkin ajan kuluttua Minna nousi 55. kerroksessa olevaan erittäin hyvin varusteltuun kuntosaliin. Siellä hän kuntoili reilun puolen tunnin ajan Singaporen kaupungin välkkyessä kaukana alhaalla. Minä ajattelin pitää matkaseurueen kokonaiskunnon tasapainossa ja lähdin oluelle. Hotellin kyljessä on aivan valtava ostoskeskus, kasino ja paljon muuta viihdykettä. Minä menin ostoskeskukseen ja etsiskelin toistakymmentä minuuttia olutravintolaa, vaikka tiesin, missä päin se sijaitsi. Ravintolalla oli terassi, mikä sopi minulle mainiosti, sillä mikäs oli mukavampaa kuin nauttia kylmää olutta 30 asteen helteessä katsellen palmujen takaa Singaporen pilvenpiirtäjiä.

Hieman myöhemmin teimme toista tuntia kestäneen kävelyn hotellin takana olevaan suureen puutarhaan, jonne oli rakennettu jopa 20 metriä korkeita metallisia ”kukkia”. Niiden lisäksi siellä oli hyvin runsaasti erilaisia tropiikin puita, kuten palmuja ja banaaneja. Kävely oli oikein viihdyttävä, joskaan emme menneet mihinkään maksulliseen hupiin vaan nautimme pelkästä kävelystä. Hiljalleen kiersimme takaisin hotellille ja menimme ostoskeskukseen etsimään päivällistä. Löysimme ostoskeskuksen perukoilta tavalliselle kansalle tehdyn laajan ruokalan, mistä löysimme molemmille intialaista ruokaan. Puitteet olivat rasittavan hektisiä, mutta ruoka hyvää ja täyttävää.

Ulkona oli tullut pimeätä ja hieman viileämpää. Nousimme hotellin katolle ja menimme uimaan Infinity-altaaseen. Sekin oli melkoinen kokemus eikä sitä alkanut sade haitannut lainkaan. Näkymät alla aukeavaan miljoonakaupunkiin olivat huikeat. Sait uida miellyttävän lämpimässä vedessä altaan reunalle ja aivan reunan alta alkoivat mahtavat näkymät  kaukana olla olevaan kaupunkiin. Tämäkin oli hyvin poikkeuksellinen kokemus.

Kirjoittelin hetken päivän tapahtumista, mutta lähdin sitten vielä kuljeskelemaan lämpimään iltaan. Kävelin pohjoiseen päin suurelle maailmanpyörälle ja ylitin Singaporen GP:n rataosuuden, jolla oli vieläkin jäljellä osakilpailun ratamaalaukset. Täällä, kuten Hong Kongissakin on aika hankalan jalankulkijan kuljeskella, koska välillä jalkakäytävä vain loppuu ja edetäkseen joutuu kulkemaan vaarallisilla tai ainakin luvattomilla osuuksilla. Koikkelehdin kuitenkin eteenpäin ja pidemmän etsiskelyn jälkeen löysin ravintolan. Täällä ei ole käytännössä kuin yksi paikallinen olut, Tiger. Sitä ei saa läheskään kaikista ravintoloista vaan yleensä tarjolla on eurooppalaista olutta, kuten nytkin. Otin Paulanerin, jota on tuotu Münchenistä saakka. Koko ravintola oli tehty saksalaisteemalla ja henkilökunta pukeutui sen mukaan. Kaikki naiset näyttävät mahtavilta baijerilaisasussa, mutta aasialaismiehet nahkasortseissa! Oli alkanut hiljalleen sataa, mutta vain niin vähän, että kävelin reippaasti parin kilometrin matkan hotellille.

3.11.2017 Singapore

Meillä oli kello herättämässä kuuden jälkeen, mutta heräsimme tietenkin jo ennen sitä. Meillä ei ollut kiirettä, mutta juuri niin halusimme, sillä kiire on turhaa stressiä. Tänään oli vuorossa jälleen puuroaamiainen, joka olisi viimeinen Australiassa. Pakkasimme rauhassa ja ennen kahdeksaa poistuimme hotellilta. Castlereagh-katu oli vielä melko hiljainen, joskin viereisen tontin rakennusmiehet olivat jo hommissa. Näyttää siltä, että raksamiehet tulevat kaikkialla maailmassa töihin viimeistään seitsemältä. Miksiköhän?

Meillä oli kävelymatkaa Museum-asemalle noin 400 metriä. Olimme jo eilen käyneet varmistamassa, että Opal-korteissamme olisi riittävästi rahaa junamatkalle lentokentälle. Minna oli oppinut aiemmasta porttiepisodista ja hän valitsi järkevästi leveän portin ja selvisi aseman puolelle jäämättä repustaan kiinni. Junamatka oli ohitse varttitunnissa.

Sydneyn lentokentällä toimi kaikki erittäin hyvin. Ikinä ennen ei automaatin kautta tehty lähtöselvitys ole sujunut näin kätevästi. Aiemmin Minnalla on ollut vaikeuksia kiinnittää tarranauha laukkuun, mutta nyt ei. Nuori miesvirkailija havaitsi epävarmuutta Minnan tarrankäsittelyssä ja ilmaantui välittömästi hänen viereensä kysyen hyvin kohteliaasti tarvitsisiko neiti apua. Minna otti avun leveästi hymyillen vastaan ja mies kiinnitti tarran hyvin kätevästi vihreän matkalaukun kahvaan saaden laukun omistajalta ansaitut kehut. Kaveri, tai ”mate”, kuten täällä on tapana sanoa, katsoi minun tarranauhaa pyytävästi, joten annoin hänen kiinnittää myös minun nauhan.

Olimme kentällä vähän turhan aikaisin, joten koneen odotusta tuli useampi tunti ja puoli tuntia lisää koneen myöhästymisestä. Qantasin kone nousi Sydneyn kentältä puolenpäivän aikoihin ja meillä oli noin kahdeksan tunnin lento Singaporeen edessä. Jalkatila tässä koneessa oli pienempi kuin edellisissä, mutta siitä huolimatta matka sujui ihan mukavasti, vaikken päässytkään ikkunan viereen katsomaan maisemia. Matka tosin tuntui kestävän huomattavasti kauemmin kuin aikaisemmat kaksi lentoa.

Singaporen Changi-lentokentälle laskeuduimme viiden jälkeen paikallista aikaa. Meillä kesti noin puoli tuntia jonottaa passintarkastukseen, missä meiltä otettiin peukalonjäljet ja annettiin leima passiin. Virkailija hieman hymyili, mutta kohtelu ei ollut lainkaan yhtä miellyttävää kuin Australiassa. Lentokoneessa meillä oli pitkät housut, mutta kentällä kävimme vessassa vaihtamassa sortsit yllemme, mikä oli erittäin hyvä ratkaisu. Laitoimme reppuihin kahden päivän kaupunkitarpeet ja sitten veimme matkalaukut säilytykseen. Passintarkastus oli melko hidasta, mutta matkalaukkujen säilöönotto se vasta hidasta olikin. Jouduimme odottamaan vuoroamme puolisen tuntia, vaikka edellämme oli vain kaksi seuruetta. Oma laukkujemme säilöönotto kesti ainakin varttitunnin, vaikka töissä oli kaksi miestä. Laukut piti tarkastaa vaarallisten aineiden varalta, sitten passista piti ottaa valokopio, johon piti kirjoittaa yhteystiedot ja lopuksi piti maksaa noin kahdeksan euroa kassia kohden vuorokaudesta. Ja kaikki tapahtui uskomattoman verkkaisesti. Ehkä se on singaporelainen tapa?

Jouduimme vaihtamaan terminaalia pikkujunalla ennen kuin pääsimme keskustaan vievälle junalle. Lippu maksoi noin 1,40 euroa, joten ei ollut mitään syytä ottaa taksia tälle matkalle. Jouduimme vähän odottelemaan junan tulemista ja kahden pysäkin päästä meidän piti vaihtaa metroon. Meillä oli yhdeksän pysäkinväliä ennen kuin tulimme City Hallin pysäkille aivan kaupungin keskustaan. Laskeutumisesta oli aikaa kulunut melkein kolme tuntia, mikä tuntui kohtuuttomalta, mutta minkäs teet.

Singaporeen oli laskeutunut pimeys, joten junan ikkunoista ei paljon näkymiä ollut. Metrossa oli runsaasti matkustajia, mutta ahdistusta ei väkimäärä aiheuttanut. City Hall -asemalla poistuimme maanalaisesta ja nousimme maan tasalle. Ulkona meitä odotti aivan mahtava lämpö, joka oli alkuillasta vielä lähellä 30 astetta. Täällä on aina lämmintä. Alin ikinä mitattu lämpötila Singaporessa on 19,4 astetta, joten aika turvallista oli jättää pitkät housut matkalaukkuun. Kävelimme noin kilometrin matkan the Strand -hotellillemme Minnan imiessä lämpöä itseensä saaden jopa sormensakin lämpenemään. Hotellimme oli varsin huokea, mutta ihan kelvollinen.

Päivä oli jälleen ollut pitkä ja aikaerotkin olivat meille epäsuosiollisia. Lähdimme kuitenkin majoittumisen jälkeen etsimään ruokapaikkaa. Niitä oli ihan hotellin vieressä, mutta kävimme silti katsomassa hieman kauempaa sopivampaa ravintolaa. Kuten yleensäkin, niin lopulta palasimme aivan hotellin kulmalle, missä menimme suureen ravintolaan. Ruoista oli tiskin edessä kuvia ja tekstit englanniksi, joten saimme ostettua kana ja ankka -ateriat. Ne veivät nälkää kauemmaksi, mikä oli tarkoituskin. Kävimme nauttimassa yhden oluen viereisessä ravintolassa, missä emme suuremmin pitäneet hyvin kovalla soineesta livemusiikista, joskin ”Brown Eyed Girl” jäi mieleen.

Lämpimässä illassa olisi ollut mukava kävellä pitempäänkin, mutta meidän oli pakko mennä välillä lepäämään. Ajoitus oli ihan hyvä, sillä melko pian alkoi ulkona kova ukkoskuuro. Ukkosesta huolimatta ulkona säilyi erittäin mukava lämpötila. Hotellihuone oli viileä, mutta ikkunan avattuani tuli huoneeseenkin sopiva lämpötila.

2.11.2017 Sydney

Olimme heränneet kaikkialla Australiassa aikaisin, joten miksemme myös Katoombassa. Jouduimme odottelemaan puoli kahdeksaa, jolloin laskeuduimme alakertaan aamiaiselle. Yleensä emme ole ottaneet hotellien aamiaisia, mutta nyt sellaisen otimme. Se oli halpa ja erittäin runsas sekä maukas.

Ajoin muutaman kilometrin pohjoiseen ja teimme noin seitsemän kilometrin kävelykierroksen. Laskeuduimme ensin noin 900 porrasta alas eukalyptusmetsään, missä kävelimme metsän siimeksessä katsellen ja ihmetellen. Ympärillä soi aivan uskomattoman voimakkaasti kaskaiden siritys. Se ei ollut vain voimakasta, vaan desipelit olivat lähellä kipukynnystä. Polveni vinkuivat, kun pääsimme alas jyrkkiä ja epätasaisia portaita. Alhaalla kävely oli mukavaa polun kulkiessa eukalyptuspuiden ja suurten saniaisten siimeksessä. Eläimiä emme paljon nähneet, mutta kuulimme kaskaiden lisäksi sentään monien lintujen kaunista tai vähemmän kaunista liverrystä.

Reitin toisessa päässä meidän piti tietenkin nousta takaisin ylös, jolloin minun vauhtini hiipui huomattavasti, mutta niin vain ylhäälle noustiin, joskin väsyneenä ja hikisenä. Aamu oli oikein aurinkoinen ja hiljalleen myös lämpötila nousi aamun kylmästä päivän lämpimään. Meiltä meni koko kierroksen tekemiseen noin kaksi ja puoli tuntia. Ostimme matkan päätteeksi Minnalle kahvin ja minulle jonkinlaisen makkarakäärön, josta en tiedä mitä se piti sisällään, mutta ihan hyvää se oli.

Ajoimme noin kymmenen kilometriä pohjoiseen, ja menimme katsomaan toista Blue Mountainsin komeata näköalaa. Aivan matkan alussa olimme pohtineet tapaisimmeko ketään, joka olisi käynyt Suomessa. Minna arvasi, että emme tapaisi yhtään ja minä arvelin, että tapaisimme yhden. Tähän saakka emme olleet tavanneet ketään, sillä Melbournessa tapaamiamme suomalaisia ei laskettu. Lähimpänä olivat Cairnsissa tapaamamme saksalaispariskunta, joka menee ensi keväänä Äkäslompoloon. Kommentoidessamme toisillemme komeita maisemia, tuli viereemme nainen, joka kysyi olemmeko Suomesta. Sitä emme voineet kiistää ja niin rouva kertoi asuneensa Imatralla joskus aikoinaan. Minna oli viime päivinä vähentänyt yhteydenottoja muihin ihmisiin, ettei hän vahingossa alkaisi jutella sellaisen ihmisen kanssa, joka olisi käynyt Suomessa. Suunnitelma ei toiminut vaan niin Australiassa kohtasimme yhden henkilön/ryhmän, joka oli käynyt Suomessa. Nyt minä jään odottelemaan palkintoani.

Ajomatkaa Sydneyhyn oli jäljellä noin sata kilometriä. Se meni oikein mukavasti ensin vilkkaalla maantiellä, sitten kovin vilkkaalla moottoritiellä ja lopuksi hyvin vilkkaassa Sydneyssä. Vilkkaudesta huolimatta pääsimme Sydneyn keskustaan oikein kätevästi. Vain muutama kilometrin ennen määränpäätä otin väärän kaistan, mutta se oli pelkästään puhelimen syytä. Jouduimme ajamaan jonkun verran väärään suuntaan ennen kuin pystyin tekemään turisteille niin tärkeän u-käännöksen. Pääsimme takaisin oikealle reitille, ja nyt osasimme ajaa autonvuokrauspisteeseen virheettömästi hyvin vilkkaasta liikenteestä huolimatta. Auto oli kolhuton, mutta sen matkamittarissa oli 9 900 kilometriä enemmän kuin lähtiessä. Lukema oli yllätys myös vuokraamon henkilökunnalle, sillä he kävivät tarkastamassa lukeman uudemman kerran.

Meillä oli noin puolen kilometrin kävely Castlereagh Boutique -hotellille. Se oli joskus ollut kallis ja komea majoituslaitos, mutta nyt se oli vain ihan hyvä. Lähdimme melko pian kävelemään Australian suurimpaan kaupunkiin. Kuljimme Darling Harbourin kautta ja kiersimme sieltä takaisin keskustaan. Kävimme huonolla menestyksellä parissa kaupassa sekä paremmalla onnella pubissa. Kiersimme ostoksiemme klanssa takaisin hotellille. Minna päätti jäädä lepäämään huoneeseemme, mutta minä lähdin sanomaan hyvästit Sydneylle.

Kävelin suurkaupungin jännittävässä vilkkaudessa satamaan ja ihastelin uskomattoman komeata satamaa, jota koristavat jännittävä Oopperatalo sekä mahtavasti lahtea hallitseva Harbour Bridge. Minä ihastelin näkymää pitkään siirtyen sitten the Rocksin alueelle oikein mukavaan pubiin. Yrttiteen juotuani palasin takaisin satamaan, minne oli pimeä laskeutunut. Siellä oli aivan mahtavaa kävellä edelleen vilkkaassa ihmisjoukossa ja katsella valaistuja Oopperataloa sekä Harbour Bridgeä. Tämä ympäristö on aivan kärkipaikoilla ikinä näkemieni kaupunkien joukossa. Minun ei ollut helppoa irtautua Sydneyn sataman maagisesta lumosta, mutta lopulta sen onnistuin tekemään. Jouduin kuitenkin kotimatkalla pysähtymään pubiin toipumaan,

Tällä matkalla on meille molemmille tarttunut hämmästyttävän paljon korvamatoja. Katso kenguru loikkaa… on ollut molempien pelkäämä mato, joka on vienyt kengurun osan matkamme hyräilyistä. Myös muita häiriköitä korviimme on tullut. Tänään olimme selvinneet pelkillä luonnon tuottamilla madoilla ja olimme siitä aivan tyytyväisiä. Sitten ohitimme Sydneyn keskustassa aasialaisnuoren, joka säesti itseään naurettavilla sähköuruilla ja lauloi aivan kamalasti, mutta ärsyttävän tunnistettavasti Oasiksen All around the World. Arvaatte varmaan, mitä minä edelleen hyräilen.

1.11.2017 Katoomba

Kävin puoli seitsemältä hakemassa Edenin pääkadulta (ainoalta kadulta) avoinna olevasta kahvilasta kahvit. Huomasin, että täällä oman kylän poikia arvostetaan enemmän kuin rahaa tuovia turisteja, sillä paikallisille tuotiin tilatut kahvit pöytään, mutta minun piti hakea omat sumppini tiskiltä. Kahvin kera meillä oli aamiaisena puuroa, jolla pääsimme jälleen pitkälle. Oli vielä kovin hiljaista ja ilma viileää poistuessamme Edenistä, joka ei sitten ihan paratiisi ollutkaan, vaikka siellä kaunista olikin.

Me lähdimme ajamaan kohti pohjoista seuraten rannikkoa pieniä teitä kulkien. Ajoimme harhaan jo ennen ensimmäistä kymmentä kilometriä Pambula Beachillä. Harhaan ajon huomatessani tein u-käännöksen ja palasin takaisin kohti oikeata reittiä. Äkkiä Minna huudahti hyvin innostuneesti ja sain selville, että hän oli nähnyt talon pihalla kengurun. Minä tein uuden u-käännöksen ja palasin parikymmentä metriä omakotitalon eteen, missä näimme muutaman metrin päässä yli metrin korkuisen vaaleanruskean kengurun, jonka vieressä oli reilun puolen metrin korkuinen lapsikenguru sekä hieman kauempana alle 40 sentin korkuinen vauvakenguru. Ne eivät meistä suuremmin piitanneet, joskin vauvakenguru hetken tuijotti autossa istuvia tavallista vaaleampia olentoja. Ne söivät ruohoa ennen kuin loikkivat rauhallisesti tiehensä. Kenguruita on olemassa 65 eri lajia. Emme tiedä mikä laji tässä oli kyseessä, mutta meistä ne olivat vain kenguruita. Minä tein kolmannen u-käännöksen ja pääsin jatkamaan matkaa Merimbulaan. Päivän aikana näimme enemmän kenguruita kuin tällä matkalla aikaisemmin yhteensä. Useimmat niistä olivat kaukana kedoilla, mutta kahdesti näimme kengurun aivan tien vierellä. Ne olivat selvästi eri lajia kuin nämä ensimmäiset, sillä ne olivat tummempia ja pienempiä. Kaikille oli kuitenkin yhteistä, että ne hyppivät ja olivat kenguruita.

Ajoimme noin sata kilometriä rannikon tuntumassa ihaillen hienoja maisemia ja katsellen mukavan näköisiä kyliä. Elämä näyttää täällä olevan mukavan verkkaista, sillä kukaan ei näyttänyt olevan menossa mihinkään, ei ainakaan kiireellä. Menimme katsomaan yhtä tavallista hienompaa hiekkarantaa, johon löivät huikean suuret aallot. Taivas oli lähes pilvetön, mutta siitä huolimatta lämpötila ei vielä noussut yli kahdenkymmenen eikä päivän paras lukemakaan ollut kuin 23 astetta.

Batemans Bayn kohdalta poistuimme rannikolta ajaen Kings Highwayta aina Canberraan saakka. Heti rannikolta poistuttuamme alkoi tie nousta jyrkästi ja rannikon tuntuman matala kasvillisuus vaihtui korkeiksi eukalyptusmetsiksi. Puut olivat hyvin vaikuttavia ja meidän mielestä ne olisivat sopineet erittäin hyvin koalille, mutta ainoatakaan emme koko päivän aikana nähneet. Vielä enemmän toivoimme näkevämme vompatteja, mutta yhtään hengissä olevaa ei näköpiiriimme ilmestynyt.

Rinteiden jälkeen ajelimme kumpuilevilla laitumilla, joiden vihreästä ruohosta nauttivat niin lampaat kuin lehmätkin. Ajoimme muutaman pienen kaupungin halki, kunnes saavuimme Canberraan. Se perustettiin vuonna 1908, kun Sydney ja Melbourne eivät päässeet sopuun, kummasta tulisi pääkaupunki. Niinpä ne päättivät perustaa kokonaan uuden kaupungin. Kaupungin suunnittelukilpailussa toiseksi tuli Eliel Saarinen. Todennäköisesti päätös oli korruptoitunut, sillä Griffinin suunnitelma oli aivan susi ja Elielin olisi varmasti ollut huomattavasti parempi. Me ajoimme kaupungin halki kolmeen otteeseen, mutta emme silti saaneet selville mitä Griffin oli ajatellut ja mihin hän oli piilottanut kaikki ruokapaikat. Walter Burley Griffin oli suunnitellut järven molemmille puolille todella suuret liikenneympyrät, joita oli kiva ajaa, mutta muuta järkeä niissä ei ollutkaan. Olin jo poistumassa koko kaupungista, kun päätin kurvata suuremman, eteläisen, ympyrän keskelle katsomaan Parlamenttitaloa.

Laaja ja aika kummallinen rakennus oli laitettu laakean kukkulan keskelle ja rakennuksen huipulle oli sysätty neljän suuren, vinon metallipalkin keskelle valtava lipputanko, jonka huipulla liehui Australian lippu. Otin muutaman kuvan matalasta rakennuksesta, jonka edessä hortoili vain muutama turisti. Olimme jo lähdössä pois autiolta pihalta, kun päätimme kuitenkin mennä katsomaan rakennuksen ovensuuta. Siellä oli avoin ovi eteiseen, missä melkein kymmenen virkapukuista henkilöä odotti meitä turvatarkastukseen, jonka helposti selvitimme. Poliitikot olivat tekemässä jotain muuta tärkeätä, joten me pääsimme katsomaan sekä edustajienhuonetta että senaattia, jotka olivat kovin samanlaisia. Pääsimme hissillä myös rakennuksen katolle, mutta sielläkin Griffin olisi tarvinnut apua suunnitelmiinsa. Kävimme Parlamenttitalon kahviossa syömässä päivän keiton, sillä kaupungissa ei muita ruokapaikkoja näyttänyt olevan.

Poistuimme kaupungista ajaen kolmannen kerran järven yli ja poistuen pohjoiseen moottoritietä M23 pitkin. Se oli Sydneyhyn menevä tie, jota ajoimme Goulburniin saakka. Olin suunnitellut yöpyvämme täällä, mutta en ollut varannut hotellia. Kello oli vasta neljä, joten päätimme jatkaa matkaa pohjoiseen emmekä jääneet tähän melko tylsäntuntuiseen paikaan. Kun ei varaa hotellia, on mahdollista muuttaa suunnitelmia lennosta. Yöpaikan varaaminen etukäteen puolestaan tuo turvallisuutta ja varmuutta yöpaikan suhteen erityisesti isoissa kaupungeissa.

Meillä oli vajaan kahden tunnin ajo Katoombaan reitin kiertäessä komeat Blue Mountainsit. Jouduimme ajamaan Oberonin kautta, koska muutakaan reittiä ei ollut. Eukalyptusmetsien jälkeen nousimme yli kilometrin korkeuteen, jolloin vuoret ja laaksot tarjosivat meille hienoja näkymiä. Oli vielä valoisaa, kun saavuimme Katoombaan. Pienessä kaupungissa oli muutama katu, mutta jo ensimmäiseltä löysimme hotellin, josta meille löytyi melko huokea ja sopiva huone. Pian majoittumisen jälkeen lähdimme etsimään sopivaa ravintolaa. Suurin osa kaupungin ravintoloista oli pikasellaisia, jotka eivät meihin vedonneet. Menimme katsomaan pubin ruokatarjontaa, mutta sieltä minä valitsin vain mukavan makuisen alen, mutta kumpikaan ei löytänyt mieleistä ruokaa. Palasimme huoneeseen ruokakaupan kautta, mistä löysimme molemmille hyvää ja ravitsevaa ruokaa. Tämä päivä meni lähinnä ajamiseen, mutta se tarjosi meille oikein mukavasti katsottavaa kenguruista parlamenttitaloon.