3.11.2017 Singapore

Meillä oli kello herättämässä kuuden jälkeen, mutta heräsimme tietenkin jo ennen sitä. Meillä ei ollut kiirettä, mutta juuri niin halusimme, sillä kiire on turhaa stressiä. Tänään oli vuorossa jälleen puuroaamiainen, joka olisi viimeinen Australiassa. Pakkasimme rauhassa ja ennen kahdeksaa poistuimme hotellilta. Castlereagh-katu oli vielä melko hiljainen, joskin viereisen tontin rakennusmiehet olivat jo hommissa. Näyttää siltä, että raksamiehet tulevat kaikkialla maailmassa töihin viimeistään seitsemältä. Miksiköhän?

Meillä oli kävelymatkaa Museum-asemalle noin 400 metriä. Olimme jo eilen käyneet varmistamassa, että Opal-korteissamme olisi riittävästi rahaa junamatkalle lentokentälle. Minna oli oppinut aiemmasta porttiepisodista ja hän valitsi järkevästi leveän portin ja selvisi aseman puolelle jäämättä repustaan kiinni. Junamatka oli ohitse varttitunnissa.

Sydneyn lentokentällä toimi kaikki erittäin hyvin. Ikinä ennen ei automaatin kautta tehty lähtöselvitys ole sujunut näin kätevästi. Aiemmin Minnalla on ollut vaikeuksia kiinnittää tarranauha laukkuun, mutta nyt ei. Nuori miesvirkailija havaitsi epävarmuutta Minnan tarrankäsittelyssä ja ilmaantui välittömästi hänen viereensä kysyen hyvin kohteliaasti tarvitsisiko neiti apua. Minna otti avun leveästi hymyillen vastaan ja mies kiinnitti tarran hyvin kätevästi vihreän matkalaukun kahvaan saaden laukun omistajalta ansaitut kehut. Kaveri, tai ”mate”, kuten täällä on tapana sanoa, katsoi minun tarranauhaa pyytävästi, joten annoin hänen kiinnittää myös minun nauhan.

Olimme kentällä vähän turhan aikaisin, joten koneen odotusta tuli useampi tunti ja puoli tuntia lisää koneen myöhästymisestä. Qantasin kone nousi Sydneyn kentältä puolenpäivän aikoihin ja meillä oli noin kahdeksan tunnin lento Singaporeen edessä. Jalkatila tässä koneessa oli pienempi kuin edellisissä, mutta siitä huolimatta matka sujui ihan mukavasti, vaikken päässytkään ikkunan viereen katsomaan maisemia. Matka tosin tuntui kestävän huomattavasti kauemmin kuin aikaisemmat kaksi lentoa.

Singaporen Changi-lentokentälle laskeuduimme viiden jälkeen paikallista aikaa. Meillä kesti noin puoli tuntia jonottaa passintarkastukseen, missä meiltä otettiin peukalonjäljet ja annettiin leima passiin. Virkailija hieman hymyili, mutta kohtelu ei ollut lainkaan yhtä miellyttävää kuin Australiassa. Lentokoneessa meillä oli pitkät housut, mutta kentällä kävimme vessassa vaihtamassa sortsit yllemme, mikä oli erittäin hyvä ratkaisu. Laitoimme reppuihin kahden päivän kaupunkitarpeet ja sitten veimme matkalaukut säilytykseen. Passintarkastus oli melko hidasta, mutta matkalaukkujen säilöönotto se vasta hidasta olikin. Jouduimme odottamaan vuoroamme puolisen tuntia, vaikka edellämme oli vain kaksi seuruetta. Oma laukkujemme säilöönotto kesti ainakin varttitunnin, vaikka töissä oli kaksi miestä. Laukut piti tarkastaa vaarallisten aineiden varalta, sitten passista piti ottaa valokopio, johon piti kirjoittaa yhteystiedot ja lopuksi piti maksaa noin kahdeksan euroa kassia kohden vuorokaudesta. Ja kaikki tapahtui uskomattoman verkkaisesti. Ehkä se on singaporelainen tapa?

Jouduimme vaihtamaan terminaalia pikkujunalla ennen kuin pääsimme keskustaan vievälle junalle. Lippu maksoi noin 1,40 euroa, joten ei ollut mitään syytä ottaa taksia tälle matkalle. Jouduimme vähän odottelemaan junan tulemista ja kahden pysäkin päästä meidän piti vaihtaa metroon. Meillä oli yhdeksän pysäkinväliä ennen kuin tulimme City Hallin pysäkille aivan kaupungin keskustaan. Laskeutumisesta oli aikaa kulunut melkein kolme tuntia, mikä tuntui kohtuuttomalta, mutta minkäs teet.

Singaporeen oli laskeutunut pimeys, joten junan ikkunoista ei paljon näkymiä ollut. Metrossa oli runsaasti matkustajia, mutta ahdistusta ei väkimäärä aiheuttanut. City Hall -asemalla poistuimme maanalaisesta ja nousimme maan tasalle. Ulkona meitä odotti aivan mahtava lämpö, joka oli alkuillasta vielä lähellä 30 astetta. Täällä on aina lämmintä. Alin ikinä mitattu lämpötila Singaporessa on 19,4 astetta, joten aika turvallista oli jättää pitkät housut matkalaukkuun. Kävelimme noin kilometrin matkan the Strand -hotellillemme Minnan imiessä lämpöä itseensä saaden jopa sormensakin lämpenemään. Hotellimme oli varsin huokea, mutta ihan kelvollinen.

Päivä oli jälleen ollut pitkä ja aikaerotkin olivat meille epäsuosiollisia. Lähdimme kuitenkin majoittumisen jälkeen etsimään ruokapaikkaa. Niitä oli ihan hotellin vieressä, mutta kävimme silti katsomassa hieman kauempaa sopivampaa ravintolaa. Kuten yleensäkin, niin lopulta palasimme aivan hotellin kulmalle, missä menimme suureen ravintolaan. Ruoista oli tiskin edessä kuvia ja tekstit englanniksi, joten saimme ostettua kana ja ankka -ateriat. Ne veivät nälkää kauemmaksi, mikä oli tarkoituskin. Kävimme nauttimassa yhden oluen viereisessä ravintolassa, missä emme suuremmin pitäneet hyvin kovalla soineesta livemusiikista, joskin ”Brown Eyed Girl” jäi mieleen.

Lämpimässä illassa olisi ollut mukava kävellä pitempäänkin, mutta meidän oli pakko mennä välillä lepäämään. Ajoitus oli ihan hyvä, sillä melko pian alkoi ulkona kova ukkoskuuro. Ukkosesta huolimatta ulkona säilyi erittäin mukava lämpötila. Hotellihuone oli viileä, mutta ikkunan avattuani tuli huoneeseenkin sopiva lämpötila.