Bosnia Hotelin aamiainen oli ihan mallikas. Menimme
alakertaan ennen kahdeksaa ja olimme ainoat ruokailijat. Aamiainen oli hyvä,
mutta hieman meitä häiritsi tarjoilija, joka kiersi täysin huomaamattomasti ympäri
salia ja ilmestyi pöydän ääreen yhtäkkiä nappaamaan tyhjän lautasen kuin
Vaeltava Aave. Yöllä oli satanut, mutta aamupäivä Sarajevossa oli poutainen,
mikä sopi oikein mukavasti meidän suunnitelmiin. Kiersimme keskustassa melkein
kaksi tuntia katsellen ja ihmetellen. Eniten ihmettelyä sai osakseen monien
talojen seinät, joissa oli edelleen luodinreikiä 90-luvun sodasta. Täällä oli
ollut järkyttävän isot kahinat, sillä reikiä oli hämmentävän paljon ja
kuolonuhria järkyttävästi. Hieman liian vähän nähtävää kaupungissa oli, sillä
Seija ohjasi meidät viekkaasti ostoskeskukseen ja siellä vielä viekkaammin minut
kenkäkauppaan.
Ajoimme taksilla bussiasemalle. Hohtavan uudet kengät
jalassa vedin matkalaukun bussimme eteen ja odottelimme parikymmentä minuuttia linja-auton
lähtöä. Bussi oli suuri, mutta ei aivan yhtä tilava kuin eilinen. Matka
Mostariin kesti reilut kaksi tuntia ja maisemat olivat erinomaisia. Koko matka
mentiin aika isojen vuorien katveessa. Loppupuolella oli syvä kanjoni, jossa
tie seurasi jokea ja tarjosi vaikuttavaa katsottavaa. Sarajevossa oli lähes
viileätä, mutta Mostarissa tulimme bussista 29 asteen kuumuuteen, mikä sopi etenkin
Seijalle erinomaisesti.
Kävelimme Hotel Kapetanovinalle, mikä on aika uusi ja ihan
mukava hotelli. Saman tien siirryimme katsomaan Mostarin ainoata nähtävyyttä:
Vanhaa Siltaa. Se ei ole turhaan päässyt maailmanperintölistalle, sillä se on hämmästyttävän
siro ja nautittavan kaunis rakennelma, joka hallitsee täydellisessä paikassa
kapeaa jokea. Kroaatit tuhosivat sillan ääliömäisessä 90-luvun sodassa, mutta
varsin nopeasti se rakennettiin uudestaan käyttäen alkuperäisiä kiviä. Sillan
ihailun ohessa kävimme syömässä oikein maukkaat liharuoat sillan läheisyydessä.
Kaupungissa on aivan liikaa turisteja, mutta siitä huolimatta siellä oli mukava
kulkea ja katsella.
Välillä kävimme hotellilla ihailemassa Ranskan hienoa voittoa
Argentiinasta ja Seijan mielestä saimme kiittää onneamme, että minun
kannustushuutojen vuoksi meitä ei häädetty pois hotellista. Illalla oli toinenkin
peli, joka myös päättyi niin kuin pitikin. Tänään jalkapallo vei kovasti aikaa
kirjoittamiselta, mutta huomenna ehkä toisin päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti