maanantai 2. heinäkuuta 2018

1.7.2018 Dubrovnik


Meillä oli jälleen hidastempoinen aamu, sillä Dubrovnikin bussi lähti vasta 12:30. Aamiainen oli parempi kuin luvattu continental breakfast antaisi odottaa. Hyvä niin, sillä meillä oli pitkä aika odottaa seuraavaa ateriaa. Venytimme aamua oikein mukavassa huoneessamme, kunnes puoli yhdeltätoista lähdimme Mostarin miellyttävän lämpimään aamuun. Kävelimme hyvin hitaasti asemalle ja pysähdyimme kerran ihan vain kuluttaaksemme aikaa. Vanhaan kaupunkiin emme matkalaukun kanssa halunneet mennä eikä siellä olisi meille mitään uutta ollutkaan. Asemalla olimme reilu tunti ennen bussin lähtöä, joten odottelimme kahvilassa. Kyllä omalla autolla kulkeminen on ylivertaista. Erityisesti turhat odottelut jäävät pois. Tänäänkin olisimme ehtineet edetä vähintään 200 kilometriä ennen kuin pääsimme edes bussiin. Valintakysymyksiä.

Iso bussi tuli laiturille kymmenisen minuuttia myöhässä. Mukaan pyrki paljon muitakin ihmisiä ja sekamelska oli valmis. Minä menin viemään matkalaukkua bussin alaosaan Seijan tunkiessa itsensä sisälle linja-autoon. Hän onnistui saamaan viimeiset kaksi vierekkäistä paikkaa ja minä onnistuin saamaan laukkumme mukaan kyytiin, joten olimme menestyksekkäitä tässä kamppailussa.
Bussimatka Dubrovnikiin sujui oikein mukavissa maisemissa. Bosnian puolella seurasimme pitkät pätkät vihreävetistä jokea, joka luikerteli kohti Välimerta jyrkkärinteisten vuorien välissä. Kroatian tullissa meillä meni aikaa toista tuntia, kun tulli tarkasti puolen kymmenen nuoren miehen tavarat läpikotaisin. Kaikki pääsivät mukaan, jotain mitään suurempaa ei löytynyt. Kroatiassa matka jatkui Välimeren sinisen rannan tuntumassa. Täällä rannat ovat hyvin jyrkkiä ja lähes puuttomia, joten bussista oli erinomaisen hienoa katsella. Vajaa sata kilometriä ennen Dubrovnikia Kroatia katkeaa Bosniaksi noin kymmenen kilometrin matkalta. Tämä tiesi kahta uutta tullitarkastusta, joihin tuhraantui aikaa harmittavan paljon. Meidät passit eivät virkailijoita kiinnostaneet eikä meille annettu edes leimoja, kuten kaikille muille.

Lopulta bussi kiersi Dubrovnikin bussiasemalle. Annoin hätäisempien kahmia laukkunsa tavaratilasta ja nostin sitten omani rauhassa ulos. Saimme helposti taksin asemalta eikä hinnan kanssa ollut ongelmia, sillä hinnasto oli kirjoitettu selkeästi isolle taululle. Matkaa majapaikkaan kaupungin halki oli noin viisi kilometriä ja se maksoi 15 euroa. Olimme tulleet paikkaan, missä turistit viihtyvät ja se näkyi hintatasossa. Hotellien hinnat olivat helposti tuplasti korkeammat kuin aiemmin käymissä paikoissa. Ravintoloiden ruoat ovat aika lähellä Suomen hintoja. Oluttuopin hinta on kohonnut viisinkertaiseksi suhteessa lähes kaikkiin alkumatkan kaupunkeihin.

Asumme Davor Apartmentsissa noin kilometrin päässä vanhasta kaupungista. Asunto on sitä, mitä nettisivulla oli luvattu, mutta hieman ahdas se on ja mikä harmittavinta, terassilla ei ole kunnollista mahdollisuutta ottaa aurinkoa. Minulle puutteesta ei ole haittaa, mutta aurinkoa rakastavalle puolisolle on. Heti majoittumisen jälkeen lähdimme kaupungille. Pysähdyimme välittömästi ensimmäiseen ravintolaan syömään päivällistä. Aamiaisen jälkeen emme olleet syöneet, joten molemmat tilasivat runsaan liha-aterian. Seijan perinteinen paikallinen ruoka oli kallis, mutta täysin mauton. Minulla oli parempi onni ruoan valinnassa. Täällä kaikki tarjoilijat puhuvat oikein hyvää englantia ja hymyilevät herkästi, mikä tekee asioinnin huomattavasti mukavammaksi.

Kiertelimme iltaa erittäin jännittävässä vanhassa kaupungissa. Siellä on pari isompaa aukiota, mutta muuten pelkästään hyvin kapeita ja sokkeloisia kujia. Vanha keskusta tuhottiin pahasti sodan aikana, mutta hyvin nopeasti sodan jälkeen, muun muassa Unescon avustuksella, tämä maailmanperintölistan kohde korjattiin alkuperäiseen kuntoon. Hyvä niin, sillä tämä on todella näkemisen arvoinen paikka. Ainoa huono puoli on, että mielenkiintoinen kaupunki houkuttelee hyvin paljon turisteja. Aivan liian paljon. Noin puoli tuntia ennen Kroatian ja Tanskan välistä MM-kisojen peliä asettauduimme ravintolan terassille sopivalle etäisyydelle televisiosta. Lämpimässä illassa oli oikein mukava katsella peliä. Alussa tulleet maalit saivat molemmat kannustusta Kroatian viedessä voiton. Tosin katsomossa oli pelkästään turisteja, joten tunnelma oli varsin hillitty. Ensimmäisen puoliajan jälkeen päätimme palata pimeässä illassa takaisin asunnolle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti