2.11.2017 Sydney

Olimme heränneet kaikkialla Australiassa aikaisin, joten miksemme myös Katoombassa. Jouduimme odottelemaan puoli kahdeksaa, jolloin laskeuduimme alakertaan aamiaiselle. Yleensä emme ole ottaneet hotellien aamiaisia, mutta nyt sellaisen otimme. Se oli halpa ja erittäin runsas sekä maukas.

Ajoin muutaman kilometrin pohjoiseen ja teimme noin seitsemän kilometrin kävelykierroksen. Laskeuduimme ensin noin 900 porrasta alas eukalyptusmetsään, missä kävelimme metsän siimeksessä katsellen ja ihmetellen. Ympärillä soi aivan uskomattoman voimakkaasti kaskaiden siritys. Se ei ollut vain voimakasta, vaan desipelit olivat lähellä kipukynnystä. Polveni vinkuivat, kun pääsimme alas jyrkkiä ja epätasaisia portaita. Alhaalla kävely oli mukavaa polun kulkiessa eukalyptuspuiden ja suurten saniaisten siimeksessä. Eläimiä emme paljon nähneet, mutta kuulimme kaskaiden lisäksi sentään monien lintujen kaunista tai vähemmän kaunista liverrystä.

Reitin toisessa päässä meidän piti tietenkin nousta takaisin ylös, jolloin minun vauhtini hiipui huomattavasti, mutta niin vain ylhäälle noustiin, joskin väsyneenä ja hikisenä. Aamu oli oikein aurinkoinen ja hiljalleen myös lämpötila nousi aamun kylmästä päivän lämpimään. Meiltä meni koko kierroksen tekemiseen noin kaksi ja puoli tuntia. Ostimme matkan päätteeksi Minnalle kahvin ja minulle jonkinlaisen makkarakäärön, josta en tiedä mitä se piti sisällään, mutta ihan hyvää se oli.

Ajoimme noin kymmenen kilometriä pohjoiseen, ja menimme katsomaan toista Blue Mountainsin komeata näköalaa. Aivan matkan alussa olimme pohtineet tapaisimmeko ketään, joka olisi käynyt Suomessa. Minna arvasi, että emme tapaisi yhtään ja minä arvelin, että tapaisimme yhden. Tähän saakka emme olleet tavanneet ketään, sillä Melbournessa tapaamiamme suomalaisia ei laskettu. Lähimpänä olivat Cairnsissa tapaamamme saksalaispariskunta, joka menee ensi keväänä Äkäslompoloon. Kommentoidessamme toisillemme komeita maisemia, tuli viereemme nainen, joka kysyi olemmeko Suomesta. Sitä emme voineet kiistää ja niin rouva kertoi asuneensa Imatralla joskus aikoinaan. Minna oli viime päivinä vähentänyt yhteydenottoja muihin ihmisiin, ettei hän vahingossa alkaisi jutella sellaisen ihmisen kanssa, joka olisi käynyt Suomessa. Suunnitelma ei toiminut vaan niin Australiassa kohtasimme yhden henkilön/ryhmän, joka oli käynyt Suomessa. Nyt minä jään odottelemaan palkintoani.

Ajomatkaa Sydneyhyn oli jäljellä noin sata kilometriä. Se meni oikein mukavasti ensin vilkkaalla maantiellä, sitten kovin vilkkaalla moottoritiellä ja lopuksi hyvin vilkkaassa Sydneyssä. Vilkkaudesta huolimatta pääsimme Sydneyn keskustaan oikein kätevästi. Vain muutama kilometrin ennen määränpäätä otin väärän kaistan, mutta se oli pelkästään puhelimen syytä. Jouduimme ajamaan jonkun verran väärään suuntaan ennen kuin pystyin tekemään turisteille niin tärkeän u-käännöksen. Pääsimme takaisin oikealle reitille, ja nyt osasimme ajaa autonvuokrauspisteeseen virheettömästi hyvin vilkkaasta liikenteestä huolimatta. Auto oli kolhuton, mutta sen matkamittarissa oli 9 900 kilometriä enemmän kuin lähtiessä. Lukema oli yllätys myös vuokraamon henkilökunnalle, sillä he kävivät tarkastamassa lukeman uudemman kerran.

Meillä oli noin puolen kilometrin kävely Castlereagh Boutique -hotellille. Se oli joskus ollut kallis ja komea majoituslaitos, mutta nyt se oli vain ihan hyvä. Lähdimme melko pian kävelemään Australian suurimpaan kaupunkiin. Kuljimme Darling Harbourin kautta ja kiersimme sieltä takaisin keskustaan. Kävimme huonolla menestyksellä parissa kaupassa sekä paremmalla onnella pubissa. Kiersimme ostoksiemme klanssa takaisin hotellille. Minna päätti jäädä lepäämään huoneeseemme, mutta minä lähdin sanomaan hyvästit Sydneylle.

Kävelin suurkaupungin jännittävässä vilkkaudessa satamaan ja ihastelin uskomattoman komeata satamaa, jota koristavat jännittävä Oopperatalo sekä mahtavasti lahtea hallitseva Harbour Bridge. Minä ihastelin näkymää pitkään siirtyen sitten the Rocksin alueelle oikein mukavaan pubiin. Yrttiteen juotuani palasin takaisin satamaan, minne oli pimeä laskeutunut. Siellä oli aivan mahtavaa kävellä edelleen vilkkaassa ihmisjoukossa ja katsella valaistuja Oopperataloa sekä Harbour Bridgeä. Tämä ympäristö on aivan kärkipaikoilla ikinä näkemieni kaupunkien joukossa. Minun ei ollut helppoa irtautua Sydneyn sataman maagisesta lumosta, mutta lopulta sen onnistuin tekemään. Jouduin kuitenkin kotimatkalla pysähtymään pubiin toipumaan,

Tällä matkalla on meille molemmille tarttunut hämmästyttävän paljon korvamatoja. Katso kenguru loikkaa… on ollut molempien pelkäämä mato, joka on vienyt kengurun osan matkamme hyräilyistä. Myös muita häiriköitä korviimme on tullut. Tänään olimme selvinneet pelkillä luonnon tuottamilla madoilla ja olimme siitä aivan tyytyväisiä. Sitten ohitimme Sydneyn keskustassa aasialaisnuoren, joka säesti itseään naurettavilla sähköuruilla ja lauloi aivan kamalasti, mutta ärsyttävän tunnistettavasti Oasiksen All around the World. Arvaatte varmaan, mitä minä edelleen hyräilen.