Kyllä oli pitkä matka Suomesta Uuteen-Seelantiin, joskin toki se oli jo etukäteen tiedossa.
Lennot sujuivat
ihan mukavasti ja ilman ongelmia. Helsingistä lähdin perjantai-iltana varttia
vaille keskiyöllä kohti Singaporea. Kone oli melkein täynnä, mutta sopivasti
vierestäni puuttui matkustaja, jolloin oli vähän enemmän tilaa levitellä
jalkoja. Lento kesti 12 tuntia, mikä on normaalia pidempi, koska joudutaan
kiertämään vaaralliset alueet etelän kautta. Ruokailun jälkeen rupesin
nukkumaan ja sain nukuttua yllättävän hyvin. Toki uni oli hyvin katkonaista,
mutta yhteensä unta tuli yli kuusi tuntia. Se sai myös matkan tuntumaan
nopealta, jos 12 tunnin lentomatka voi nopealta tuntua. Ruokailut eivät
sattuneet oikein minun maun mukaiseksi. Ensin oli valkosipulikanaa sekä
pastasalaattia, ja aamulla tarjottiin vihanneslasagnea. No eipä istuen
kaloritkaan kuluneet.
Singaporessa
minulla oli tunti vaihtoaikaa seuraavaan koneeseen, mikä hieman huoletti, kun
vielä saavuimme lentoruuhkan vuoksi vartin myöhässä. Onnekseni Sydneyn koneen
portti oli varsin lähellä saapumisporttia, ja Qantasin kone oli lisäksi vajaan
puoli tuntia myöhässä. Niinpä menin rauhassa jonoon ja odotusalueelle
tavaroiden läpivalaisun kautta. Lensin Sydneyhyn Airbus A380-800 -koneella,
joka on maailman suurin matkustajakone. Valtava se olikin! Sisääntuloaukkoja
oli peräti kolme, joista kaksi alakertaan. Alakerran paremmille paikoille
minulla ei ollut varaa mennä yläkerrasta puhumattakaan. Onneksi minullekin
riitti paikka, vaikka se olikin vasta rivillä 82. Penkkejä on kymmenen rinnakkain,
kolme ikkunoiden vieressä ja keskellä neljä. Minä jouduin keskipaikoille enkä
edes käytäväpaikalle, mikä tiesi melko ahdasta jalkatilaa. Luulin, että lento
kestää kymmenen tuntia, mutta ilokseni kolme noista tunneista kuittautui
aikavyöhykkeillä. Yleensä seitsemän tunnin lento kuulostaa valtavan pitkältä,
mutta kun on ensin tehnyt 12 tunnin matkan, ja sitten otetaan kolme tuntia
seuraavasta lennon pituudesta pois, tuntui lento lyhyeltä. Varmasti myös sillä
on merkitystä, että jo lähtiessä olin asennoitunut pitkiin lentoihin, niin osasin
ottaa ne sopivan leppoisasti.
Sydneyhyn kone
laskeutui vaille seitsemän paikallista aikaa aamulla. Tällä kertaa olin
nukkunut tuskin tuntiakaan, mutta toisaalta kehoni oli vielä Suomen ajassa,
joten ei minua kunnolla vielä nukuttanutkaan. Alun perin minulla oli vain tunti
aikaa vaihtaa Aucklandin koneeseen, mutta ilmeisesti ehtimisen mahdottomuuden
olivat paikallisvirkailijat huomanneet, ja olivat vaihtaneet minut sekä varmaan
muitakin samalla lennolla tulleita pari tuntia myöhemmin lähtevään koneeseen. Olin
ajatellut, että jos en ehdi alkuperäiseen vuoroon, niin varmasti minulle
järjestetään kyyti seuraavaan. Ja jos menisi huomiseen, niin en pistäisi
pahaksi, vaikka pääsisin käymään katsomassa Sydneyn mahtavaa satama-aluetta.
Odottelua ei
tullut kuin pari tuntia, mikä ei tuntunut enää missään. Puolen päivän jälkeen
Australian aikaa pääsimme koneeseen. Lento kesti kaksi ja puoli tuntia eikä siitä
ole muuta kertomista kuin, että sen aikana tarjoiltiin ihan kunnollinen ruoka
sekä vielä kahvitkin. Qantasin ruokien taso on parempi kuin Finnairin
tarjoamat. Neljän jälkeen laskeuduimme Aucklandin kentälle. Lentokentän
toiminnot olivat muuten tavalliset, mutta eniten aikaa meni, kun virkailijat
kyselivät, onko tulijoilla hedelmiä tai muita elintarvikkeita, tai likaisia
vaelluskenkiä tai ollut kosketuksia tuotantoeläinten kanssa. Uusi-Seelanti
suojelee hyvin tarkasti luontoaan ja eläimiään, ja hyvä niin.
Olin kotoa
lähdettyäni ollut yhtäjaksoisesti matkalla jo lähes 35 tuntia, joten
poikkeuksellisesti otin taksin hotellille. Olin aikonut mennä julkisilla, mutta
ne olivat hankalat ja olisivat kestäneet puolitoista tuntia. Taksiin
tuhlaamisesta seurasi tietenkin rangaistus. Kuski oli tosi puhelias ja innostui
entisestään, kun sai tietää minun olevan Suomesta. Käytiin läpi Suomen säät ja
Aucklandin äskeiset tulvat. Heppu kertoi paljon maastaan sekä kaupungistaan
antaen vinkkejä muun muassa ravintoloista. Matka kesti parikymmentä minuuttia,
mutta paljon hän ehti sen aikana jutella.
Hotel President
on oikein hyvällä paikalla Aucklandin keskustassa. Se ei varmaan Saulille
kelpaisi, sillä paikka on hieman nuhruinen ja remontin tarpeessa. Huone on
melko pieni, mutta kelpaa minulle mainiosti. Huoneen hinta on paikan puolesta
hyvä, mutta varustukseltaan ylihintainen. Huoneessa ensimmäisenä otin pois
tukisukat, jotka olin laittanut ehkäisemään turvotusta. Siihen ne toimivat
oikein hyvin, mutta kyllä tunne oli aivan mahtava, kun sain käärittyä ne pois.
Tein melko
lyhyen kierroksen Aucklandin keskustassa ja läheisessä Viaduct Harbourissa. Se
vaikutti ihan kivalta suurelta kaupungilta, mutta sen tarkempi tarkastelu jää
tuleville päiville. En jaksanut mennä edes syömään vaan ostin kaupasta vähän ruokaa.
Tulin aikaisin hotellille, ja kirjoittelun jälkeen alan aika aikaisin
nukkumaan. Näin pääsen kätevästi Uuden-Seelannin aikaan, mikä on yksitoista
tuntia meidän edellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti