Auckland

Kyllä oli pitkä matka Suomesta Uuteen-Seelantiin, joskin toki se oli jo etukäteen tiedossa.

Lennot sujuivat ihan mukavasti ja ilman ongelmia. Helsingistä lähdin perjantai-iltana varttia vaille keskiyöllä kohti Singaporea. Kone oli melkein täynnä, mutta sopivasti vierestäni puuttui matkustaja, jolloin oli vähän enemmän tilaa levitellä jalkoja. Lento kesti 12 tuntia, mikä on normaalia pidempi, koska joudutaan kiertämään vaaralliset alueet etelän kautta. Ruokailun jälkeen rupesin nukkumaan ja sain nukuttua yllättävän hyvin. Toki uni oli hyvin katkonaista, mutta yhteensä unta tuli yli kuusi tuntia. Se sai myös matkan tuntumaan nopealta, jos 12 tunnin lentomatka voi nopealta tuntua. Ruokailut eivät sattuneet oikein minun maun mukaiseksi. Ensin oli valkosipulikanaa sekä pastasalaattia, ja aamulla tarjottiin vihanneslasagnea. No eipä istuen kaloritkaan kuluneet.

Singaporessa minulla oli tunti vaihtoaikaa seuraavaan koneeseen, mikä hieman huoletti, kun vielä saavuimme lentoruuhkan vuoksi vartin myöhässä. Onnekseni Sydneyn koneen portti oli varsin lähellä saapumisporttia, ja Qantasin kone oli lisäksi vajaan puoli tuntia myöhässä. Niinpä menin rauhassa jonoon ja odotusalueelle tavaroiden läpivalaisun kautta. Lensin Sydneyhyn Airbus A380-800 -koneella, joka on maailman suurin matkustajakone. Valtava se olikin! Sisääntuloaukkoja oli peräti kolme, joista kaksi alakertaan. Alakerran paremmille paikoille minulla ei ollut varaa mennä yläkerrasta puhumattakaan. Onneksi minullekin riitti paikka, vaikka se olikin vasta rivillä 82. Penkkejä on kymmenen rinnakkain, kolme ikkunoiden vieressä ja keskellä neljä. Minä jouduin keskipaikoille enkä edes käytäväpaikalle, mikä tiesi melko ahdasta jalkatilaa. Luulin, että lento kestää kymmenen tuntia, mutta ilokseni kolme noista tunneista kuittautui aikavyöhykkeillä. Yleensä seitsemän tunnin lento kuulostaa valtavan pitkältä, mutta kun on ensin tehnyt 12 tunnin matkan, ja sitten otetaan kolme tuntia seuraavasta lennon pituudesta pois, tuntui lento lyhyeltä. Varmasti myös sillä on merkitystä, että jo lähtiessä olin asennoitunut pitkiin lentoihin, niin osasin ottaa ne sopivan leppoisasti.

Sydneyhyn kone laskeutui vaille seitsemän paikallista aikaa aamulla. Tällä kertaa olin nukkunut tuskin tuntiakaan, mutta toisaalta kehoni oli vielä Suomen ajassa, joten ei minua kunnolla vielä nukuttanutkaan. Alun perin minulla oli vain tunti aikaa vaihtaa Aucklandin koneeseen, mutta ilmeisesti ehtimisen mahdottomuuden olivat paikallisvirkailijat huomanneet, ja olivat vaihtaneet minut sekä varmaan muitakin samalla lennolla tulleita pari tuntia myöhemmin lähtevään koneeseen. Olin ajatellut, että jos en ehdi alkuperäiseen vuoroon, niin varmasti minulle järjestetään kyyti seuraavaan. Ja jos menisi huomiseen, niin en pistäisi pahaksi, vaikka pääsisin käymään katsomassa Sydneyn mahtavaa satama-aluetta.

Odottelua ei tullut kuin pari tuntia, mikä ei tuntunut enää missään. Puolen päivän jälkeen Australian aikaa pääsimme koneeseen. Lento kesti kaksi ja puoli tuntia eikä siitä ole muuta kertomista kuin, että sen aikana tarjoiltiin ihan kunnollinen ruoka sekä vielä kahvitkin. Qantasin ruokien taso on parempi kuin Finnairin tarjoamat. Neljän jälkeen laskeuduimme Aucklandin kentälle. Lentokentän toiminnot olivat muuten tavalliset, mutta eniten aikaa meni, kun virkailijat kyselivät, onko tulijoilla hedelmiä tai muita elintarvikkeita, tai likaisia vaelluskenkiä tai ollut kosketuksia tuotantoeläinten kanssa. Uusi-Seelanti suojelee hyvin tarkasti luontoaan ja eläimiään, ja hyvä niin.

Olin kotoa lähdettyäni ollut yhtäjaksoisesti matkalla jo lähes 35 tuntia, joten poikkeuksellisesti otin taksin hotellille. Olin aikonut mennä julkisilla, mutta ne olivat hankalat ja olisivat kestäneet puolitoista tuntia. Taksiin tuhlaamisesta seurasi tietenkin rangaistus. Kuski oli tosi puhelias ja innostui entisestään, kun sai tietää minun olevan Suomesta. Käytiin läpi Suomen säät ja Aucklandin äskeiset tulvat. Heppu kertoi paljon maastaan sekä kaupungistaan antaen vinkkejä muun muassa ravintoloista. Matka kesti parikymmentä minuuttia, mutta paljon hän ehti sen aikana jutella.

Hotel President on oikein hyvällä paikalla Aucklandin keskustassa. Se ei varmaan Saulille kelpaisi, sillä paikka on hieman nuhruinen ja remontin tarpeessa. Huone on melko pieni, mutta kelpaa minulle mainiosti. Huoneen hinta on paikan puolesta hyvä, mutta varustukseltaan ylihintainen. Huoneessa ensimmäisenä otin pois tukisukat, jotka olin laittanut ehkäisemään turvotusta. Siihen ne toimivat oikein hyvin, mutta kyllä tunne oli aivan mahtava, kun sain käärittyä ne pois.

Tein melko lyhyen kierroksen Aucklandin keskustassa ja läheisessä Viaduct Harbourissa. Se vaikutti ihan kivalta suurelta kaupungilta, mutta sen tarkempi tarkastelu jää tuleville päiville. En jaksanut mennä edes syömään vaan ostin kaupasta vähän ruokaa. Tulin aikaisin hotellille, ja kirjoittelun jälkeen alan aika aikaisin nukkumaan. Näin pääsen kätevästi Uuden-Seelannin aikaan, mikä on yksitoista tuntia meidän edellä.