Yöllä Rabatissa oli satanut ja aamulla taivas oli pilvessä, mutta yhtä pientä kuuroa lukuun ottamatta enempää sadetta emme saaneet. Aamiainen pysyi samana kuin eilen, mikä oli odotettavissa. Sen jälkeen nousimme takaisin huoneeseemme emmekä pitäneet mitään kiirettä poistuaksemme hotellilta. Uloskirjautumisen piti tapahtua viimeistään kahdeltatoista ja sen alitimme yli tunnilla. Ylitimme kadun ja menimme Rabatin rautatieasemalle odottelemaan puolentoista tunnin päästä lähtevää junaamme.
Rabat Gare
Ville -asema oli remontissa eikä se ollut kovin viihtyisä. Kahden laiturin
välissä oli penkkejä, joilla odottelimme rauhassa katsellen aseman remontin
hyvin hidasta etenemistä. Junia kulki noin vartin välein, joten sekin toi
hieman katseltavaa, kun ihmetteli juniin kiiruhtavia ihmisiä. Ulkomaalaisia ei
lisäksemme juurikaan näkynyt vaan kaikki asemalla olijat näyttivät
paikallisilta. Sitten aivan ajallaan laiturille 2 saapui Fèsiin menevä juna.
Meillä oli liput ensimmäiseen luokkaan, joka löytyikin vaunusta 11.
Ensimmäisessä luokassa oli kuuden henkilön yksikköjä, joista yhdestä löysimme
omat paikkamme. Olin luullut, että ajelisimme luotijunan tyyppisellä junalla,
mutta jouduimme tyytymään ihan tavalliseen junaan.
Matka Marokon
toiseksi suurimpaan kaupunkiin kesti melkein kolme tuntia. Aika meni nopeasti
ohitse kiitävää Marokkoa katsellen. Rabat oli hyvin siisti, mutta vastaava
siisteys ei jatkunut pääkaupungin ulkopuolelle. Aika pian maaseudun alettua
rupesivat rakennukset pienenemään ja muuttuivat kovin rapistuneiksi ja välillä
jopa hökkelikyliksi. Eniten huomiotamme kuitenkin kiinnitti valtava määrä
roskia lukuisilla rinteillä ja aitojen vieressä. Paikalliset asukkaat ovat
selvästi kipanneet roskansa näkymättömiin aitojen taakse tai jyrkkiin
rinteisiin, jotka kuitenkin näkyivät junaan todella ikävästi. Täällä ei liene
riittävän kattavaa jätehuoltoa, jonka kautta roskat käsiteltäisiin. Aluksi juna
kulki aivan tasaisissa maisemissa ja ympärillämme oli runsaasti viljeltyä
maata. Enimmäkseen oli erilaisia hedelmäpuita ja jopa viiniköynnöksiä, mutta
ohitimme myös jonkin verran viljeltyjä peltoja.
Sidi Kacemin
jälkeen alkoi ympärillemme kohota korkeampia mäkiä, mikä teki maisemista paljon
miellyttävämmät. Asustusta tuli myös enemmän, joskaan ne eivät usein parantaneet
näkymiä. Matkan varrella näimme monia suuriakin lammaslaumoja, joita aina
paimensi vähintään yksi mies, usein useampi. Toiseksi viimeisen pysähdyksen
juna teki Meknesissä ennen kuin jatkettiin viimeinen puolituntinen Fèsiin. Aikataulun
mukaisesti junamme pysähtyi Fèsin asemalle ja me seurasimme muuta joukkoa ulos
asemalta. Olimme pyytäneet hotellia järjestämään meille kyydityksen majapaikkaan
ja asemarakennuksen ulkopuolella pienikokoinen vanhempi mies piteli kylttiä,
missä oli nimemme aivan oikein kirjoitettuna. Vähäsanaisena hän kehotti meitä
seuraamaan autolleen, joka oli pysäköity vilkkaan kadun varteen. Mies ei
pitänyt kiirettä kulkiessaan ja samanlainen rauhallinen meno jatkui hänen
ajaessaan. Hän toi meidät reilun viiden kilometrin päähän medinan reunalle, jossa
hän soitti hotellille jonkun noutamaan meitä. Nuori oikein hyvää englantia
puhuva mies hakikin meidät ja johdatti muutaman sadan metrin päässä vanhan
kaupungin sisällä olevaan hotelliin.
Oikeastaan
kyseessä ei ollut hotelli vaan riad, joka on perinteistä marokkolaistyyliä
edustava rakennus, joita aikoinaan tehtiin kauppiaiden ja aristokraattien
kodeiksi. Riad Cedre d’Argent on oikein viihtyisä iso huoneisto. Tulimme
lyhyestä käytävästä suureen ja korkeaan tilaan, joka oli kauttaaltaan päällystetty
kaakeleilla. Tilan keskellä oli sininen useamman metrin levyinen allas, jossa ainakin
entisaikoina oli myös uitu. Valoa tilaan tuli avonaisesta katosta, mikä onkin
tyypillistä näissä riadeissa, sillä niissä ei ole lainkaan ikkunoita ulospäin. Lomakkeiden
täyttämisen jälkeen nousimme kapeita ja hyvin jyrkkiä portaita pitkin
kolmannessa kerroksessa olevaan huoneeseemme. Lattiat ja portaat olivat
laatoitettuja, mutta huoneemme seinät kalkittu valkoiseksi. Pesuhuoneeseen
joutui nousemaan hyvin jyrkkiä portaita vielä yksi kerros ylemmäksi. Huone oli
hieman minua korkeampi ja aivan kokonaan kaakeloitu vihreillä ja ruskeilla
pienillä laatoilla. Yövymme siis varsin mielenkiintoisessa paikassa.
Hetken
rauhoittumisen jälkeen lähdimme katselemaan Fèsin medinaa eli vanhaa kaupunkia.
Se on arabimaailman suurin ja toiseksi vanhin medina ja se kuuluu Unescon
maailmanperintölistalle. Lisäksi alue on maailman suurin asuttu alue, jossa eivät
autot saa ajaa. Paikka olikin hyvin jännittävä kapeine sokkeloisine kujineen,
joita oli hieno kävellä. Osa kujista oli lähes tyhjiä ja sisälsi vain joitain
oviaukkoja seinien takana oleviin asuntoihin. Toiset taas olivat aivan täynnä kojuja
ja kauppoja, joissa myytiin monia erilaisia tavaroita sekä ruokia. Kauppiaita
ja myyjiä oli moninkertainen määrä Rabatin medinan vastaaviin ja aluekin oli paljon
jännittävämpi kuin Rabatissa käymämme medina. Kauppiaat eivät olleet vähääkään
aggressiivisia vaan antoivat meidän kävellä kauppojensa ohitse ilman kehotuksia
ostamaan. Jos menee sisälle kauppaan tai rupeaa katselemaan tavaroita, niin
sitten pitää varautua tinkimään. Oppaissa varoiteltiin kovasti tunkeilevista
oppaista, jotka tarjoavat palvelujaan ja jos hivenenkin olet kiinnostunut
palkkaamaan jonkun oppaaksi, tunkee henkilö mukaan ja lopulta vaatii hävyttömän
suuren palkkion vähäisestä avustaan. Näitäkään emme kohdanneet kuin muutaman
lähellä nahkavärjäämöä ja hekin luopuivat aikeistaan, kun sanoin kohteliaasti
ei kiitos ja suuntasin toiseen suuntaan. Niinpä ainakaan matkan tässä vaiheessa
emme ole kokeneet mitään ikävää tai tunkeilevaa paikallisten taholta, vaikka
niistä kovasti varoiteltiin. Päinvastoin, olemme kokeneet paljon iloisia
ilmeitä paikallisilta ja pyyteettömiä avun tarjouksia.
Melkein kahden
tunnin kävelyn ja katselun jälkeen palasimme takaisin riadiin lepäilemään.
Puoli kahdeksalta paikan omistaja tai pitäjä, vei meidät lähellä olevaan ravintolaan,
josta hän oli pyynnöstämme meille varannut pöydän. Ravintola oli varsin
viihtyisä, vaikka koristelu oli säihkyvää ja yltäkylläistä. Päädyimme jälleen
ottamaan tajine-annokset, Seija kanan ja minä naudanlihan kera. Aluksi eteen
tuotiin hyvin runsas kattaus alkupaloja, jotka olivat pääruoan lailla
maistuvia. Saimme syötyä annoksemme kokonaan, joten tällä kertaa annoskoko sopi
meille hyvin. Osasimme takaisin riadiin ongelmitta. Aiemmin emme olisi osanneet
takaisin yöpaikkaan ilman puhelimen apua, sillä sokkeloisessa medinassa hukkasi
nopeasti oikean suunnan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti