4.11.2017 Singapore

Poistuimme The Strandista jo ennen kahdeksaa. Singapore oli tuolloin vielä melko hiljainen, joten päättelimme, että lauantai on varmaankin täällä vapaapäivä. Menimme samaan paikkaan, missä olimme eilen syöneet, mutta eri tiskille. Otimme kahvit sekä Minnalle hedelmäkulhon ja minulle paahtoleiväntapaisen. Lämpötila oli varmaan lähellä 25 astetta, joten meidän oli mukava lähteä tutustumaan Singaporeen.

Kävelimme ensin pohjoiseen Little India -alueelle. Se oli selkeästi köyhempää seutua talojen ollessa matalia ja aika huonokuntoisia. Ihmisiä oli vähän liikkeellä eikä mikään paikka ollut vielä auki. Suurin osa alueen ihmisistä oli intialaisia, joten nimi ei ollut huonosti keksitty. Siellä ei ollut paljoa katsottavaa, joten jatkoimme taivallusta Orchard Roadille, joka on kaupungin suurin ostosalue. Minä epäonnistuin kartanluvussa, minkä seurauksena meille tuli melko paljon ylimääräistä kävelyä, minkä johdosta sain Minnalta kehuja.

Lopulta pääsimme Orchard Roadille, jonka varrella on aivan valtavasti kauppoja ja ostoskeskuksia eikä paljoa muuta. Täällä on osa joulukoristuksista jo laitettu ”koristamaan” kauppoja, mutta kylteissä mainittiin, että valot laitetaan päälle vasta 14. marraskuuta. Tuntuu aika oudolta katsella koristeltuja kuusia (tietenkin tekokuusia) ja muita koristeita, kun lämpötila lähenee 30 astetta ja palmut huojuvat vieressä. Tulimme ostoksilla liian aikaisin, sillä kaupat alkoivat avautua vasta kymmeneltä ja sen jälkeen. Onneksi löytyi kuppila, joka tarjosi juotavaa kunkin makuun. Kävelimme Orchard Roadia länteen ja käännyimme takaisin päin, kun kaupat alkoivat loppua. Pistäydyimme häiritsevän monissa kaupoissa, mutta ne tuottivat myös tulosta, sillä sain hankittua lähes kaikki tavarat, joita minun pitikin hankkia. Minna oli hankkinut kaipaamansa tavarat jo kauan sitten Australiasta, joten hänellä ei ollut huolen häivää.

Orchard Roadilla oli monta metroasemaa, mutta ne kaikki ohitimme ilman halua laskeutua junan kuljetettavaksi. Pilvet olivat lähes kaikonneet eikä sääennustuksissa luvattua sadetta tullut vaan lämpötila oli kohonnut lähelle 30 astetta, ellei jopa hivenen yli. Kosteus oli korkealla, joten paita oli aivan märkä, vaikka olimme poikenneet useasti hyvin ilmastoituihin ostoskeskuksiin. Nautimme kevyet lounaat, mutta kävely jatkui niiden jälkeen. Etenimme keskustan kautta merenlahden rannalle, jonka kiersimme katsellen sen rannalla olevia suuria rakennuksia, joista suurin ja vaikuttavin oli Marina Bay Sands -hotelli lahden toisella puolella. Suunnistimme liikekeskustaan, missä oli runsaasti hyvin korkeita lasisia rakennuksia, mutta ei paljon muuta. Sieltä kiersimme pitkän kaavan kautta juuri tuolle Marina Bay Sands -hotellille.

Olimme päättäneet päättää tämän erinomaisen hienon matkan sen arvoisella viimeisellä hotelliyöllä. En ole ennen ollut näin hienossa hotellissa, mutta joskushan se hienoinkin pitää tulla. Saapumisemme ei ollut ehkä kaikkein tyylikkäin, sillä olimme kävelleet 18 kilometriä koko ajan nousevassa lämmössä ja saavuimme hotellin ovelle paidat aivan märkinä otsa hiestä kimmeltäen. Se ei kohteliasta henkilökuntaa hämmentänyt vaan heti sisälle tultuani kysyi nuori mies, että onko ”sir” kirjautumassa hotelliin. Sir oli, joten mies ohjasi meidät lyhyeen jonoon odottamaan, että joku noin kymmenestä virkailijasta vapautuu palvelemaan meitä. Siihen ei mennytkään kauan, kun hyvin kohtelias nuori nainen pyysi meitä luokseen ja hoiti sisään kirjauksen tehokkaasti ja kertoi meille tarpeelliset tiedot oikein hyvällä ja selkeällä englannilla.

Singaporessa kaikki kyltit, ohjeet ja mainokset ovat englanniksi, joka on yksi virallisista kielistä. Vaikka englanti on niin tärkeä, puhuvat täällä palveluammattien edustajat hämmästyttävän huonoa englantia. Tai ehkä he osaavat sitä hyvin, mutta heidän kovin kummallinen aksenttinsa kuulostaa pohjoismaalaisen korvaa erittäin hankalalta. Erityisesti naisten puheesta on vaikeata saada selvää, kun he puhuvat hyvin korkealta sekä kummallisella laulavalla intonaatiolla. Yleensä ei heidän aloituksesta ymmärrä yhtään mitään, ellei se ole ”How are you”. Usein toinen toistokaan ei tuo ymmärrystä, joten asiat menevät osoittelun ja hymyilyn puolelle. Jotenkin sitä kuitenkin asiat etenevät, vaikka aina ei saakaan sitä, mitä on luullut tilanneensa.

Marina Bay Sands on aivan uskomattoman suuri ja komea hotelli. Se käsittää kolme 56 kerroksen korkuista, leveätä tornia, joiden päälle on rakennettu varmaan toistasataa metriä pitkä tasanne, jossa on muun muassa ravintola sekä leveä uima-allas. Hotellin aula on suurempi kuin suurin osa maailman hotelleista. Sitä kävelimme ensimmäisen tornin alla olevasta respasta monta minuuttia kolmannen tornin alla olevalle hissille. Meidän huone oli 31. kerroksessa. Kun avasin huoneen oven, avautui automaattisesti koko päätyseinän peittänyt verho paljastaen uskomattoman maiseman yli suuren puutarhan ja valtaisan merenlahden, jolle oli ankkuroitu kymmeniä suuria aluksia odottamaan satamaan pääsyä. Huone oli tuuletettu hyvin viileäksi, mutta me avasimme heti parvekkeen lasioven ja menimme juhlavaan lämpöön katselemaan avautuvaa hulppeata näkymää. Lepäilimme vähän aikaa, mutta useasti kävimme parvekkeella lämmittelemässä ja katselemassa.

Jonkin ajan kuluttua Minna nousi 55. kerroksessa olevaan erittäin hyvin varusteltuun kuntosaliin. Siellä hän kuntoili reilun puolen tunnin ajan Singaporen kaupungin välkkyessä kaukana alhaalla. Minä ajattelin pitää matkaseurueen kokonaiskunnon tasapainossa ja lähdin oluelle. Hotellin kyljessä on aivan valtava ostoskeskus, kasino ja paljon muuta viihdykettä. Minä menin ostoskeskukseen ja etsiskelin toistakymmentä minuuttia olutravintolaa, vaikka tiesin, missä päin se sijaitsi. Ravintolalla oli terassi, mikä sopi minulle mainiosti, sillä mikäs oli mukavampaa kuin nauttia kylmää olutta 30 asteen helteessä katsellen palmujen takaa Singaporen pilvenpiirtäjiä.

Hieman myöhemmin teimme toista tuntia kestäneen kävelyn hotellin takana olevaan suureen puutarhaan, jonne oli rakennettu jopa 20 metriä korkeita metallisia ”kukkia”. Niiden lisäksi siellä oli hyvin runsaasti erilaisia tropiikin puita, kuten palmuja ja banaaneja. Kävely oli oikein viihdyttävä, joskaan emme menneet mihinkään maksulliseen hupiin vaan nautimme pelkästä kävelystä. Hiljalleen kiersimme takaisin hotellille ja menimme ostoskeskukseen etsimään päivällistä. Löysimme ostoskeskuksen perukoilta tavalliselle kansalle tehdyn laajan ruokalan, mistä löysimme molemmille intialaista ruokaan. Puitteet olivat rasittavan hektisiä, mutta ruoka hyvää ja täyttävää.

Ulkona oli tullut pimeätä ja hieman viileämpää. Nousimme hotellin katolle ja menimme uimaan Infinity-altaaseen. Sekin oli melkoinen kokemus eikä sitä alkanut sade haitannut lainkaan. Näkymät alla aukeavaan miljoonakaupunkiin olivat huikeat. Sait uida miellyttävän lämpimässä vedessä altaan reunalle ja aivan reunan alta alkoivat mahtavat näkymät  kaukana olla olevaan kaupunkiin. Tämäkin oli hyvin poikkeuksellinen kokemus.

Kirjoittelin hetken päivän tapahtumista, mutta lähdin sitten vielä kuljeskelemaan lämpimään iltaan. Kävelin pohjoiseen päin suurelle maailmanpyörälle ja ylitin Singaporen GP:n rataosuuden, jolla oli vieläkin jäljellä osakilpailun ratamaalaukset. Täällä, kuten Hong Kongissakin on aika hankalan jalankulkijan kuljeskella, koska välillä jalkakäytävä vain loppuu ja edetäkseen joutuu kulkemaan vaarallisilla tai ainakin luvattomilla osuuksilla. Koikkelehdin kuitenkin eteenpäin ja pidemmän etsiskelyn jälkeen löysin ravintolan. Täällä ei ole käytännössä kuin yksi paikallinen olut, Tiger. Sitä ei saa läheskään kaikista ravintoloista vaan yleensä tarjolla on eurooppalaista olutta, kuten nytkin. Otin Paulanerin, jota on tuotu Münchenistä saakka. Koko ravintola oli tehty saksalaisteemalla ja henkilökunta pukeutui sen mukaan. Kaikki naiset näyttävät mahtavilta baijerilaisasussa, mutta aasialaismiehet nahkasortseissa! Oli alkanut hiljalleen sataa, mutta vain niin vähän, että kävelin reippaasti parin kilometrin matkan hotellille.